Talousarvioesitys 2004

12. Maa- ja puutarhatalouden tulotuet ja EU:n yhteisen maatalouspolitiikan liitännäistoimenpiteet

Selvitysosa:Luvun nimike on muutettu. Pääasiassa epäedullisista luonnonoloista johtuen maatalouden tuotantokustannukset ovat Suomessa korkeat. Tuotantokustannuksia kohottaa myös useimpiin muihin EU:n jäsenmaihin verrattuna epäedullinen tuotantorakenne, jota keskimääräisen tilakoon kasvu ja investoinnit ovat kuitenkin parantaneet. Markkinatuotot eivät useimpien tuotteiden osalta kata tuotantokustannuksia kokonaisuudessaan, ja maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytysten sekä tuotannon kannattavuuden turvaamiseksi maa- ja puutarhataloutta tuetaan budjettivaroin. Maa- ja puutarhatalouden tukijärjestelmän perustan muodostavat EU:n kokonaan ja osittain rahoittamat tukimuodot, joita täydennetään kansallisilla tuilla.

Maatalouden taloudellisen toimintaympäristön muutos

EU:n maatalouspolitiikan pitkän aikavälin uudistuksen linjoista on sovittu kesällä 2003. Muutokset ovat odotettua perusteellisempia. Agenda 2000 -päätöksiä myötäillen komissio on esittänyt maatalouspolitiikan markkinasuuntautuneisuuden ja kilpailukyvyn lisäämistä, maaseudun kehittämistoimenpiteiden vahvistamista, elintarviketurvallisuuden ja laatukysymysten korostamista, ympäristönäkökohtien parempaa huomioon ottamista, eläinten hyvinvoinnin edistämistä sekä viljelijöiden tulojen vakiinnuttamista. Uudistuksen keskeisiä muutoksia ovat tukien ja tuotannon välisen kytkennän poistaminen osittain tai kokonaan sekä suorien tukien leikkaaminen. Leikattavia varoja siirretään ehdotuksen mukaan maaseudun kehittämiseen ja tulevien uudistusten rahoittamiseen.

Maatalouspolitiikan kansainvälinen toimintaympäristö muuttuu lähivuosina kauppapolitiikan osalta oleellisesti käynnissä olevan WTO:n Doha-kierroksen myötä. Maatalousneuvotteluja käydään vientituen eri muodoista, tuontisuojasta, sisäisestä tuesta sekä maatalouden ei-kaupallisista kysymyksistä.

Vuoden 2002 joulukuussa EU:n laajentumisesta päästiin sopuun nykyisten jäsenmaiden ja kymmenen hakijamaan kesken, jotka liittyvät EU:n jäseniksi toukokuussa 2004. Maa- ja elintarviketalouden osalta tämä merkitsee sisämarkkinoiden laajentumista ja kilpailun kiristymistä entisestään.

EU:n liittymissopimuksen mukaisen artiklaan 141 perustuvan vakavien vaikeuksien tuen kausi vaihtuu vuoden 2004 alussa. Suomen tavoitteena on saada neuvottelutulos tuen jatkosta hyvissä ajoin ennen nykyisen tukikauden päättymistä. Suomi pyrkii neuvotteluissa pitkäaikaiseen tukiratkaisuun, joka turvaa maatalouden toimintaedellytykset ja tuotannon kannattavuuden Etelä-Suomessa sekä mahdollistaa eri alueiden tasapainoisen kehityksen.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan liitännäistoimenpiteet

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan liitännäistoimenpiteitä ovat luonnohaittakorvaus, maatalouden ympäristötuki, pellonmetsitystuki ja luopumistuki. Kaksi ensimmäistä kuuluvat Suomen horisontaaliseen maaseudun kehittämisohjelmaan vuosina 2000—2006. Pellonmetsityksen ja luopumistuen osalta ohjelmaan kuuluvat rahoituskaudella 1995—1999 tehdyt sitoumukset sitoumuskauden loppuun. Ohjelmaa toteutetaan koko Manner-Suomen alueella.

Luonnonhaittakorvausjärjestelmällä pyritään varmistamaan ympäristön kannalta kestävän maatalouden jatkuminen pohjoisissa maatalouden harjoittamisen kannalta epäsuotuisissa luonnonoloissa. Luonnonhaittakorvaukset tukevat maatalouden ympäristötavoitteita, mutta ne ovat myös merkittävä osa maatilojen perustoimeentuloa.

Ympäristötuen tavoitteena on harjoittaa maatalous- ja puutarhatuotantoa kestävästi niin, että tuotanto kuormittaa ympäristöä nykyistä vähemmän, luonnon monimuotoisuuden ja maatalouden kulttuurimaisemien säilyminen turvataan ja tuotannon harjoittamisedellytykset säilyvät hyvinä myös pitkällä aikavälillä. Ympäristötuen avulla vähennetään ympäristöön ja erityisesti pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa kuormitusta ja torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvia riskejä, huolehditaan maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudesta ja hoidetaan maatalousmaisemia.

Sekä luonnonhaittakorvauksen että maatalouden ympäristötuen saamisen ehtona on tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön eli tavanomaisen hyvän viljelytavan ja yleisen ympäristölainsäädännön ja -määräysten noudattaminen.

EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen on sisällytetty elintarvikkeiden laatua, standardien saavuttamista ja eläinten hyvinvointia koskevat uudet liitännäistoimenpiteet.

Maatalouden tulojen ja kannattavuuden kehitys

Maa- ja puutarhatalouden kokonaislaskelman mukaan maataloustulo nousi vuonna 2002 noin 3 % ollen 1,14 miljardia euroa. Noususta huolimatta maataloustulo oli reaalisesti tarkasteltuna alemmalla tasolla kuin vuosina 1994—1997. Maataloustulo kuvaa viljelijöiden omalle työlle ja oman pääoman käytölle saatavaa korvausta.

Maa- ja puutarhatalouden kokonaistuotto vuonna 2002 oli 3,9 miljardia euroa eli vajaan prosentin edellistä vuotta korkeampi. Kokonaistuotto muodostuu tuotteiden myyntituloista ja maataloustuista. Lihasta saadut myyntitulot putosivat, sillä sian ja naudanlihan hinnat laskivat 7—10 %. Siipikarjanlihan tuotto nousi 12 % tuottajahintojen ja tuotantomäärän kasvun seurauksena. Myös maidon tuotto ja kananmunien tuotto nousivat tuottajahintojen nousun ansiosta. Kokonaiskustannukset pysyivät vuotta 2001 vastaavalla tasolla, 2,8 miljardissa eurossa.

Tilakohtaisesti tarkasteltuna maataloustulo pysyi maitotiloilla melko vakaana vuosien 1992—2000 välillä MTT Taloustutkimuksen mukaan. Sikatiloilla ja erityisesti viljatiloilla maataloustulo aleni vastaavana aikana ja vuosittaiset vaihtelut olivat voimakkaita. Maataloustulon kehityksen on todettu kuvaavan keskiarvotasolla melko hyvin myös kannattavuuden kehitystä, mutta kannattavuuden tasoa sen perusteella ei voida arvioida. Yrittäjänvoitto, joka jää kun yrittäjien oman työn palkkavaatimus ja oman pääoman korkovaatimus on vähennetty maataloustulosta, oli maitotiloilla tarkasteltuna aikana joka vuosi negatiivinen ja vilja- ja sikatiloilla paria vuotta lukuun ottamatta negatiivinen. Yrittäjänvoiton ollessa negatiivinen tuotannosta syntyy yrittäjäntappiota.

Maatalouden tulojen ja kannattavuuden kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä

1. Tuottajahintojen kehitys:Maataloustuotteita ostavan teollisuuden ja kaupan suomalaisista raaka-aineistaan maksama hinta ei voi poiketa merkittävästi keskeisten kilpailijamaiden hintatasosta. Yhteismarkkinoilla maksettaviin hintoihin vaikuttaa sisäisen markkinatilanteen lisäksi tilanne ulkomarkkinoilla. Suomessa maksetut hinnat suhteessa muiden EU-maiden hintoihin ovat vaihdelleet tuotteittain, mutta Suomen hintakehitys seuraa useimpien tuotteiden osalta pääosin muiden EU-maiden hintoja. Esimerkiksi leipävehnästä maksettiin Suomessa lähimpiä EU-maita korkeampaa hintaa vuonna 2002, mutta rehuohran hinta oli jopa alhaisempi. Maidon ja sianlihan tuottajahinnat olivat keskimääräistä korkeampia Suomessa, mutta lampaanlihasta maksettiin selvästi EU:n keskimääräistä alempaa hintaa.

