Talousarvioesitys 0

30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö

Selvitysosa:Suomen kehitysmaapolitiikan päätavoitteet ovat maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen, köyhyyden vähentäminen, kansanvallan, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen, ympäristöuhkien torjuminen sekä taloudellisen vuorovaikutuksen lisääminen. Globaalin turvallisuuden näkökulmasta Suomen kansalliset edut ja kehitysmaiden edut näyttäytyvät aiempaa selvemmin yhteneväisinä. Maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämiseen tähtäävällä kehityspolitiikalla edistetään Suomen ulkopolitiikan tavoitteita ja vaikutetaan suomalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

YK:n vuosituhathuippukokouksessa syksyllä 2000 hyväksytty yhteisiin arvoihin perustuva vuosituhatjulistus asettaa konkreettiset tavoitteet köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämiseksi vuoteen 2015 mennessä. WTO:n Dohan ministerikokous, Monterreyn kehitysrahoituskonferenssi, Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous sekä yhteistyön harmonisointikokous Roomassa ovat vahvistaneet kansainvälisen yhteisön sitoutumista vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin. Kehitysyhteistyön tuloksellisuudelle on entistä paremmat edellytykset. Kehitysyhteistyö toimii osana laajempaa kokonaisuutta, jossa keskeisinä ovat kehitysmaiden oma sitoutuminen, kehitysrahoitus, kauppa, yksityiset investoinnit ja velkaongelman ratkaiseminen. Yhdensuuntainen toiminta eri politiikka-alueilla on köyhyyden vähentämisen perusedellytyksiä.

Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärät ovat äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen, peruskoulutuksen ulottaminen kaikille, sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, odottavien äitien terveyden parantaminen, aidsin, malarian ja muiden tautien leviämisen pysäyttäminen, ympäristön kestävän kehityksen takaaminen sekä globaalin kumppanuuden luominen kehitykseen.

Hallituksen kansainvälinen kehityspolitiikka perustuu YK:n vuosituhatjulistuksen kehityspäämääriin. Ne otetaan entistä selkeämmin Suomen kehitysmaapolitiikan ja kehitysyhteistyön kohdentamisen perustaksi. Pyrkimyksenä on myös, että Suomen toiminta eri politiikkalohkoilla ei ole ristiriitaista. Kansallisten toimijoiden välistä koordinaatiota on tarkoitus tehostaa eri sektoreilla.

Yhteiskunnan eri tahoja edustanut asiantuntijaryhmä valmisteli selvityksen Suomen kehitysyhteistyön tasosta ja laadusta kevään 2003 eduskuntavaalien alla. Viime vuosina kehitysyhteistyön laatua on tehostettu tavoitteiden ja sisällön järjestelmällisyyttä sekä toimintatapoja ja järjestelmiä kehittämällä. Valtioneuvoston kehitysyhteistyötä ja kehitysmaasuhteita koskevat linjaukset vuosilta 1996 ja 1998 määrittelevät selkeästi toiminnan tavoitteet. Vuoden 2001 periaatepäätöksessä määritellään se, miten kehitysmaapolitiikan tavoitteita toteutetaan Suomen kehitysyhteistyössä.

Tuloksellisuuden varmistamiseksi toimintaa on keskitetty harvempiin maihin ja järjestöihin sekä suurempiin kokonaisuuksiin. Toiminta perustuu kahdenvälisen, EU:n ja monenkeskisen yhteistyön entistä parempaan johdonmukaisuuteen ja täydentävyyteen. Yhteistyössä painotetaan osallistumista, jossa Suomella on omista lähtökohdistaan syntyvää lisäarvoa sekä yhteistyön koordinointia ja harmonisointia. EU:ssa Suomi tähtää yhteisön avun laadun parantamiseen ja kehityskysymysten johdonmukaiseen huomioimiseen.

Köyhyyden vähentäminen on kehitysyhteistyön päätavoite. Suomen kehitysyhteistyöllä tuetaan köyhien maiden omia kehitysponnisteluja. Tavoitteena on YK:n suosituksen mukaan kohdistaa 0,15 % BKTL:sta vähiten kehittyneille maille. Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö perustuu jo nyt maan omaan köyhyyden vähentämisstrategiaan. Myös monenkeskisten järjestöjen toiminta kohdistuu entistä selkeämmin kansallisten köyhyyden vähentämisstrategioiden toteuttamiseen. Raja monenkeskisen ja kahdenvälisen yhteistyön välillä tulee vähitellen hämärtymään, kun maakohtaisesti kaikkien toimijoiden menettelytavat yhdenmukaistuvat ja tuki kanavoidaan kansallisille köyhyyden vähentämisstrategioille. Tällä järjestelyllä tullaan parantamaan kehitysyhteistyön laatua ja tehokkuutta.

Sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin liittyvän vaikuttavuuden lisääntyminen olennaisesti vuoteen 2007 mennessä on Suomen kehitysmaapolitiikan sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategian ja toimintaohjelman tavoite. Tavoitteen saavuttamiseksi sukupuolten välistä tasa-arvoa edistetään kehitysmaapolitiikan kaikilla osa-alueilla. On myös selvää, että kestävää kehitystä ei voi tapahtua, ellei ihmisille ole turvattu heidän kansalaisuuteen perustuvia, poliittisia, sivistyksellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia ihmisoikeuksiaan. Hyvän hallinnon edistäminen ja korruption ehkäiseminen ovat myös välttämättömiä kestävän kehityksen edellytyksiä.

Kehitysyhteistyön toimeenpanossa pyritään hyödyntämään suomalaista osaamista sekä vaikutetaan aktiivisesti Suomen tavoitteiden edistämiseksi. Vaikuttaminen edellyttää myös riittäviä hallinnollisia voimavaroja ja osaavaa henkilöstöä.

Suomen kehitysyhteistyön parlamentaarista seurantaa, osallistumista ja ohjausta vahvistetaan. Kehitysyhteistyön tuloksia seurataan aktiivisesti ja ne tuodaan näkyvästi päättäjien ja kansalaisten tietoon. Kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä toimintaa ja arvioita sen vaikuttavuudesta voidaan usein tehdä vasta pitemmällä seurantajaksolla. Kehitysyhteistyön vaikuttavuuden arviointiin pidemmällä aikavälillä ja vuositasolla kiinitetään jatkossa enemmän huomiota.

Kehitysyhteistyön arvioidaan olevan tässä talousarvioesityksessä noin 0,37 % BKTL:sta. Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin BKTL:sta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen.

Kehitysyhteistyömäärärahoja lisätään vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien mukaisesti erityisesti peruskoulutukseen, terveyssektorille, HIV/AIDS:in ehkäisyyn, ruokaturvan, maaseutukehityksen ja maatalouden tukeen, vesi- ja sanitaatioalalle sekä ympäristöstä huolehtimiseen. Erityisen tärkeää on edistää naisten ja tyttöjen asemaa sekä ihmisoikeuksia.

Talousarvion puitteissa valtioneuvosto tekee erillisen päätöksen kunakin vuonna seuraavien vuosien toimintaa ohjaavien monenkeskisen ja maa- ja aluekohtaisen kehitysyhteistyön myöntö- ja sopimusvaltuuksien kohdentamisesta.

¹⁾ ennakkotieto

66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)

Momentille myönnetään 409 955 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää käyttösuunnitelmassa yksilöidyistä käyttötarkoituksista aiheutuvien menojen maksamiseen. Määrärahaa saa käyttää aikaisemmin myönnettyjen valtuuksien nojalla tapahtuviin maksatuksiin ja vuoden 2004 kuluessa sovittavien maksujärjestelyjen aiheuttamiin menoihin.

Määrärahaa saa käyttää myös kehitysyhteistyöhallinnon menojen maksamiseen, kun ne aiheutuvat henkilökunnan koulutuksesta sekä kohdemaihin ja kohdemaissa tehtävistä kehitysyhteistyöhallinnon virkamatkoista sekä toimistoautomatiikan hankinnasta sekä kehitysyhteistyöhankkeisiin liittyvien asiantuntijapalkkioiden maksamisesta. Humanitaariseen apuun tarkoitettuja määrärahoja saa käyttää myös muiden kuin kehitysmaiden avustamiseen. Momentin määrärahoista veloitetaan valtion virastojen ja laitosten osallistumisesta kehitysyhteistyöhön annetussa laissa (382/1989) tarkoitetuista kehitysyhteistyötehtävistä virastolle tai laitokselle aiheutuvat kustannukset. Momentilta voidaan myöntää valtionavustusta.

