Talousarvioesitys 2025

Selvitysosa:

Suomen taloudessa on merkkejä siitä, että taantuma olisi väistynyt ja kasvu olisi käynnistymässä hiljalleen. Keskimäärin Suomi yltää kuitenkin vain nollakasvuun vuonna 2024. Kasvu voimistuu vuoden mittaan, ja vuonna 2025 talous kasvaa pitkän aikavälin keskimääräistä vauhtia nopeammin.

Korkojen nousu on hidastanut talouskasvua. Korot ovat kuitenkin alentumassa, minkä seurauksena investoinnit ja rakentaminen alkavat vähitellen kasvaa. Korkojen laskun lisäksi inflaation hidastuminen tukee yksityistä kulutusta. Kun maailmankauppa kasvaa ja Suomen hintakilpailukyky on hyvä, myös Suomen vienti piristyy. Talouden elpyminen kasvattaa työvoiman kysyntää samalla, kun rakenteelliset uudistukset ja maahanmuutto kasvattavat työvoiman tarjontaa, ja työllisyys toipuu.

Lupaava yleiskuva on kuitenkin ehdollinen sille, ettei ikäviä yllätyksiä satu. Maailmantaloudessa on liikkeellä isoja muutosvoimia ja geopolitiikka on arvaamatonta.

Valtion korkomenot lähtivät ennätyksellisen alhaiselta tasolta, alle 800 milj. eurosta jyrkkään kasvuun vuonna 2022 ja vuonna 2024 valtionvelan korkomenot ylittävät 3 mrd. euroa.

Suomen julkisen talouden rahoitus on pitkällä aikavälillä epätasapainossa. Julkisessa taloudessa on mittava kestävyysvaje, jonka arvioidaan olevan noin 2,0 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suurin syy rahoituksen epätasapainoon on väestön ikääntyminen, joka on jo kasvattanut eläkemenoja ja luo tulevina vuosikymmeninä merkittäviä kasvupaineita terveys- ja hoivamenoihin. Syntyvyyden lasku ja ikäluokkien pienentyminen laskevat koulutuspalveluiden tarvetta, mutta heikentävät pitkällä aikavälillä huoltosuhdetta entisestään. Samalla julkisen talouden rahoituspohja kehittyy heikosti, kun työikäisen väestön määrän odotetaan supistuvan.

Suomen ikärakenteen vanhenemiskehitys on vasta alussa, ja kehityksen vaikutus palvelutuotannon kustannuksiin ja talouskasvun hidastumiseen tasaantuu vasta 2030-luvulla. Ikääntyminen ei ole yhtenäistä koko Suomessa. Suurimmat kaupunkiseudut kasvavat samalla, kun haja-asutusalueilla väestö vähenee.

Hyvinvointialueet rahoittavat toimintansa pääosin yleiskatteisella valtion rahoituksella. Hyvinvointialueiden tulos oli vuonna 2023 selvästi alijäämäinen ja alueiden menojen kasvu oli hyvin nopeaa. Vaikka vuonna 2024 alueiden tuloksen arvioidaan paranevan hieman, pysyy se edelleen merkittävästi alijäämäisenä. Vuonna 2025 alueiden tulos vahvistuu lähelle tasapainoa, kun lakisääteinen vuoden 2023 kustannusten jälkikäteistarkistus kasvattaa valtion rahoitusta. Samalla julkisen talouden suunnitelmassa päätetyt alueiden tehtävämuutokset hidastavat menojen kasvua. Kustannusten kasvun hillintä ja henkilöstöpula vaativat kuitenkin myös hyvinvointialueilta omia sopeutustoimia, toimintatapojen kehittämistä ja palvelujen uudistamista.

Suomen kunnat ja kuntatalous ovat olleet jo pidemmän aikaa murroksessa. Väestökehitys on eriyttänyt kuntien taloutta, lisännyt kuntatalouteen kohdistuvia riskejä ja vaikeuttanut omalta osaltaan kuntatalouden ohjausta. Vaikka sote-uudistuksen myötä väestön ikääntymiseen liittyvät kustannukset siirtyivät pois kuntien vastuulta, kuntataloudessa vallitsee edelleen tulojen ja menojen välillä rakenteellinen epätasapaino, joka uhkaa syventyä lähivuosina ilman uusia toimenpiteitä.

Vuonna 2025 vastuu työ- ja elinkeinopalveluiden järjestämisestä siirtyy valtiolta kunnille. Samalla kuntien vastuu työttömyysturvan rahoituksesta laajenee.

Vaikka perinteinen tavaratuotannon globalisaatio on finanssikriisin jälkeen hidastunut ja ehkä jopa pysähtynyt, digitaalisuuden vaikutukset ulkomaankauppaan ja talouteen yleisemminkin ovat vasta aluillaan. Verkkokauppa kasvaa, ja yhä suurempi osa palveluista välitetään verkossa. Siten rajanveto avoimen ja suljetun sektorin välillä käy yhä vaikeammaksi. Kehityksellä on vaikutuksia niin markkinoiden muotoutumiseen kuin veropohjaan ja valtion tuloihin. Uusien teknologioiden, digitalisaation ja tietovarantojen hyödyntäminen tarjoavat uusia mahdollisuuksia Suomen julkiselle taloudelle.