Maatalouden tuottajahintaindeksin mukaan maataloustuotteiden tuottajahinnat laskivat 0,3 % vuonna 2002. Kasvinviljelytuotteiden hinnat nousivat kokonaisuudessaan 1 % vihannesten, juurikasvien sekä hedelmien ja marjojen hintojen nousun ansiosta, vaikka viljojen hinnat alenivat keskimäärin 3 %. Kotieläintuotteiden hinnat laskivat keskimäärin 1 %. Naudan- ja sianlihan hinta laski 9 %, mutta siipikarjalihan hinta nousi 3 %. Myös maidon hinta nousi 3 %, ja kananmunien hinta jopa 15 %.

2. Maatalouden tuet: Suomen maa- ja puutarhatalouden tukijärjestelmä muodostuu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisista tukimuodoista, joita täydentää kansallinen tukijärjestelmä. Tukimäärä kasvaa vuonna 2004 EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta johtuen EU-tulotuen kasvaessa. Merkittävimmät muutokset ovat peltokasvien tuen lisämäärän (kuivaustuki) korottaminen 5 €/tonni ja maidon interventiohintojen alentamisen ensimmäisen vaiheen korvaamiseksi maksettava lypsylehmäpalkkio (maidon kiintiöpalkkio). Maa- ja puutarhatalouden kokonaislaskelman mukaan tukien osuus maa- ja puutarhatalouden kokonaistuotosta oli 44 % vuonna 2002. Tukien määrä oli suurempi kuin viljelijöiden työpalkaksi ja tuotantoon sijoitetun oman pääoman koroksi jäävä maataloustulo, joten tukien merkitys tulojen muodostumisessa on keskeinen. Markkinoilta saadut tuotot kattoivat tuotannosta aiheutuneet muuttuvat kustannukset kokonaisuudessaan, mutta kiinteät kustannukset vain osittain. Osa tuesta käytettiin siten myös tuotannosta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen.

Maa- ja puutarhatalouden tukea saaneiden maatilojen lukumäärä oli 73 100 vuonna 2002, mikä oli 1 600 tilaa eli 2 % vähemmän kuin vuonna 2001. Vuodesta 1995 tukea saaneiden tilojen lukumäärä on vähentynyt 22 000 tilalla eli 23 %.

3. Kustannukset: Maatalouden tuotantovälineiden ostohintaindeksillä mitattuna tuotantopanosten hinnat kohosivat 0,3 % vuonna 2002 edelliseen vuoteen verrattuna. Käyttöomaisuusinvestointien hinnat nousivat keskimäärin 3 %, joista merkittävimmin nousivat koneiden ja laitteiden hinnat (+4 %). Rakennusinvestointien hinnat kohosivat 2 %. Käyttöomaisuusinvestointien kustannuksia kasvatti lisäksi niiden huollon, korjausten ja ylläpidon hintojen nousu jopa 5 %. Myös eläinlääkintäpalvelujen hinta nousi 2 %. Sen sijaan lannoitteiden hinnat alenivat keskimäärin 2 % ja energian sekä voiteluaineiden hinnat 3 %. Rehujen keskimääräiset hinnat pysyivät edellisen vuoden tasolla.

Maataloustuotannon määrän ja omavaraisuusasteen kehittyminen

Maidontuotanto kääntyi hienoiseen laskuun vuonna 2002 kolme vuotta jatkuneen nousun jälkeen. Maidontuotannon lopetti 1 300 tilaa ja lypsylehmien määrä väheni 8 200 lehmää eli 3 %. Kiintiökauden 2002/2003 tuotannoksi on arvioitu 2 431 milj. kiloa (meijeriin lähetetty maito), jolloin maakiintiön ylitykseksi tulisi noin 31 milj. kiloa eli hieman yli puolet kiintiökauden 2001/2002 ylityksestä. Tavoitteena on, että maidontuotanto ei ylittäisi Suomen maakiintiötä.

Lihan kokonaistuotanto kasvoi lähes 6 % edellisestä vuodesta ollen ennätykselliset 359 milj. kiloa vuonna 2002. Kasvun aiheutti lähinnä sian- ja siipikarjanlihan tuotannon kasvun jatkuminen. Naudanlihan tuotanto kasvoi 1 % keskimääräisten teuraspainojen kasvun ansiosta. Tuotannon kasvua pitkällä tähtäimellä rajoittaa kuitenkin lypsylehmien määrän väheneminen, koska tuotanto pääosin perustuu maitotilojen vasikkatuotantoon. Emolehmätuotannon kautta tapahtuva naudanlihan tuotannon lisäys on ollut hidasta. Sianlihan tuotantoa lisää sektorille tehdyt investoinnit, ja niiden odotetaan lisäävän tuotantoa myös tulevina vuosina. Siipikarjanlihan tuotanto on lisääntynyt kulutuksen kasvun myötä. Lampaanlihan tuotanto on vähäistä Suomessa, ja tuotanto väheni edelleen vuonna 2002. Kuluttajien luottamus kotimaiseen lihantuotantoon on säilynyt hyvänä, ja esimerkiksi naudanlihan kulutus nousi miljoonalla kilolla vuodesta 2001.

