Talousarvioesitys 0

3.3. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nopeammin kuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa. Työikäinen väestö alkaa supistua jo v. 2010, kun ensimmäinen suuri ikäluokka, v. 1945 syntyneet, täyttää 65 vuotta. Tilastokeskuksen väestöennusteen (2007) mukaan työikäinen väestö (15—64-vuotiaat) supistuu vuoteen 2050 mennessä n. 280 000 hengellä.

Työvoiman supistumista voidaan aktiivisin toimin hidastaa pidentämällä työuria sekä alku- että loppupäästä. Lisäksi vähenemistä voidaan yrittää kompensoida aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla, jolla nykyarvioiden mukaan ongelmaa ei kuitenkaan pystytä poistamaan, ainoastaan lieventämään. Työikäisen väestön supistuminen tulee hidastamaan merkittävästi tulevaa talouskasvua. Kun viime vuosisadalla totuimme runsaan kolmen prosentin vuosikasvuun, joudumme jatkossa tyytymään runsaaseen 1½ prosentin vuosikasvuun, kun talouskasvu on yksistään tuottavuuden kasvun varassa.

Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, seniori-ikäisten lukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2050 mennessä 65 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy n. 700 000 hengellä ja vanhushuoltosuhde kaksinkertaistuu. Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohden on neljä työikäistä, v. 2050 heitä on enää kaksi. Seniori-ikäisten lukumäärän kasvu ei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkeikään, vaan taustalla on myös eliniän jatkuva piteneminen. Tämän seurauksena yli 85-vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin. Vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan jo 390 000, kun heitä on nyt runsas 100 000.

Väestöennusteen mukaan 65-vuotiaan miehen elinajanodote kasvaa kuudella vuodella ja vastaavan ikäisen naisen viidellä vuodella vuoteen 2050 mennessä. Eliniän piteneminen on myönteinen asia ja heijastaa hyvinvoinnin kasvua mutta lisää samalla vanhusten hoidon tarvetta. Hoito- ja hoivamenojen rahoitusongelmia lieventäisi, jos vanhusten toimintakykyisten vuosien määrää pystyttäisiin kasvattamaan likimain yhtä paljon kuin elinikä pitenee. Elinajan piteneminen ei ole pitkällä aikavälillä merkittävä uhka eläkkeiden kestävälle rahoitukselle v. 2010 käyttöön otettavan elinaikakertoimen takia, joka sopeuttaa eläkemenot elinajan odotteen muutoksiin. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle tulee kuitenkin kasvattamaan eläkemenoja merkittävästi 2010-luvulla.

Julkisen talouden kestävä rahoitus joutuu koetukselle tilanteessa, jossa eläke- ja hoivapalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisesti työvoiman vähentyessä ja kansantuotteen sekä veropohjan kasvun hidastuessa. EU:n piirissä tehtyjen laskelmien mukaan ikäsidonnaiset menot, eli eläke- ja terveydenhuollon sekä pitkäaikaishoidon menot, kasvavat Suomessa runsaat 6 %-yksikköä suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2035 mennessä. Eläkemenojen kovin nousupaine ajoittuu 2010-luvulle, kun taas hoivapalvelujen menot kasvavat voimakkaimmin tämän jälkeen.

Suomessa on jo pitkään varauduttu väestön nopean ikääntymisen aiheuttamiin menopaineisiin:

• Valtio on kurinalaisella finanssipolitiikallaan vähentänyt velkaantuneisuuttaan ja siten korkomenojaan vuoteen 2008 asti. Tällä tavoin on luotu tilaa väestön ikääntymisestä aiheutuvalle menojen kasvulle.
• Työeläkkeitä on rahastoitu, minkä vuoksi nousupaine eläkemaksuissa jää olennaisesti pienemmäksi kuin eläkemenoissa. Lisäksi on sovittu lisärahastoinnista vuoteen 2013 saakka.
• On tehty useita eläkeuudistuksia, jotka vahvistavat merkittävästi eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä mm. kannustamalla pitempiin työuriin.
• Julkisen talouden rahoituspohjaa vahvistetaan kasvua ja työllisyyttä tukevalla talouspolitiikalla.

Meneillään olevan syvän taantuman aikana kuitenkin valtion velkaantuneisuus kasvaa nopeasti ja julkisen talouden rahoituspohja heikentyy voimakkaasti työllisyysasteen laskun myötä. Tämä varjostaa myös julkisen talouden pidemmän aikavälin näkymiä. On arvioitu, että pitkän aikavälin kestävyyden turvaava julkisen talouden ylijäämä olisi n. 4½ % suhteessa kokonaistuotantoon. Julkisen talouden kestävyyttä koskevaan haasteeseen vastaamisessa työurien pidentämiseen tähtäävät rakenteelliset uudistukset eivät välttämättä ole riittäviä toimenpiteitä, vaan voidaan tarvita myös verojen korotuksia ja menojen leikkauksia.

Taulukko 5. Väestön ikärakenne Suomessa 2008—2050¹⁾

¹⁾ Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2007, vuoden 2008 osalta toteutunut kehitys.