Talousarvioesitys 2002

30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö

Selvitysosa:Kehitysyhteistyö ja kehitysmaasuhteet ovat olennainen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Suomi tukee kansainvälistä yhteistyötä kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseksi ja sitä kautta yleismaailmallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Suomen kehitysmaapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on syvenevän keskinäisen riippuvuuden maailmassa edistää rauhaa, yhteistyötä ja hyvinvointia sekä ehkäistä niihin kohdistuvia uhkia. Globalisoituneessa maailmassa kehitysmaiden taloudellinen kehitys riippuu yhä enemmän kaupalle ja investoinneille suotuisten edellytysten luomisesta. Kehitysyhteistyön keinoin voidaan tukea hyvän hallinnon ja demokratian vahvistumista, sosiaalisen hyvinvoinnin luomista ja valtioiden instituutioiden toimivuuden parantamista.

Suomen kehitysmaasuhteiden kokonaisuus muodostuu poliittisesta ja taloudellisesta kanssakäymisestä kehitysmaiden kanssa sekä kehitysyhteistyöstä. Näiden ulkopolitiikan lohkojen yhteiset tavoitteet kehitysmaapolitiikassa ovat:

• maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen
• laajamittaisen köyhyyden vähentäminen
• ihmisoikeuksien kunnioituksen ja kansanvallan edistäminen
• globaalien ympäristöongelmien ehkäiseminen
• taloudellisen vuorovaikutuksen lisääminen.

Valtioneuvoston Suomen kehitysmaapolitiikan tavoitteiden toiminnallistamista koskevassa periaatepäätöksessä arvioidaan ja määritellään uudelleen sekä kahdenvälisen että monenkeskisen kehitysyhteistyön kohdentaminen ja käytettävät instrumentit.

Periaatepäätöksen mukaisesti pyritään kahdenvälisen, monenkeskisen ja EY-kehitysyhteistyön entistä parempaan yhdenmukaisuuteen ja täydentävyyteen. Suomi pyrkii keskittämään kahdenvälisen yhteistyönsä nykyistä harvempiin yhteistyömaihin ja suurempiin maaohjelmakokonaisuuksiin. Valtaosa kahdenvälisestä lahjamuotoisesta avusta on tarkoitus kanavoida pitkäaikaisille yhteistyömaille Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Muiden yhteistyömaiden kanssa keskitytään temaattisiin ohjelmiin, joilla vahvistetaan niitä yhteiskunnan voimavaroja ja rakenteita, joiden olemassaolo on tuloksellisen kehittämistoiminnan edellytyksenä. Huomionarvoisia teemoja ovat HIV/AIDS, globalisaatio, kauppa ja kehitys, yrittäjyys ja yksityinen sektori sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologia.

Suomi pyrkii edistämään monenkeskisen kehitysrahoituksen selkiinnyttämistä. Tavoitteena on, että eri toimijoiden välillä on selkeä työnjako, joka ottaa huomioon kunkin järjestön vahvuudet ja osaamisen. Haasteena on panostaa vaikuttamisemme entistä parempaan johdonmukaisuuteen kaikilla foorumeilla. Suomi painottaa jatkossakin YK-järjestelmän johtajuutta kansainvälisessä kehityskeskustelussa ja tukee YK-järjestelmän sisäisen työnjaon kehittämistä. Suomelle keskeisten YK-järjestöjen kanssa solmitaan monivuotisia rahoitussitoumuksia. Kansainvälisissä rahoituslaitoksissa Suomen osuuksia ja rahoitusosuuksia tarkastellaan suhteessa ao. järjestön laatuun ja vaikutusmahdollisuuksiimme.

Suomi osallistuu köyhien maiden kestämättömän velkatilanteen ratkaisuun tukemalla HIPC- velka-aloitetta. Lisäksi Suomi antaa anteeksi mainitun aloitteen puitteissa siihen hyväksyttyjen maiden kahdenväliset kehitysluotot.