Viljelykasvien pinta-ala oli yhteensä 1 992 900 hehtaaria ja kesantoa oli 210 700 hehtaaria vuonna 2002. Nurmikasvien osuus viljelykasvien pinta-alasta oli 32 % ja leipäviljojen osuus 10 %. Viljan kokonaissato oli 3 939 milj. kiloa oli 7 % edellisvuotta suurempi. Kokonaissadon nousu johtui pääosin kevätvehnän, rukiin ja kauran viljelyalojen kasvusta sekä ohran ja kauran edellistä vuotta suuremmasta hehtaarisadosta. Luonnonmukaisessa tuotannossa oleva peltoala oli noin 156 700 hehtaaria, missä on kasvua edellisvuodesta 6 %. Koko viljelyksessä olevasta peltoalasta oli luomutuotannossa 7,1 %. Viljojen perusala ylittyi myös vuonna 2002 ja sen seurauksena peltokasvien CAP-tukea jouduttiin alentamaan.

41. Maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki(siirtomääräraha 2 v)

Momentille myönnetään 608 620 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) mukaiseen tukeen. Määrärahaa saa käyttää vuonna 2004 ja sitä aikaisempina vuosina myönnettyjen tukien maksamiseen. Vuonna 2004 ja sitä aikaisemmin tehdyistä päätöksistä saa aiheutua vuoden 2005 määrärahasta maksettavia menoja enintään 84 094 000 euroa.

Selvitysosa:Momentilta rahoitettavan maa- ja puutarhatalouden kansallisen tuen tavoitteena on täydentää EU:n tukijärjestelmiä (EU-tulotuet, luonnonhaittakorvaus ja ympäristötuki) sekä omalta osaltaan turvata maatalouden toimintaedellytykset ja maataloustuotannon kannattavuus sekä edesauttaa maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä. Kansallisesta tuesta kaksi kolmannesta maksetaan kotieläintaloudelle ja kolmasosa kasvintuotannolle.

Tukea voidaan maksaa maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) mukaisille tukimuodoille, jotka ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki, pohjoinen tuki, kasvinviljelyn kansallinen tuki sekä eräät muut kansalliset tuet. Lähes kaikki maa- ja puutarhataloutta harjoittavat tilat ovat tuen piirissä.

Etelä-Suomen kansallista tukea maksetaan tukialueiden A ja B kotieläintaloudelle ja puutarhataloudelle (kasvihuonetuotannon ja puutarhatuotteiden varastoinnin tuet) komission vuonna 2003 hyväksymän tukiohjelman perusteella. C-tukialueilla Keski- ja Pohjois-Suomessa on voimassa kasvintuotannon (ml. puutarhatalous) ja kotieläintalouden kattava pitkäaikainen pohjoisen tuen järjestelmä. Pääosin Etelä-Suomessa maksettavan kasvinviljelyn kansallisen tuen tavoitteena on turvata kasvintuotannon toimintaedellytykset. Muuhun kansalliseen tukeen sisältyvät muut kuin edellä lueteltuihin tukimuotoihin kuuluvat tukikohteet. Näitä ovat mm. perunantuotannon kansallinen tuki, emolehmien kansallinen lisäpalkkio, viljelijöiden opintoraha sekä ns. sokerin välivarastointikorvaus.

Määrärahasta maksettavat tuet ovat kansallisesti rahoitettavia lukuun ottamatta emolehmien kansallista lisäpalkkiota, jonka rahoitukseen EU osallistuu tavoite 1-alueella ja ns. siirtymäkauden tuen alueella. EU:n osuutta vastaava tulo 400 000 euroa on otettu huomioon momentilla 12.30.01.

Valtuuden mitoituksessa on otettu huomioon tuotantomäärien vuosittaisen vaihtelun vaikutukset.

43. EU-tulotuki(arviomääräraha)

Momentille myönnetään 501 771 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää Euroopan unionin kokonaan rahoittamien maatalouden tulotukien ja niihin verrattavien muiden Euroopan unionin kokonaan rahoittamien menojen maksamiseen. Määrärahaa saa käyttää myös EU:n osuutena euroon siirtymisen vuoksi suoritettavan tasaustuen maksamiseen.

Selvitysosa:EU-tulotukien avulla pyritään korvaamaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten yhteydessä toteutetuista tuottajahintojen laskuista aiheutuvia tulonmenetyksiä. Määrärahan kasvu johtuu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä sovituista muutoksista. Vuonna 2004 peltokasvien tuen lisämäärä (kuivauskorvaus) korotetaan ja maidon interventiohintojen alentamisen kompensoimiseen liittyvää uutta lypsylehmäpalkkiota ja sen lisämäärää samoin kuin valkuais- ja energiakasvien tukea aletaan maksaa. Samalla peltokasvien tukeen kuuluvaa valkuaiskasvien tukea alennetaan.

Peltokasvien tuki maksetaan neuvoston asetuksen EY 1251/1999 perusteella. Sonni-, härkä-, emolehmä-, teurastus- ja laajaperäistämispalkkiot sekä nautojen lisätuki myönnetään neuvoston asetuksen EY 1254/1999 perusteella. Uuhipalkkio ja uuhien lisätuki maksetaan neuvoston asetuksen EY 2529/2001 perusteella. Perunatärkkelyksen tuotantotuki maksetaan neuvoston asetuksen EY 1868/94 ja perunatärkkelyksen tasausmaksu neuvoston asetuksen ETY 1766/92 perusteella. Kuitupellavan ja -hampun jalostustuki perustuu neuvoston asetukseen EY 1673/2000, kuivattujen rehujen tuki neuvoston asetukseen EY 603/95 ja siementen tuotantotuki asetukseen ETY 2358/71. Tasaustuki myönnetään neuvoston asetuksen EY 2799/98 mukaisesti. Uusi lypsylehmäpalkkio ja sen lisämäärä ja valkuaiskasvien ja energiakasvien tuki perustuvat syksyllä 2003 annettavaan neuvoston asetukseen.

Määrärahan mitoituksessa on otettu huomioon vuonna 2004 maksettavat tuet. Vastaavat tulot EMOTR:n tukiosastosta kertyvät momentille 12.30.01.

EU-tulotuet muodostivat vuonna 2002 noin 11 % maatalouden kokonaislaskelman mukaisesta kokonaistuotosta. Kaikista maa- ja puutarhataloudelle maksettavista tuista nämä tuet olivat noin 25 %.

Peltokasvien tukea maksettiin vuonna 2002 noin 67 000 maatilalle eli 92 prosentille tukia saaneista tiloista. Enimmäisala, jolle tukea voidaan Suomessa maksaa, on 1 591 500 hehtaaria. Vuonna 2002 ala ylittyi noin 3 %. Alan arvioidaan ylittyvän myös vuonna 2004.

EU:n eläinpalkkioita arvioidaan vuonna 2004 haettavan seuraavasti: sonnipalkkiota noin 190 000 sonnista (Suomen maakiintiö 200 000 sonnia), emolehmäpalkkiota noin 34 000 emolehmästä ja -hiehosta (maakiintiö 55 000), teurastuspalkkiota noin 354 000 eläimestä sekä uuhipalkkiota noin 45 000 uuhesta (maakiintiö 80 000).

44. Satovahinkojen korvaaminen(siirtomääräraha 3 v)

Momentille myönnetään 3 400 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää satovahinkojen korvaamisesta annetun lain (1214/2000) mukaisten korvausten maksamiseen.

Selvitysosa:Satovahinkojen korvaamista koskeva uusi laki on tullut voimaan 15.4.2003.

45. Maatalouden ympäristötuki(siirtomääräraha 2 v)

Momentille myönnetään 312 300 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää EU:n komission vuosille 1995—1999 hyväksymän maatalouden ympäristöohjelman ja vuosille 2000—2006 hyväksymän horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman mukaisten maatalouden ympäristötukien maksamiseen. Määrärahaa saa käyttää myös kokonaan kansallisesti rahoitettavaan useiden tilojen yhteisten vesitaloudellisten toimenpiteiden hankekohtaiseen suunnitteluun enintään 84 000 euroa, maatalouden ympäristötukeen liittyvän koulutuksen maksamiseen enintään 681 000 euroa ja ympäristötuen toimeenpanosta, seurannasta ja kehittämisestä valtiolle aiheutuvien kulutusmenojen maksamiseen enintään 320 500 euroa sekä luonnon monimuotoisuutta koskevien yleissuunnitelmien laatimisesta aiheutuviin kulutusmenoihin enintään 260 000 euroa.

