Talousarvioesitys 2011

3.2. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomen väestö ikääntyy nopeammin kuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa. Työikäinen väestö alkaa supistua jo v. 2010, kun ensimmäinen suuri ikäluokka, v. 1945 syntyneet, täyttää 65 vuotta. Tilastokeskuksen väestöennusteen (2009) mukaan työikäisen väestön (15—64 vuotta) supistuminen on voimakasta 2010-luvulla ja jonkin verran lievempää 2020-luvulla. Maahanmuutto johtaa siihen, että työikäinen väestö kääntyy kasvuun vuodesta 2030 lähtien. Kuitenkin kokonaisuudessaan vuoteen 2060 mennessä työikäinen väestö on väestöennusteen mukaan n. 74 000 henkeä pienempi kuin v. 2008.

Työikäisen väestön supistuminen tulee hidastamaan merkittävästi tulevaa talouskasvua. Kun viime vuosisadalla totuimme runsaan kolmen prosentin vuosikasvuun, joudumme jatkossa tottumaan hitaampaan, runsaaseen 1½ prosentin vuosikasvuun, kun talouskasvu on yksistään tuottavuuden kasvun varassa.

Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, seniori-ikäisten lukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2060 mennessä 65 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy n. 895 000 hengellä ja vanhushuoltosuhde kaksinkertaistuu (taulukko 5). Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohden on neljä työikäistä, v. 2060 heitä on enää kaksi. Tämä kehitys ei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkeikään, vaan taustalla on myös eliniän jatkuva piteneminen. Tämän seurauksena yli 85-vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin. Vuonna 2060 heitä arvioidaan olevan jo yli 460 000, kun heitä on nyt n. 115 000.

Taulukko 5. Väestön ikärakenne Suomessa 2008—2060 (1 000 henkeä)¹⁾

¹⁾ Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2009, vuoden 2008 osalta toteutunut kehitys.

Väestöennusteen mukaan 65-vuotiaan miehen elinajanodote kasvaa kahdeksalla vuodella ja vastaavan ikäisen naisen seitsemällä vuodella vuoteen 2060 mennessä. Eliniän piteneminen on myönteinen asia ja heijastaa hyvinvoinnin kasvua, mutta lisää samalla vanhustenhoidon tarvetta. Hoito- ja hoivamenojen rahoitusongelmia lieventäisi, jos vanhusten toimintakykyisten vuosien määrää pystyttäisiin kasvattamaan likimain yhtä paljon kuin elinikä pitenee. Elinajan piteneminen ei ole pitkällä aikavälillä merkittävä uhka eläkkeiden kestävälle rahoitukselle v. 2010 käyttöön otetun elinaikakertoimen takia, joka sopeuttaa eläkemenot elinajan odotteen muutoksiin. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle tulee kuitenkin kasvattamaan eläkemenoja merkittävästi 2010-luvulla.

Julkisen talouden kestävä rahoitus joutuu koetukselle tilanteessa, jossa eläke- ja hoivapalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisesti työvoiman vähentyessä ja kansantuotteen sekä veropohjan kasvun hidastuessa. Sosiaali- ja terveysministeriön SOME-mallilla tehtyjen laskelmien mukaan ikäsidonnaiset menot, eli eläke- ja terveydenhuollon sekä pitkäaikaishoidon menot, kasvavat Suomessa vajaa 6 prosenttiyksikköä suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2030 mennessä. Eläkemenojen kovin nousupaine ajoittuu 2010-luvulle, kun taas hoivapalvelujen menot kasvavat voimakkaimmin tämän jälkeen.

Suomessa on jo pitkään varauduttu väestön nopean ikääntymisen aiheuttamiin menopaineisiin:

• Valtio on hyvinä aikoina kurinalaisella finanssipolitiikallaan vähentänyt velkaantuneisuuttaan ja siten korkomenojaan. Tällä tavoin on luotu tilaa väestön ikääntymisestä aiheutuvalle menojen kasvulle.
• Työeläkkeitä on rahastoitu, minkä vuoksi nousupaine eläkemaksuissa jää olennaisesti pienemmäksi kuin eläkemenoissa.
• On tehty useita eläkeuudistuksia, jotka vahvistavat merkittävästi eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä.

Julkinen talous on talouskriisin myötä entistä haavoittuvammassa asemassa vastaanottamaan väestön ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet ja veropohjan kaventumisen. Julkisen talouden kestävyyden turvaaminen on siten aiempaa suurempi haaste. Nykyarvion mukaan ikäsidonnaisten menojen kasvusta juontuva pitkän aikavälin kestävyyden turvaava julkisen talouden ylijäämä olisi n. 4 % suhteessa kokonaistuotantoon. Tämä arvio on pysynyt melko vakaana viime vuosina, vaikka julkisen talouden tila on olennaisesti heikentynyt.

Työurien pidentäminen on avainasemassa julkisen talouden kestävyyden kohentamisessa. On arvioitu, että työurien pidentäminen yhdellä vuodella pidemmällä aikavälillä supistaisi kestävyysvajetta noin yhdellä prosenttiyksiköllä, koska se nostaisi työllisyyttä ja vahvistaisi talouskasvua ja sitä kautta julkisen talouden rahoituspohjaa. Toinen kestävyysvajeen supistamisen kannalta olennainen toimi olisi tuottavuuden lisääminen hyvinvointipalveluissa. Arvion mukaan 0,25 % vuosittainen tuottavuuden lisäys näissä palveluissa supistaisi kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä.