Talousarvioesitys 2006

30. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALA

Selvitysosa:Ministeriön vision mukaan Suomi on uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi, monipuolisesti ja tehokkaasti hyödyntävä yhteiskunta, jossa ihminen ja luonto voivat hyvin. Ministeriön uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön politiikkaan sisältyy myös elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus sekä eläinten ja kasvien terveys. Toimenpiteillään ministeriö luo edellytyksiä maaseudun elinkeinojen ja virkistystoimintojen kehittämiseen. Tavoitteen toteuttamiseksi vaikutetaan myös EU:n tasolla tapahtuvaan päätöksentekoon.

Kestävän käytön periaatteen mukaisesti uusiutuvia luonnonvaroja tulee käyttää siten, että niiden taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurillinen arvo säilyy vähentymättömänä myös tuleville sukupolville. Uusiutuvia luonnonvaroja, joihin tuotteiden ja palvelujen tuotanto perustuu, ovat:

• peltoekosysteemit, maatalouden tuotantokasvit ja -eläimet
• metsät, niiden puuvarat ja keräilytuotteet
• riistaeläimet, porot, kalat sekä
• vesivarat.

EU:n perustamissopimuksen mukaan unioni määrittelee yhteisen maatalouspolitiikan ja toteuttaa sitä. Maatalouspolitiikan tavoitteita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, markkinoiden vakauttaminen, elintarvikehuollon turvaaminen ja kohtuulliset kuluttajahinnat. Kalastuspolitiikan tavoitteet on rinnastettu maatalouspolitiikan tavoitteisiin. Maatalouspolitiikan uudistuksessa vuonna 2003 asetettuja uusia tavoitteita ovat markkinasuuntautuneisuuden lisääminen, ympäristönhoidon parantaminen sekä elintarviketurvallisuuden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen.

Seuraavassa on toimialan politiikkasektoreiden toimintaympäristön kuvausta ja maa- ja metsätalousministeriön asettamat yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet sekä perustelu määrärahamuutokselle 2005/2006. Muut alustavat tulostavoitteet, avainmittarit ja tunnusluvut sekä perustelut on esitetty luku- ja momenttiperusteluissa.

Maaseudun kehittäminen

Toimintaympäristö

Väestön väheneminen maaseutualueilla on viime vuosina hieman tasaantunut. Toisaalta väestö keskittyy entistä harvempiin kasvukeskuksiin. Erityisesti nuoret, koulutetut, työikäiset ja naiset muuttavat harvaan asutulta ja ydinmaaseudulta, jonka väestörakenne vinoutuu. Kaikista aktiivitiloista noin neljänneksellä harjoitetaan maatalouden rinnalla myös jotain muuta yritystoimintaa. Maaseudun pienyritysten ja mikroyritysten luku- ja henkilömäärä kasvaa tasaisesti erityisesti kaupunkien läheisellä maaseudulla. Harvaan asutun maaseudun yrityskanta pienenee. Kaupunkien läheisen maaseudun kehitysero suhteessa harvaan asuttuun ja ydinmaaseutuun kasvaa.

Maaseudun kehittäminen on laaja-alaista eri hallinnonalojen ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Kehittämisen painopisteet on asetettu valtioneuvoston vuosia 2005—2006 koskevassa maaseutupoliittisessa erityisohjelmassa.

Vaikuttavuustavoitteet

Valtioneuvosto on asettanut seuraavat vaikuttavuustavoitteet

• maaseudun elinvoima säilyy kestävällä tavalla
• maaseutualueiden, erityisesti harvaan asutun ja ydinmaaseudun kehitys on tasapainoinen suhteessa koko maan kehitykseen

Määrärahojen muutokset

Maaseudun kehittämistä tukevia menoja on eri pääluokissa. Maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa maaseudun kehittämisen määrärahat kasvavat 25,1 milj. euroa (+15 %), mikä johtuu siitä, että EU-osarahoitteisen ohjelmatoiminnan maksatukset painottuvat nykyisen ohjelmakauden viimeisiin vuosiin. Maaseutuneuvonnan määrärahat alenevat sitä vastoin selvästi.

Maatalous

Toimintaympäristö

Maailmankaupan vapautuminen ja EU:n laajeneminen ovat lisänneet kilpailua maailmanmarkkinoilla ja elintarvikkeiden sisämarkkinakauppa lisääntyy koko ajan. Kiristynyt kilpailu näkyy jo reaalisena tuottajahintatason alenemisena. Viljelijöiden tulokehitys Suomessa on EU-aikana myös ollut aleneva. Vuonna 2004 yhteenlaskettu maataloustulo oli reaalisesti noin 68 % vuoden 1994 tasosta, vaikka maataloustuotanto ei ole supistunut. Myös viljelijäkohtainen maataloustulo on ollut aleneva.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus muuttaa olennaisesti maatalouden tukijärjestelmiä. Uudistuksen keskeisiä muutoksia ovat tukien ja tuotannon välisen kytkennän poistaminen osittain tai kokonaan sekä suorien tukien leikkaaminen. Suomessa siirrytään uuteen tukijärjestelmään vuonna 2006 ns. yhdistelmämallin pohjalta. Yhdistelmämalli muodostuu alueellisesta tasatukimallista ja tilakohtaisesti määräytyvästä lisäosasta tietyille tuotannonaloille sekä eräistä tuotantosidonnaisista tuista. Suorien tukien saamisen ehdoksi, ns. täydentäviksi ehdoiksi tuli jo vuonna 2005 merkittäviä ympäristön ja eläintenhoidon vaatimuksia ja vaatimukset lisääntyvät vuonna 2006.

Tuen osittaisen irrottamisen tuotannosta arvioidaan keskipitkällä aikavälillä lisäävän tuotannon markkinasuuntautuneisuutta ja alueellista keskittymistä, vähentävän tuotantoa ja nopeuttavan maatilojen rakennekehitystä. Tuotannon määrän alenemisen seurauksena myös tuottajien tulot voivat alentua. Vaikutukset olisivat merkittävimmät maito- ja naudanlihasektorilla. Peltoalan tarve rehun ja elintarvikkeiden tuotantoon supistunee.

Vaikuttavuustavoitteet

• perheviljelmien toimintaedellytykset turvataan
• kuluttajille turvataan laadukkaat elintarvikkeet
• maataloustuotannon ravinnekuormitus vähenee
• peltoala säilyy viljelykäytössä ja sen käyttö energiatuotantoon kasvaa olennaisesti.

Määrärahojen muutokset

Määrärahat supistuvat 38,1 milj. euroa (-2 %), mutta käytettävissä olevat varat kasvavat 24,6 milj. eurolla, koska maatalouden ympäristötuen rahoitukseen käytetään 62,7 milj. euroa vuodelta 2005 siirtyvää määrärahaa. Maksettavien viljelijätukien määrä kasvaa 25,0 milj. euroa, kun EU-tulotuki kasvaa EU:n hallinnollisten hintojen alenemisen johdosta.

Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu

Toimintaympäristö

Turvallisuustavoitteet suomalaisessa elintarvikeketjussa rakentuvat EU:n yhteisen politiikan perustalle. Yhteisön uudet elintarvikeasetukset ja elintarvike- ja rehuvalvonta-asetus tulevat pääosin voimaan 1.1.2006. Elintarvikkeiden turvallisuus ja eläinten hyvinvointi ovat aiempaa selkeämmin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita. Tavoitteiden toteutuminen varmistetaan täydentävien ehtojen valvonnalla.

EU:n laajeneminen, lisääntyvä maailmankauppa sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset tuovat sisämarkkinakauppaan uusia riskejä, jotka liittyvät eläin- ja kasvitautien leviämiseen sekä elintarvikkeiden ja maatalouden tuotantopanosten turvallisuuteen.

Elinkeinon, tuottajien ja viranomaisten yhteistyöllä luotu kansallinen eläinten terveydenhuolto laajenee kattamaan maidon- ja lihakarjan tuotannon, lampaat ja vuohet sekä siipikarjatuotannon. Kunnallisen ympäristöterveydenhuollon yksiköitä kootaan aluksi vapaaehtoisuuden pohjalta valtioneuvoston elintarvikevalvonnan kehittämisestä antaman periaatepäätöksen mukaisesti 50—85 seutukunnalliseen yksikköön.

Vaikuttavuustavoitteet

• eläinten ja kasvien terveys sekä maatalouden tuotantopanosten turvallisuus ja laatu säilyy edelleen hyvänä
• eläinten hyvinvointi paranee
• elintarvikevälitteiset ja eläimistä ihmisiin leviävät tautitapaukset vähenevät ja vieraiden aineiden esiintyminen elintarvikkeissa pysyy nykyisellä hyvällä tasolla
• alkuperä- ja tuotantotapamerkinnät ovat luotettavia
• muuntogeenisten tuotteiden käyttöönotto on hallittua.

Määrärahojen muutokset

Menoihin käytettävissä olevat määrärahat säilyvät ennallaan. Määrärahat alenevat 5,8 milj. eurolla teknisten muutosten johdosta (nettomäärärahoissa huomioonotettavat tuloerät lisääntyvät).

Kala-, riista- ja porotalous

Toimintaympäristö

Kala- ja riistakantojen arvioidaan säilyvän elinvoimaisina, porotaloudessa laidunten kestävyydessä on ollut havaittavissa elpymistä. Ammatinharjoittajien määrän arvioidaan vähenevän, toisaalta vapaa-ajan kalastajien ja metsästäjien lukumäärät ovat edelleen suhteellisen korkealla tasolla.

Vaikuttavuustavoitteet

Tavoitteena on kala- ja riistakantojen kestävä ja monipuolinen hyödyntäminen. Elinkeinokalataloudessa pyritään kannattavuuden parantumiseen ja vapaa-ajan kalastusta pyritään edistämään kestävän käytön sallimissa rajoissa. Riistataloudessa tavoitteena on vahinkoa aiheuttavien riistaeläinkantojen kasvun rajoittaminen. Porotaloudessa pyritään porolaidunten kestävän käytön mukaan mitoitettuun kannattavaan porotalouteen.

Määrärahojen muutokset

Määrärahojen taso säilyy ennallaan.

Vesitalous

Toimintaympäristö

Vuonna 2004 vesitilanne palautui kuivuuden jälkeen suuressa osassa maata lähelle keskimääräistä. Vuoden 2005 alussa järvien vesipinnat ja lumen vesiarvot olivat Itä- ja Pohjois-Suomessa selvästi keskimääräistä korkeammat. Muualla maassa vesitilanne oli tavanomainen. Vuoden 2004 kesän rankkasadetulvat, vuoden 2005 alun rannikkotulvat sekä alkukesän tulvat Lapissa osoittivat jälleen poikkeuksellisiin vesitilanteisiin varautumisen tärkeyden. Erityisesti yhdyskuntien tulvariskien hallintaa ja vesistöjen käytettävyyttä parantavien hankkeiden tarve ja kysyntä kasvaa. Kuntarajat ylittävää yhteistyötä ja erityistilanteisiin varautumista palvelevia vesihuoltohankkeita on runsaasti vireillä eri puolella Suomea. Valtion tuen kysyntä on edelleen suuri.

Vaikuttavuustavoitteet

Tavoitteena on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä vesitalous. Vesistöjen hoidossa tavoitteena on vesistöjen hyvä käytettävyys ja hyvä riskien hallinta myös poikkeuksellisissa vesitilanteissa. Vesihuollon edistämisessä pyritään alueellisen yhteistyön, erityistilanteisiin varautumisen sekä maaseudun vesihuollon parantamiseen.

Määrärahojen muutokset

Määrärahojen taso laskee hieman.