Vuonna 2004 saa tehdä EU:n komission vuosille 2000—2006 hyväksymän maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukaisia sitoumuksia ja sopimuksia siten, että niistä aiheutuu vuosina 2005—2013 menoja yhteensä enintään 90 000 000 euroa. Mikäli vuoden 2003 myöntämisvaltuutta on jäänyt käyttämättä, saa käyttämättä jääneestä osasta tehdä myöntämispäätöksiä vuonna 2004.

Selvitysosa: Viljelijöiden halukkuus sitoutua ympäristötukeen on osoittautunut komission vuosille 2000—2006 hyväksymässä horisontaalisessa maaseudun kehittämisohjelmassa arvioitua suuremmaksi. Järjestelmän piiriin on tullut noin 98 % peltoalasta ja 94 % viljelijöistä. Vuonna 2004 maatalouden ympäristötukeen arvioidaan tarvittavan 312 300 000 euroa, jolloin myös Suomen Itämeriohjelmassa esitetyt vesiensuojelutavoitteet voidaan saavuttaa. EU:n osarahoitus on tavoite 1-alueella 75 % ja muualla maassa 50 % eli keskimääräiseksi osarahoitusosuudeksi arvioidaan 55 %.

Momentille 12.30.01 on arvioitu kertyväksi vastaavasti 171 025 000 euroa EU:n maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston varoista Manner-Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmää varten.

Vuosia 1995—1999 koskevan maatalouden ympäristöohjelman perusteella tehdyistä sitoumuksista ja sopimuksista arvioidaan aiheutuvan menoja 1 900 000 euroa. Vuosille 2000—2006 hyväksytyn maatalouden ympäristötukijärjestelmän perusteella tehdyistä sitoumuksista ja sopimuksista arvioidaan aiheutuvan menoja 310 400 000 euroa, mistä 16 900 000 euroa on käytettävissä vuonna 2004 tehtävien päätösten ja toimenpiteiden menoihin. Määrärahalla voidaan uusia vuonna 2004 päättyvät, tuen saamisen ehdot täyttävät erityistukisopimukset sekä tehdä uusia erityistukisopimuksia. Tehtävät uudet erityistukisopimukset tukevat myös vuonna 2002 hyväksytyn Suomen Itämeren suojeluohjelman tavoitteita. Määrärahan mitoituksessa on otettu huomioon myös kokonaan kansallisesti rahoitettavat ympäristötuen koulutuksesta, toimeenpanosta, seurannasta ja kehittämisestä aiheutuvat kulutusmenot, useiden tilojen yhteisten vesitaloudellisten toimenpiteiden hankekohtainen suunnittelu sekä luonnon monimuotoisuutta koskevien yleissuunnitelmien laatimisen aiheuttamat kulutusmenot.

46. Luonnonhaittakorvaus(siirtomääräraha 2 v)

Momentille myönnetään 422 673 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää EU:n komission vuosille 1995—1999 hyväksymän toimenpideohjelman ja vuosille 2000—2006 hyväksymän horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman mukaisten luonnonhaittakorvausten maksamiseen.

Vuonna 2004 saa tehdä EU:n komission vuosille 2000—2006 hyväksymän luonnonhaittakorvausjärjestelmän mukaisia sitoumuksia siten, että niistä aiheutuu vuosina 2005—2008 menoja yhteensä enintään 10 000 000 euroa. Mikäli vuoden 2003 myöntämisvaltuutta on jäänyt käyttämättä, saa käyttämättä jääneestä osasta tehdä myöntämispäätöksiä vuonna 2004.

Selvitysosa:Vuonna 2004 luonnonhaittakorvauksiin arvioidaan tarvittavan komission vuosille 2000—2006 hyväksymän horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman mukaisesti 422 673 000 euroa. EU:n osarahoitus on tavoite 1-alueella 50 % ja muualla maassa 25 % eli keskimääräiseksi osarahoitusosuudeksi arvioidaan 32 %.

Momentille 12.30.01 on arvioitu kertyväksi vastaavasti 137 005 000 euroa EU:n maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston varoista luonnonhaittakorvauksia varten.