Vuoden 2004 aikana saa tehdä uusia kehitysyhteistyösopimuksia ja antaa sitoumuksia, joista aiheutuu menoja vuoden 2004 jälkeisille vuosille yhteensä enintään 385 000 000 euron arvosta.

Selvitysosa:Määrärahan mitoituksessa on otettu huomioon kehitysyhteistyön hallintoresurssien lisääminen samassa suhteessa kuin kehitysyhteistyön kokonaismäärärahat kasvavat. Kehitysyhteistyön hallinnon ja operatiivisten määrärahojen suhde pysyy samana kuin aikaisempina vuosina sillä operatiivisten määrärahojen lisäyksestä 5 % on ohjattu toimintamenomäärärahoihin.

Käyttösuunnitelman kohdan 6. Kehitysyhteistyön suunnittelu ja tukitoiminnot sekä kehityspoliittinen tiedotus nimi vaihdetaan ulkoasiainministeriön organisaatiouudistuksesta johtuen.

¹⁾ luvussa mukana v. 2000 lisätalousarvion EKR-valtuus

1. Monenkeskinen kehitysyhteistyö

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 109 000 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2004 jälkeisille vuosille yhteensä 166 000 000 euroa.

Suomi tukee YK:n operatiivisia kehitysjärjestöjä sekä kansainvälisiä kehitysrahoituslaitoksia. YK-järjestöjen perusrahoituksen sekä kehitysrahoituslaitosten pääoma- ja rahastomaksujen suorittamisen lisäksi Suomi on myös mukana aktiivisena, tavoitteellisena vaikuttajana, kehityskumppanina ja asiantuntijana kaikessa monenkeskisessä yhteistyössään sekä sen arvioinnissa.

YK:n operatiivisista kehitysjärjestöistä Suomi tukee YK:n kehitysohjelmaa (UNDP), YK:n lastenrahastoa (UNICEF), YK:n väestörahastoa (UNFPA) ja Maailman elintarvikeohjelmaa (WFP) sekä UNDP:n alaista YK:n naisten kehitysrahastoa (UNIFEM). Järjestöjen toiminta perustuu jäsenmaiden vapaaehtoisiin avustuksiin.

Lisäksi tuetaan kansainvälisiä tutkimuslaitoksia ja ohjelmia, jotka vastaavat Suomen kehitysyhteistyön painotuksia. Tukea saavat mm. Maailman terveysjärjestön (WHO) kehitysohjelmat, YK-järjestöjen AIDS-ohjelma (UNAIDS) sekä YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimusohjelma (UNRISD).

Suomen hallituksen ja YK-yliopiston 4.2.1984 allekirjoittaman WIDER-instituutin isäntämaasopimuksen mukaan Suomen pysyviin velvoitteisiin kuuluu antaa instituutin käyttöön toimitilat ja johtajan asunto.

Suomen tukemat kansainväliset kehitysrahoituslaitokset ovat Maailmanpankkiryhmään kuuluva Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA, alueelliset kehitysrahoituslaitokset Aasian kehityspankkiryhmä, Afrikan kehityspankkiryhmä ja Latinalaisen Amerikan kehityspankki, YK:n alainen Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto IFAD sekä pohjoismaiset kehitysrahastot Pohjoismaiden kehitysrahasto NDF ja NORSAD.

Pääoma- ja rahastomaksujen lisäksi Suomi on luonut kehitysrahoituslaitosten kanssa strategisia kumppanuusohjelmia. Tukea saavat myös kansainvälisten maataloustutkimuslaitosten konsultatiiviryhmään (CGIAR) kuuluvat eräät tutkimuslaitokset. Suomi tukee myös kansainvälistä Maailmanpankin koordinoimaa velkahelpotusohjelmaa, joka on tarkoitettu raskaimmin velkaantuneille köyhille kehitysmaille (HIPC).

2. Maa- ja aluekohtainen kehitysyhteistyö

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 128 000 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2004 jälkeisille vuosille yhteensä 134 000 000 euroa.

Suomi on keskittänyt kahdenvälistä kehitysyhteistyötään köyhimpiin kehitysmaihin. Valtaosa Suomen kahdenvälisestä yhteistyöstä kohdennetaan pitkäaikaisen yhteistyön maihin, jotka ovat kaikki joko vähiten kehittyneitä tai matalan tulotason maita.