Metsätalous

Toimintaympäristö

Puuston vuotuinen kasvu on viimeisimpien inventointitietojen mukaan 87 milj. m³. Teollisuuden raakapuun käyttö (v. 2004 75 milj. m³) on lisääntynyt. Hakkuukertymä (v. 2004 61 milj. m³) ei kuitenkaan ole kasvanut Kansallinen metsäohjelma 2010:n tavoitteen mukaisesti, sillä puun tuonti on lisääntynyt selvästi. Tuontipuun osuus on jo lähes neljännes teollisuuden raakapuun käytöstä. Puutuoteteollisuuden viennin arvo ei ole kohonnut ohjelman tavoitteen mukaisesti, mutta myönteistä alan kehityksen kannalta on puutuotteiden jalostusasteen kohoaminen ja tuotteiden kotimaan käytön kaksinkertaistuminen. Metsähakkeen käyttö on kohonnut tavoitteen mukaisesti (v. 2004 2,7 milj. m³). Kansallisen metsäohjelman toteuttaminen näyttää osaltaan hidastaneen metsäsektorin työpaikkojen vähenemistä. Metsäsektorin työpaikkojen säilymisen ohella metsätalouden kannattavuus on tärkeää maaseudun elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Metsätalouden kannattavuus on kuitenkin viime vuosina reaalisesti heikentynyt, koska hakkuukertymä ei ole kasvanut tavoitteen mukaisesti ja havupuun hinnat ovat kuusitukkia lukuun ottamatta reaalisesti laskeneet.

Vaikuttavuustavoitteet

Hakkuukertymän nouseminen kansallisessa metsäohjelmassa tavoitteena olevaan 63—68 miljoonaan kuutiometriin lisäisi kantorahatuloja ja parantaisi metsätalouden kannattavuutta ja maaseutuväestön toimeentuloa edellyttäen, että hakkuukertymän tukkipuuosuus ei merkittävästi laske. Valtio voi vaikuttaa välillisesti hakkuukertymän lisäämiseen ja konkreettisesti metsätalouden kestävyyteen. Tämä edellyttää, että huolehditaan pitkäjännitteisesti metsänhoito- ja metsänparannustöistä ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä, jotta hakkuut voitaisiin tehdä metsien kestävyyttä vaarantamatta. Maa- ja metsätalousministeriö asettaa metsäpolitiikan lähivuosien tärkeimmiksi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteiksi

• metsien korkean puuntuotannollisen käyttöasteen;
• metsien hyvän puuntuotannollisen tilan; ja
• metsien monimuotoisuuden.

Tavoitteisiin pyritään toteuttamalla hallitusohjelman mukaisesti kansallista metsäohjelmaa ja siihen liittyvää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa.

Määrärahojen muutokset

Määrärahojen taso nousee hieman. Suurimmat lisäykset ovat metsäpuiden siemenhuoltovarojen lisääntyminen 0,6 milj. eurolla ja metsäluonnon hoidon edistämisvarojen lisäys 1,28 milj. eurolla.

Maanmittaus ja paikkatietojen yhteiskäyttö

Toimintaympäristö

Maanmittaustehtävät ovat osa valtion peruspalvelutehtävää, jolla ylläpidetään valtakunnallista kiinteistö- ja maastotietojärjestelmää. Nämä järjestelmät ovat perustana monissa yhteiskunnan ydintoiminnoissa ja niihin liittyvissä tietojärjestelmissä. Maanmittausalan palveluihin ja tuotteisiin kohdistuu jatkuvasti muutostarpeita, jotka johtuvat paikkatieto- ja paikannustekniikan käytön lisääntymisestä, tieto- ja sisältöteollisuuden yleisestä laajenemisesta sekä tiedonsiirtoteknologian kehittymiseen perustuvien tietovarantojen käytön lisääntymisestä. Kansallisten tietovarantojen ja palveluiden merkitys virallisina ja luotettavina tietolähteinä korostuu. Euroopan unionin alueella otetaan käyttöön yhtenäiset koordinaattijärjestelmät ja karttaprojektiot. Paikkatietojen harmonisointiin tähtäävä INSPIRE-direktiiviehdotus tulee vaikuttamaan Suomen kansallisen paikkatietostrategian 2005—2010 toimenpanoon.