Etätyö, paikkariippumattomuus ja yhteiskäyttöiset tilat vähentävät julkisen hallinnon tilatarpeita tulevina vuosina. Valtion toimitilaverkkoa uudistetaan mm. alueellisen läsnäolon suunnitelmalla, valtion toimitilastrategiassa, kiinteistöstrategiassa sekä valtion palvelu- ja toimitilaverkkohankkeessa.

Valtiovarainministeriön pääluokan menoista noin 95 % on erilaisia säädös- tai sopimusperusteisia etuuksia, jäsenmaksuja ja tukia, joihin ei liity välittömiä sukupuolivaikutuksia.

Progressiivinen henkilöverotus pienentää nettotulojen eroja sukupuolten välillä. Henkilöverotus (ansio- ja pääomatuloverotus) kokonaisuudessaan tasaa sukupuolten välisiä tuloja verotuksen jälkeen siten, että naisten tulojen osuus miesten tuloista on verotuksen jälkeen keskimäärin 4,6 %-yksikköä korkeampi kuin ennen verotusta.

Peruspalvelujen valtionosuuksilla rahoitetaan kuntien järjestämiä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen palveluita. Vuoden 2025 alusta peruspalvelujen valtionosuuksilla rahoitetaan myös kuntien järjestämiä työ- ja elinkeinopalveluista sekä kotoutumispalveluita. Valtion yleiskatteellisella rahoituksella rahoitetaan hyvinvointialueita, jotka vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden järjestämisestä.

Valtion työskentelytapojen digitalisointi ja mahdollisuus monipaikkaisen työn tekemiseen tukevat esimerkiksi kotoa tehtävää työtä. Joustavat työn tekemisen muodot tukevat etenkin pienten lasten vanhempien työllistymistä vähentämällä tarvetta perhevapaisiin. Tämän arvioidaan vaikuttavan sukupuolten tasa-arvon kehittymiseen myönteisesti.

Valtiovarainministeriön hallinnonalalla otetaan huomioon sukupuolivaikutukset lainsäädännön valmistelussa, henkilöstö- ja työnantajapolitiikassa, hankkeissa, talousarvion valmistelussa ja virastojen tulosohjauksessa.

Talousarvioesitykseen sisältyy useita verotulomomentteja, joiden voidaan katsoa edistävän hiilineutraaliuden tavoitetta. Näitä ovat erityisesti energiaverot, ajoneuvovero, autovero, eräiden juomapakkausten valmistevero sekä jätevero. Vaikka niitä voidaan kokonaisuutena pitää hiilineutraaliustavoitteiden mukaisina veroina, niihin voi sisältyä tavoitteen vastaisia yksittäisiä verotusrakenteita.

Progressiivinen henkilöverotus tasaa merkittävästi tuloeroja ja alentaa pienituloisten osuutta väestössä. Verotuksen tärkein tehtävä on turvata julkisen sektorin rahoitus. Se mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen sekä panostukset myös sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden edistämiseen.

Peruspalvelujen valtionosuuksilla turvataan riittävät ja yhdenvertaiset varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen palvelut eri puolilla maata. Valtion yleiskatteellisella rahoituksella rahoitetaan hyvinvointialueita, jotka vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden järjestämisestä. Aluehallintovirastot edistävät perusoikeuksien toteutumista julkisten palveluiden valvonnalla, jolla turvataan osaltaan ihmisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Digi- ja väestötietovirasto tuottaa digitaalisen yhteiskunnan edellyttämiä palveluita ja tukee kansalaisten yhdenvertaista toimimista digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus tekee koulutukseen, sosiaaliturvaan, tulonjakoon, verotukseen ja ympäristöön liittyvää tutkimusta ja tukee siten päätöksentekijöiden mahdollisuuksia edistää kestävän kehityksen tavoitteiden ja sukupuolten tasa-arvon toteutumista tehokkailla ja hyvin kohdistetuilla politiikkatoimilla.

Valtiovarainministeriön keskeinen tehtävä liittyy kestävän julkisen talouden varmistamiseen. Ministeriö vastaa siitä, että rahoitusmarkkinoiden sääntely edistää markkinoiden luotettavaa ja monipuolista toimintaa sekä rahoituspalveluiden tarjonnan turvallisuutta. Rahanpesulainsäädännöllä ja sen toteuttamisella vähennetään laittomia rahansiirtoja.

Valtion palveluiden ja työskentelytapojen digitalisoinnilla vähennetään ihmisten tarvetta matkustaa palveluiden ja työn vuoksi ja vähennetään toimitilatarpeita. Matkustamisen väheneminen ja vähäisemmät toimitilatarpeet pienentävät hiilijalanjälkeä. Lisäksi toiminnan digitalisointi vähentää tarvetta tulostamiselle ja paperin käytölle.

Hallinnonalan määrärahat