Yhteistyömaiden erityispiirteet ja maakohtaisten köyhyyden syiden ymmärtäminen ovat perustana painotuksille yhteistyöohjelmissa ja yhteistyö perustuu maan omaan köyhyyden vähentämisstrategiaan. Osallistuminen köyhyyden vähentämisstrategioiden toteutukseen ja arviointiin sekä vaikuttaminen niiden puitteissa käytävän vuoropuhelun kautta avunantajayhteisön osana tarkoittaa siirtymistä yksittäisistä hankkeista laajempien ohjelmien yhdenmukaiseen hallintoon ja yhteisrahoitukseen.

Hallitusten välinen hanke- ja ohjelmamuotoinen yhteistyö kohdistetaan kussakin pitkäaikaisessa yhteistyömaassa korkeintaan kolmelle sektorille tai kolmeen kehitysohjelmaan. Kaikkien pitkäaikaisten yhteistyömaiden osalta ohjelmien arvioidaan jatkuvan poliittisen vuoropuhelun kautta sekä yhteistyöneuvotteluissa. Kontaktipintaa pyritään kehittämään myös hallituksen ulkopuolelle. Maavalintoja seurataan jatkuvasti ja systemaattisesti luotujen kriteerien perusteella ja ohjelmien kokoa koskevat johtopäätökset tehdään resurssikysymykset huomioonottaen.

Suomen pitkäaikaiset yhteistyömaat ovat Vietnam, Mosambik, Nepal, Etiopia, Tansania, Nicaragua, Kenia ja Sambia. Mosambikissa ja Vietnamissa yhteistyöohjelmaa voidaan merkittävästi kasvattaa. Yhteistyö jatkuu normaalisti Tansaniassa, Etiopiassa ja Nepalissa. Kenian, Nicaraguan ja Sambian kohdalla tilanteet ovat muuttuneet, ja siltä pohjalta tarkastellaan mahdollisuuksia lisätä yhteistyötä, kuitenkin kunkin maan tilannetta tarkasti seuraten. Keskitulotasomaihin kuuluvissa Egyptissä, Namibiassa ja Perussa luovutaan pitkäaikaisesta kahdenvälisestä lahjamuotoisesta hankeyhteistyöstä viiden vuoden aikana ja siirrytään käyttämään pääosin muita yhteistyöinstrumentteja. Niiden osalta valmistellaan siirtymästrategioita. Koeluonteista toimintaa on vuoden 2001 periaatepäätöksen pohjalta meneillään Hondurasissa ja Burkina Fasossa.

Muiden yhteistyömaiden kanssa toimitaan määräaikaisesti tai keskitytään temaattisiin ohjelmiin pääsääntöisesti muilla yhteistyöinstrumenteilla kuin hallitusten välisillä yhteistyöhankkeilla ja -ohjelmilla. Osallistumisen tavoitteet, sisältö ja kesto määritellään kussakin maassa tapauskohtaisesti. Menettelytavat mahdollistavat mukanaolon Suomen ulkopoliittisten tavoitteiden kannalta keskeisissä prosesseissa. Etelä-Afrikassa, Palestiinan itsehallintoalueilla, Länsi-Balkanilla, Itä-Timorilla ja Afganistanissa on määräaikaista yhteistyötä. Alueellisella yhteistyöllä tuetaan kehitysprosesseja, joihin useat yhteistyömaat osallistuvat samanaikaisesti. Erityisesti tuetaan alueellista integraatiota ja turvallisuutta. Suomi tukee alueellista yhteistyötä SADC-alueella, Itä-Afrikassa, Keski-Amerikassa, Mekong-alueella, Välimeren alueella ja Keski-Aasiassa.

Määrärahaa voidaan käyttää myös Suomen suurlähetystöjen tai kiertävien suurlähettiläiden hallinnoimaan paikalliseen yhteistyöhön, ensisijaisesti paikallisten kansalaisjärjestöjen toteuttamiin hankkeisiin.

3. Euroopan kehitysrahasto

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 40 000 000 euroa.

Euroopan yhteisöllä on yhteistyötä lähes kaikkien kehitysmaiden kanssa ja se on yksi suurimmista yksittäisistä lahja-avun antajista. Suuruutensa takia se on merkittävä toimija kansainvälisissä prosesseissa. Euroopan yhteisön panos avunantajana vuosituhatjulistuksen päämäärien saavuttamiseksi on huomattava. Cotonoun sopimus ja sitä edeltänyt Lomén sopimus luo puitteet yhteisön toiminnalle Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren maissa.