Suomi edistää sellaisia päätöksenteko- ja hallintomenettelyjä, joiden avulla Euroopan Yhteisön kehitysyhteistyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta parannetaan. Yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa kehitetään uudenlaisia kehitysyhteistyön toteutustapoja, jotta kansalaisyhteiskunnan potentiaali saadaan nykyistä parempaan käyttöön. Uuden korkotukilain perusteella korkotukitoimintaa kehitetään ja korkotuen kohdemaiden valikoimaa monipuolistetaan.

Kehitysyhteistyön arvioidaan olevan tässä talousarvioesityksessä noin 0,34 % BKTL:sta. Hallitus tavoittelee Yhdistyneiden Kansakuntien asettaman suosituksen mukaista tasoa taloudellisen tilanteen niin salliessa. Talousarvion puitteissa valtioneuvosto tekee erillisen päätöksen kunakin vuonna seuraavien vuosien toimintaa ohjaavien monenkeskisen ja maa- ja aluekohtaisen kehitysyhteistyön myöntö- ja sopimusvaltuuksien kohdentamisesta.

Talousarvioesitykseen sisältyy kehitysyhteistyömäärärahoja eri pääluokissa yhteensä runsaat 479 miljoonaa euroa. Näistä noin 400 miljoonaa euroa on budjetoitu ulkoasiainministeriön hallinnonalalle. Kehitysyhteistyömäärärahojen osuuden BKT:sta on hallituksen budjettiesityksessä laskettu olevan 0,341 prosenttia.

Valtiovarainvaliokunta on useina vuosina budjettimietinnöissään muistuttanut YK:n suosittelemasta kehitysyhteistyömenojen 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuudesta. Nykyisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus nostaa kehitysyhteistyövaroja lisärahoituksella ja tavoittelee YK:n suosituksen mukaista tasoa taloudellisen tilanteen niin salliessa. Valtiovarainvaliokunta toistaa kuluvan vuoden talousarviosta antamassaan mietinnössä VaVM 43/2000 vp esittämänsä kannan, että valtioneuvoston tulee esittää eduskunnan hyväksyttäväksi ohjelma, jonka mukaisesti kehitysyhteistyömäärärahojen kasvulle asetetut tavoitteet saavutetaan.

Kehitysyhteistyömäärärahojen taso oli esillä myös EU:n Göteborgin huippukokouksessa viime kesäkuussa, jolloin unioni vahvisti sitoumuksensa saavuttaa mahdollisimman pian YK:n asettama virallinen kehitysaputavoite. Komissio on kuluvan vuoden marraskuussa tiedustellut jäsenmaiden aikataulua 0,7 prosentin BKT-tavoitteen suhteen. Maaliskuussa 2002 Meksikossa pidetään YK:n kehitysrahoituskokous, jossa erityisesti teollisuusmailta odotetaan uusia aloitteita kehitysrahoituksen laajentamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että edellä todettu ohjelma/suunnitelma esitetään eduskunnalle ennen YK:n kehitysrahoituskokousta. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman:

Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii ohjelman aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 % bruttokansantuotteesta.

Lukuperusteluissa on todettu, että Suomi pyrkii keskittämään kahdenvälisen yhteistyönsä nykyistä harvempiin yhteistyömaihin ja suurempiin maaohjelmakokonaisuuksiin. Samalla monenkeskisen kehitysrahoituksen selkiinnyttämistä pyritään edistämään. Suomelle keskeisten YK-järjestöjen kanssa solmitaan monivuotisia rahoitussitoumuksia. Aiemmin tehtyjä yleisempiä linjauksia selkiyttää myös maininta varautumisesta köyhien maiden kestämättömän velkatilanteen ratkaisuun tukemalla ns. HIPC-aloitteen mukaista lisärahoitusta sekä aloitteen piirissä olevien maiden kahdenvälisten kehitysluottojen mitätöintiä. Saadun selvityksen mukaan Suomi on jo antanut anteeksi suurimman osan kahdenvälisistä kehitysluotoistaan. Viimeisimmästä näistä eli Kenian kehitysluoton anteeksiannosta päätettiin kuluvan vuoden kolmannen lisätalousarvion yhteydessä.