Vaikuttavuustavoitteet

• kiinteistö- ja maastotietojärjestelmä turvaavat yksityisen maanomistuksen pysyvyyden ja maastotiedon oikeellisuuden
• kiinteistöjä ja maastoa koskevat tiedot ovat valtakunnallisesti kattavia, ajantasaisia ja niitä hyödynnetään laajasti yhteiskunnassa (tietovarantojen hyödyntämisessä hakukertojen kasvu vähintään 3 % edellisvuodesta)
• toimialan tietovarantojen monipuolinen käyttö helpottaa kansalaisten arkea, tehostaa hallintoa ja edistää elinkeinoelämän kilpailukykyä.

Määrärahojen muutokset

Määrärahojen taso säilyy ennallaan.

Hallinto ja muut

Määrärahat alenevat toimintojen supistamisen johdosta.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toiminnalliset tulostavoitteet

Hallinnonalan virastoissa ja laitoksissa

• toimeenpannaan tuottavuusohjelmia
• toimeenpannaan ministeriön hallinnonalan tutkimusstrategiaa
• kehitetään ohjauksessa ja johtamisessa tarvittavaa laskentatointa ja
• laaditaan strategiset henkilöstösuunnitelmat vuosille 2007—2011.

Hallinnon rakenteiden kehittäminen

Elintarvike- ja eläinlääkintävalvonnan sekä kasvinterveyden ja maatalouden tuotantopanosten valvonnan keskushallinto järjestetään uudelleen siten, että koko elintarvikeketjun kattavaa valvontaa ohjataan yhdenmukaisesti. Valtion keskushallintoon luodaan uusi Elintarviketurvallisuusvirasto, joka vastaa riskien arvioinnista ja valvonnasta koko elintarvikeketjussa yhtenäisellä tavalla. Tavoitteena on vastata EU:n uuden elintarviketurvallisuutta koskevan lainsäädännön asettamiin tavoitteisiin. Uusi järjestely tukee myös kansallisen elintarviketalouden laatustrategian tavoitteiden toteuttamista. Uudistus parantaa valvonnan kokonaisuuden hallitsemista, tarpeiden ja painopistealueiden tunnistamista sekä valvonnan tuloksellisuuden seurantaa.

Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos, Elintarvikevirasto ja Kasvintuotannon tarkastuskeskus yhdistetään 1.5.2006 lukien uudeksi Elintarviketurvallisuusvirastoksi, johon siirretään myös ministeriön elintarvike- ja terveysosaston toimeenpanotehtävät. Kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ohjaavat virastoa oman toimialansa osalta.

Hallinnonalan määrärahat luvuittain vuosina 2004—2006

¹⁾ Lisäksi pääluokan 30 määrärahoja (mom. 30.10.50, 30.10.61 ja 62, 30.20.47, 30.40.41, 42, 51, 62 ja 77) voidaan käyttää 140 henkilötyövuotta vastaavasti tilapäisluonteisiin tehtäviin palkattavien määräaikaisten henkilöiden palkkaamiseen valtion virastoihin tai laitoksiin. Lisäksi hallinnonalan tehtäviä hoitaa toisten pääluokkien henkilöstömäärissä: KTM, TE-keskukset: noin 705 EU:n maatalous-, maaseutu- ja kalastuspolitiikan toimeenpanotehtävissä, YM: 245 vesivarojen käyttö- ja hoitotehtävissä, SM: 26 läänineläinlääkäriä, UM: 7 erityisasiantuntijaa, VM: noin 40 tullilaitoksessa tarkastustehtävissä. Lisäksi hallinnonalan virastoihin ja laitoksiin arvioidaan palkattavan noin 114 henkilötyövuotta valtion talousarvion ulkopuolisella rahoituksella.