Talousarvioesitys 2006

3.1. Finanssipolitiikka

Hallituksen tavoitteena on, että valtiontalous on vaalikauden lopulla kansantalouden tilinpidon käsittein tasapainossa. Suhdanneluonteiset tai muutoin tilapäiset poikkeamat valtiontalouden tasapainoon tähtäävältä uralta voidaan sallia, mikäli ne eivät vaaranna valtion velkasuhteen alenemista. Hallitus on sitoutunut menoja vähentäviin ja muihin korjaaviin toimenpiteisiin, mikäli valtiontalouden alijäämä uhkaa nousta yli 2¾ prosentin suhteessa kokonaistuotantoon. Jos alijäämä uhkaa ennusteiden valossa muodostua tätä suuremmaksi, hallitus esittää viipymättä tarvittavat menojen vähentämistoimenpiteet ja muut toimenpiteet ylityksen välttämiseksi. Maaliskuiseen kehyspäätökseen liittyvien laskelmien perusteella arvioiden näin heikko talouskehitys on varsin epätodennäköistä.

Hallitusohjelmassa on asetettu keskeiseksi työvoimapoliittiseksi uudistukseksi työmarkkinatuen painopisteen muuttaminen passiivisesta tuesta aktiiviseen. Työttömyysjaksot tulee kyetä katkaisemaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin työttömäksi joutunut ei ajaudu passivoivaan pitkäaikaistyöttömyyteen. Aktivoinnilla pyritään vastaamaan myös työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin, joista selvänä esimerkkinä on viimeaikainen avointen työpaikkojen määrän jyrkkä nousu suhteessa työttömien työnhakijoiden määrään. Kohtaanto-ongelmien lievittämiseksi on työmarkkinatukeen ja työvoimatoimistojen palveluihin jo tehty uudistuksia, mutta näiden ohella tarvitaan myös muita työmarkkinoiden toimivuutta parantavia uudistuksia sekä mm. toimia kasvukeskusten asuntotilanteen helpottamiseksi.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen on olennaista julkisen talouden kestävyyden kannalta. Julkisen talouden ylijäämä on jäämässä pelkästään työeläkerahastojen varaan, sillä niin valtion kuin kuntienkin rahoitustilanne pysyy alijäämäisenä. Julkisen talouden ylijäämän arvioidaan laskevan vajaaseen kahteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina 2005 ja 2006. Valtiontaloudessa on alijäämää puolen prosentin verran; aiemmin on arvioitu, että valtiontalouden tulisi kuluvalla vuosikymmenellä olla keskimäärin 1½—2 prosentin verran ylijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta valtionvelka saataisiin alenemaan riittävästi julkisen talouden kestävyyden takaamiseksi myöhempinäkin vuosina. Lähtökohtatilanne varauduttaessa väestön ikääntymisestä aiheutuviin menopaineisiin on heikentynyt selvästi aiemmin arvioidusta, mikä korostaa menokehityksen hillinnän sekä markkinoiden toimivuutta ja julkista taloutta vahvistavien rakenteellisten toimien merkitystä.

Kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja tuotannon siirtyessä alhaisten tuotantokustannusten maihin osaamistaso nousee yhä tärkeämmäksi talouskasvun turvaamisen kannalta. Hallitus tukee osaamista lisäämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen voimavaroja ja parantamalla tutkimuksen ja sen taloudellisten sovellutusten yhteensovittamista. Koulutuksen uudistamisella pyritään samaan päämäärään, mutta myös turvaamaan työvoiman tarjontaa varhentamalla työuran alkamista.

Julkisen talouden vakauden turvaamisen, mutta myös koko kansantalouden kasvumahdollisuuksien kannalta, on välttämätöntä tehostaa julkisen sektorin toimintoja ja parantaa sen tuottavuutta. Tällöin on paremmat mahdollisuudet tyydyttää muiden sektoreiden työvoimatarpeet. Hallitus onkin asettanut tavoitteeksi, että seuraavan vaalikauden loppuun mennessä valtion henkilöstömäärä vähenee vuosittain keskimäärin kahdella prosentilla. Ensi vuonna talousarviosuunnitelmien mukaan tuottavuuden lisäykseen ei vielä päästä, eikä henkilöstömäärä olennaisesti supistu.