Ulkoasiainvaliokunta on talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa UaVL 4/2001 vp kiinnittänyt huomiota siihen, että monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön osoitetut, useampivuotisen yhteistyön mahdollistavat sopimus- ja myöntövaltuudet ovat merkittävästi eli noin 44 miljoonaa euroa ulkoasiainministeriön talousarvion valmistelun yhteydessä esittämää alemmat. Hallituksen esittämä valtuus ei mahdollista monivuotisten sitoumusten tekoa kaikkien YK-järjestöjen kanssa. Maa- ja aluekohtaisten valtuuksien sisällyttäminen talousarvioon alkuperäisen esityksen mukaisina olisi mahdollistanut pitkäjänteisen kehitysyhteistyön suunnittelun Suomen pitkäaikaisiksi yhteistyömaiksi valittujen köyhien kehitysmaiden kanssa. Valtuuksien avulla olisi mahdollista kasvattaa maaohjelmia hallitusti esimerkiksi Mosambikissa ja Vietnamissa. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman.

Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön osoitettujen valtuuksien riittävyyttä ja antaa tarvittaessa tätä koskevat muutosesitykset eduskunnalle lisätalousarvion yhteydessä.

Saadun selvityksen mukaan myös maa- ja aluekohtaiset kehitysyhteistyön valtuudet ovat (noin 16 miljoonaa euroa) ulkoasiainministeriön alkuperäistä esitystä alemmat. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Maailmanpankin arvion mukaan syyskuussa tapahtuneet terrori-iskut tyrehdyttävät merkittävässä määrin yksityisiä rahavirtoja kehitysmaihin, jolloin YK-järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten rahoitustarve kasvaa. Arvioidaan myös, että Afganistanin tilanne asettaa huomattavia lisärahoituspaineita näille järjestöille.

Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii ohjelman aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 % bruttokansantuotteesta.

Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön osoitettujen valtuuksien riittävyyttä ja antaa tarvittaessa tätä koskevat muutosesitykset eduskunnalle lisätalousarvion yhteydessä.

50. Valtionapu Teollisen yhteistyön rahasto Oy:lle (arviomääräraha)

Momentille myönnetään 841 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää korkotuen maksamiseen Teollisen yhteistyön rahasto Oy:n (FINN-FUND) ottamille luotoille.

Korkotukea saa maksaa yhtiön vuosina 1995—1998 ottamien, vuotuiselta määrältään enintään 25 221 529 euron suuruisten lainojen osalta. Korkotuen määrä saa vastata enintään näistä lainoista perittävien korkokustannusten ja kahden prosentin koron erotusta.

Valtioneuvosto voi Teollisen yhteistyön rahasto Oy:stä annetun lain (291/1979) 3 §:n 4 momentin, sellaisena kuin se on laissa (116/1987), nojalla antaa määräämillään ehdoilla yhtiölle sitoumuksia siitä, että valtio korvaa yhtiölle sen luotonanto- ja takaustoiminnassa mahdollisesti syntyneitä tappioita sekä osake- ja osuussijoitusten menetyksiä ja arvonalennuksia. Sitoumuksia saa antaa siten, että niiden piiriin kuuluvien maksettujen luottojen, osake- ja osuussijoitusten ja takausten yhteinen pääomamäärä saa olla arvoltaan enintään 168 187 926 euroa ja nostettujen ulkomaisten luottojen yhteinen pääoma enintään 84 093 963 euroa.

66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)

Momentille myönnetään 366 739 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää käyttösuunnitelmassa yksilöidyistä käyttötarkoituksista aiheutuvien menojen maksamiseen. Määrärahaa saa käyttää aikaisemmin myönnettyjen valtuuksien nojalla tapahtuviin maksatuksiin ja vuoden 2002 kuluessa sovittavien maksujärjestelyjen aiheuttamiin menoihin.

Määrärahaa saa käyttää myös kehitysyhteistyöhallinnon menojen maksamiseen, kun ne aiheutuvat henkilökunnan koulutuksesta sekä kohdemaihin ja kohdemaissa tehtävistä kehitysyhteistyöhallinnon virkamatkoista sekä toimistoautomatiikan hankinnasta. Humanitaariseen apuun tarkoitettuja määrärahoja saa käyttää myös muiden kuin kehitysmaiden avustamiseen.

Vuoden 2002 aikana saa tehdä uusia kehitysyhteistyösopimuksia ja antaa sitoumuksia, joista aiheutuu menoja vuoden 2002 jälkeisille vuosille yhteensä enintään 410 496 000 euron arvosta.

Selvitysosa:Määrärahan mitoituksessa on otettu vähennyksenä huomioon 1 682 000 euroa kehitysyhteistyöhallinnon menojen siirtona momentille 24.01.21.

¹⁾ luvussa mukana v. 2000 lisätalousarvion EKR-valtuus

1. Monenkeskinen kehitysyhteistyö

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 114 000 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2002 jälkeisille vuosille yhteensä 185 000 000 euroa.

YK:n operatiivisista kehitysjärjestöistä Suomi tukee YK:n kehitysohjelmaa (UNDP), YK:n lastenrahastoa (UNICEF), YK:n väestörahastoa (UNFPA) ja Maailman elintarvikeohjelmaa (WFP) sekä UNDP:n alaisia YK:n naisten kehitysrahastoa (UNIFEM) ja YK:n kuivuus- ja aavikoitumistoimiston ohjelmaa (UNSO). Järjestöjen toiminta perustuu jäsenmaiden vapaaehtoisiin avustuksiin.

Lisäksi tuetaan kansainvälisiä tutkimuslaitoksia ja ohjelmia, jotka vastaavat Suomen kehitysyhteistyön painotuksia. Tukea saavat mm. kansainvälisten maataloustutkimuslaitosten konsultatiiviryhmään (CGIAR) kuuluvat eräät tutkimuslaitokset, Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimusohjelmat, YK-järjestöjen AIDS-ohjelma (UNAIDS) sekä YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimusohjelma (UNRISD).

Suomen hallituksen ja YK-yliopiston 4.2.1984 allekirjoittaman WIDER-instituutin isäntämaasopimuksen mukaan Suomen pysyviin velvoitteisiin kuuluu antaa instituutin käyttöön toimitilat ja johtajan asunto.

Operatiivisten järjestöjen ja erityisjärjestöjen perusrahoitukseen sekä tutkimuslaitosten ja ‐ohjelmien tukemiseen arvioidaan tarvittavan määrärahaa vuonna 2002 yhteensä 48 891 000 euroa.

Suomen tukemat kansainväliset kehitysrahoituslaitokset ovat Maailmanpankkiryhmään kuuluva Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA, alueelliset kehitysrahoituslaitokset Aasian kehityspankkiryhmä, Afrikan kehityspankkiryhmä ja Latinalaisen Amerikan kehityspankki, YK:n alainen Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto IFAD sekä pohjoismaiset kehitysrahastot (Pohjoismaiden kehitysrahasto NDF ja NORSAD).

Pääoma- ja rahastomaksujen lisäksi Suomi tukee myös sellaisia kehitysrahoituslaitosten erityisohjelmia, jotka tukevat Suomen kehitysmaapolitiikan keskeisiä strategisia päämääriä. Suomi tukee myös kansainvälistä Maailmanpankin koordinoimaa velkahelpotusohjelmaa, joka on tarkoitettu raskaimmin velkaantuneille köyhille kehitysmaille. Vuoden 2002 maksatusten määräksi arvioidaan 49 027 000 euroa.

Suomi osallistuu Euroopan unionin jäsenenä myös Lomén sopimuksen rahoittamiseen maksamalla osuutensa 8. Euroopan kehitysrahastoon (EKR) sekä varautumalla uuden Cotonoun sopimuksen aiheuttamiin maksatuksiin. Vuoden 2002 maksatusten on arvioitu olevan 16 082 000 euroa. Suomi toimii Lomén sopimukseen liittyvän EU:n jäsenvaltioiden sisäisen rahoitussopimuksen mukaisesti takaajana Euroopan investointipankin (EIP) AKT-maille myöntämissä lainoissa. Lainojen takausvastuu jakaantuu EU:n jäsenvaltioiden kesken niiden EIP:iin tekemien pääomasijoitusten suhteessa. Määrärahaa voidaan käyttää myös tähän tarkoitukseen. Yksikään jäsenmaa ei kuitenkaan ole tähän mennessä joutunut maksamaan takuita.

2. Maa- ja aluekohtainen kehitysyhteistyö

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 112 000 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2002 jälkeisille vuosille yhteensä 136 500 000 euroa.

Kahdenvälisen kehitysyhteistyön yhteistyömaat luokitellaan pitkäaikaisiin ja muihin yhteistyömaihin. Kahden pääryhmän sisällä osa yhteistyömaista voi olla siirtymävaiheessa luokasta toiseen. Kriteerit pitkäaikaisille yhteistyömaille ovat maan tarve avulle, kehitystahto, Suomen kyky antaa apua sekä tuloksellisuuden edellytykset. Yksittäisistä hankkeista siirrytään kohti muiden avunantajien kanssa yhdessä tuettavia laajempia sektoriohjelmia. Hallitusten välinen hanke- ja ohjelmamuotoinen yhteistyö pyritään jatkossa kohdistamaan kussakin pitkäaikaisessa yhteistyömaassa korkeintaan kolmelle sektorille tai kolmeen kehitysohjelmaan. Suomen pitkäaikaiset yhteistyömaat ovat Vietnam, Mosambik, Nepal, Etiopia, Tansania, Nicaragua, Kenia ja Sambia. Keskitulotasomaihin kuuluvissa Egyptissä, Namibiassa ja Perussa luovutaan pitkäaikaisesta kahdenvälisestä lahjamuotoisesta hankeyhteistyöstä 3—7 vuoden aikana ja siirrytään käyttämään pääosin muita yhteistyöinstrumentteja. Mahdollisesti pitkäaikaiseen yhteistyöhön johtavaa koeluonteista toimintaa käynnistetään Hondurasissa ja Burkina Fasossa. Muiden yhteistyömaiden kanssa toimitaan määräaikaisesti tai keskitytään temaattisiin ohjelmiin. Alueellisella yhteistyöllä tuetaan kehitysprosesseja, joihin useat yhteistyömaat osallistuvat samanaikaisesti. Erityisesti tuetaan alueellista integraatiota ja turvallisuutta. Suomi tukee alueellista yhteistyötä SADC-alueella, Keski-Amerikassa, Mekong-alueella, Välimeren alueella ja Keski- Aasiassa. Määrärahaa voidaan käyttää myös Suomen suurlähetystöjen tai kiertävien suurlähettiläiden hallinnoimaan paikalliseen yhteistyöhön, tavallisesti kehitysmaajärjestöjen toteuttamiin hankkeisiin.

Määrärahoja voidaan käyttää myös kehitysluottojen maksatuksiin.

4. Maittain kohdentamaton kehitysyhteistyö

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 41 239 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2002 jälkeisille vuosille yhteensä 40 558 000 euroa.

Merkittävä osa määrärahasta ja valtuuksista käytetään Länsi-Balkanin maiden tukemiseen sekä kriisin jälkeisessä jälleenrakennustyössä että hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan instituutioiden kehittämisessä. Määrärahoja käytetään myös konfliktien ehkäisyyn, hallintaan ja jälleenrakennukseen muissa maissa. Lisäksi osa määrärahasta varataan käytettäväksi varainhoitovuoden aikana ilmeneviin ennakoimattomiin tarpeisiin, kuten siviilikriisinhallintaan kehitysmaissa. Suomi myös jatkaa osallistumistaan humanitaariseen miinanraivaukseen.

Määrärahoja käytetään rahoittamaan suomalaisten asiantuntijoiden työskentelyä kansainvälisissä järjestöissä. Määrärahoja voidaan myös ohjata kansainvälisten ja kehitysmaiden järjestöjen ja laitosten, erityisesti kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja YK:n erityisjärjestöjen kautta temaattisesti Suomen kehitysmaapolitiikan linjauksen kannalta tärkeisiin toimintoihin. Tukea annetaan myös ohjelmille ja järjestöille, jotka antavat teknistä apua kehitysmaille niiden integroitumiseksi maailmantalouteen ja kansainväliseen kauppajärjestelmään keinona edistää omia kehityspyrkimyksiään. Määrärahaa käytetään myös joustavasti kohteisiin, jotka tukevat Suomen kehitysmaapolitiikan eri osa-alueiden päämääriä.

5. Humanitaarinen apu

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 37 000 000 euroa.

Humanitaarisen avun tarkoituksena on avustaa ihmisiä, jotka luonnonkatastrofien, kriisien tai aseellisten konfliktien johdosta ovat humanitaarisen avun tarpeessa. Avun perustavoite on ihmishenkien pelastaminen, inhimillisen hädän lievittäminen ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten avustaminen.

Humanitaarista apua varten varatuilla määrärahoilla pyritään myös ehkäisemään hätätilanteiden syntyä. Niinikään pyritään tukemaan kriisialueiden väestöä kriisien jälkeisessä kunnostustyössä ja katastrofivalmiuksien parantamisessa. Apua annetaan puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja humaanisuuden periaatteita noudattaen. Avustustoiminta tapahtuu pääsääntöisesti vastaanottavan maan viranomaisten suostumuksella, maan kulttuuriperinteitä ja tapoja kunnioittaen.

Suomi kanavoi humanitaarista apua kansainvälisten ja kotimaisten humanitaaristen avustusjärjestöjen kautta. Apua voidaan tarvittaessa kanavoida myös suomalaisten viranomaisten kautta. Suurin osa avusta annetaan ns. kohdennettuina avustuksina tietyille kriisialueille ja kohderyhmille. Lisäksi maksetaan humanitaarisen avun määrärahoista kohdentamattomat yleisavustukset YK:n pakolaisjärjestölle (UNHCR), palestiinalaisia pakolaisia avustavalle UNRWA:lle ja Punaisen Ristin Kansainväliselle Komitealle (ICRC).

6. Kehitysyhteistyön suunnittelu ja tukitoiminnot sekä kehitysyhteistyöosaston tiedotus

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 4 800 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2002 jälkeisille vuosille yhteensä 3 027 000 euroa.

Määrärahalla teetetään tutkimuksia kehitysyhteistyön yleissuunnittelun tueksi sekä rahoitetaan kehitysmaatutkimusta yhteistyössä Suomen Akatemian sekä kansainvälisten tutkimuslaitosten kanssa. Muita rahoitettavia toimintoja ovat kehitysyhteistyön valmennus ja henkilökuntakoulutus, kehitysyhteistyötä tukeva tietohallinto sekä toimialakohtainen kehittämistyö. Määrärahaa käytetään myös kehitysyhteistyöosaston tiedotukseen.

7. Kehitysyhteistyön evaluointi ja sisäinen tarkastus

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 700 000 euroa.

Evaluoinnin tarkoituksena on kehitysyhteistyön laadun parantaminen ja toimintamenetelmien kehittäminen. Evaluaation tuottama tieto palvelee päätöksentekijöitä strategisten ja operatiivisten parannusten aikaansaamiseksi.

Evaluaation perustehtäviä ovat toiminnan perusteltavuuden, vaikuttavuuden, tuloksellisuuden, kestävyyden sekä taloudellisen tehokkuuden arviointi. Lisäksi evaluaatioissa on kehitysyhteistyön yleisstrategian mukaisesti arvioitava harjoitettavaa toimintaa sen ympäristöystävällisyyden, sukupuolten välisen tasa-arvon sekä köyhyyden vähentämisen kannalta.

Sisäinen tarkastus liittyy läheisesti kehitysavun varojenkäytön oikeellisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden valvontaan. Vuonna 2002 jatketaan systemaattista hankkeiden ja ohjelmien tarkastamista sekä pyritään tukemaan kehitysmaiden omaa toimintaa kehitysavun tarkastettavuuden kehittämisessä.

8. Tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle, Kehitysyhteistyön Palvelukeskukselle (KePa) ja kehitysyhteistyötiedotukselle

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 37 000 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2002 jälkeisille vuosille yhteensä 13 455 000 euroa.

Määrärahalla tuetaan pääasiassa suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeita, joiden avulla pyritään edistämään yhteisöjen omaehtoisuuteen ja oma-aloitteisuuteen perustuvaa kansalaistoimintaa kestävien kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi sekä luomaan ja vahvistamaan kansanvallan perusrakenteita. Samalla tarjotaan mahdollisuus omakohtaisen, kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä koskevan tiedon ja kokemuksen saamiseen. Toiminta edistää myös kansalaiskeskustelua kehitysyhteistyöstä.

Määrärahaa käytetään myös Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen (KePa) toimintaan sen omien kehityshankkeiden ja tiedotustoiminnan ohella, joka keskittyy suomalaisten ja kehitysmaiden omien kansalaisjärjestöjen yhteistyön kehittämiseen sekä yleensä kansalaisjärjestöjen neuvonta- ja palvelutoimintaan. Lisäksi määrärahaa voidaan käyttää muiden kansalaisjärjestöjen yhteenliittymien, kuten säätiöiden toimintaan, jonka tarkoituksena on kehitysmaiden kansalaistoiminnan tukeminen.

Avustuksia myönnetään vuosittain myös kansalaisjärjestöjen kotimaassa harjoittamaan tiedotustoimintaan.

9. Korkotuki

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 20 000 000 euroa. Lisäksi ehdotetaan, että uusia korkotukiluottoja saa vuonna 2002 myöntää niin, että korkotuki on enintään 31 956 000 euroa.

Kehitysyhteistyön yleisten tavoitteiden mukaisesti korkotukiluotoilla tuetaan kehitysmaiden pyrkimyksiä taloudelliseen kasvuun ja sosiaaliseen kehitykseen. Edellytys korkotukiluottojen myöntämiselle on hankkeiden myönteiset kehitysvaikutukset. Korkotuki kohdennetaan pääosin ympäristöteknologian siirtoon ja sosiaali- ja terveyssektorille. Korkotukihankkeiden valinnassa otetaan huomioon OECD:n vientiluottoja ja korkotukiluottoja koskeva ns. konsensussopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa rahoitusehdoilla tapahtuvaa epätervettä kilpailua ja kehitysyhteistyövarojen käyttöä tähän tarkoitukseen. Korkotukihankkeiden kohdemaiden valikoimaa monipuolistetaan. Uuden korkotukilain (1114/2000) perusteella toimintaa kehitetään ja laajennetaan. Tässä yhteydessä hyödynnetään vientitakuujärjestelmän tarjoamaa mahdollisuutta erityisriskinottoon.

Määrärahaa käytetään myös jo myönnettyjen luottojen käytön seurantaan ja valvontaan sekä uusien hanke-ehdotusten suunnitteluun, valmisteluun ja arviointiin. Määrärahaa voidaan käyttää myös tapauskohtaisesti köyhimpien kehitysmaiden luottoon liittyvän takuumaksun tukemiseen.

67. Taloudellinen, teollinen ja teknologinen yhteistyö kehitysmaiden kanssa (arviomääräraha)

Momentille myönnetään 2 000 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää avustusten maksamiseen soveltuvuustutkimuksia, koulutusta ja asiantuntijapalveluiden hankkimista varten. Vuonna 2002 saa tehdä TTT-yhteistyötä koskevia sopimuksia enintään 2 000 000 euron arvosta.