Suomi osallistuu Lomén sopimuksen rahoittamiseen maksamalla osuutensa 8. Euroopan kehitysrahastoon (EKR) sekä varautumalla Cotonoun sopimuksen aiheuttamiin maksatuksiin. Vuoden 2004 maksatusten on arvioitu olevan 40 000 000 euroa. Suomi toimii Lomén sopimukseen liittyvän EU:n jäsenvaltioiden sisäisen rahoitussopimuksen mukaisesti takaajana Euroopan investointipankin (EIP) AKT-maille myöntämissä lainoissa. Lainojen takausvastuu jakaantuu EU:n jäsenvaltioiden kesken niiden EIP:iin tekemien pääomasijoitusten suhteessa. Määrärahaa voidaan käyttää myös tähän tarkoitukseen. Jäsenmaat eivät kuitenkaan ole tähän mennessä joutuneet maksamaan takuita.

4. Maittain kohdentamaton kehitysyhteistyö

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 29 700 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2004 jälkeisille vuosille yhteensä 12 500 000 euroa.

Määrärahoja käytetään konfliktien ehkäisyyn, hallintaan ja jälleenrakennukseen. Määrärahoja voidaan myös ohjata kansainvälisten ja kehitysmaiden järjestöjen ja laitosten, erityisesti kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja YK:n erityisjärjestöjen kautta temaattisesti Suomen kehitysmaapolitiikan linjauksen kannalta tärkeisiin toimintoihin.

Määrärahoja käytetään rahoittamaan suomalaisten asiantuntijoiden työskentelyä kansainvälisissä järjestöissä. Lisäksi osa määrärahasta varataan varainhoitovuoden aikana ilmeneviin ennakoimattomiin tarpeisiin, kuten esim. siviilikriisinhallintaan kehitysmaissa. Suomi jatkaa myös osallistumistaan humanitaariseen miinanraivaukseen.

5. Humanitaarinen apu

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 41 500 000 euroa.

Humanitaarisen avun tarkoituksena on avustaa ihmisiä, jotka erilaisten luonnonkatastrofien, kriisien tai aseellisten konfliktien johdosta ovat humanitaarisen avun tarpeessa. Avun perustavoite on ihmishenkien pelastaminen, inhimillisen hädän lievittäminen ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten avustaminen.

Äärimmäinen köyhyys sekä ympäristön tilan huononeminen altistavat yhä enemmän ihmisiä sekä konflikteille että luonnononnettomuuksille. Kaikkein hädänalaisimmassa asemassa olevien avustamiseen tarkoitetun humanitaarisen avun tarve on kasvava.

Humanitaarista apua varten varatuilla määrärahoilla pyritään tukemaan kriisialueiden väestöä välittömässä jälleenrakennustyössä ja katastrofivalmiuksien parantamisessa. Apua annetaan puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja humaanisuuden periaatteita noudattaen. Avustustoiminta tapahtuu pääsääntöisesti vastaanottavan maan viranomaisten suostumuksella, maan kulttuuriperinteitä ja tapoja kunnioittaen.

Suomi kanavoi humanitaarista apua kansainvälisten ja kotimaisten humanitaaristen avustusjärjestöjen kautta. Suurin osa avusta annetaan ns. kohdennettuina avustuksina tietyille kriisialueille ja kohderyhmille. Humanitaarisen avun määrärahoista maksetaan lisäksi yleisavustukset YK:n pakolaisjärjestölle (UNHCR), palestiinalaisia pakolaisia avustavalle UNRWA:lle ja Punaisen Ristin Kansainväliselle Komitealle (ICRC).

6. Kehitysyhteistyön suunnittelu ja tukitoiminnot sekä kehityspoliittinen tiedotus

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 6 550 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2004 jälkeisille vuosille yhteensä 4 500 000 euroa.

Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen osasto suunnittelee, ohjaa ja seuraa Suomen kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä. Se toimii myös kehitysyhteistyön instrumenttien kehittäjänä ja osaamiskeskuksena.

Määrärahalla teetetään tutkimuksia kehitysyhteistyön strategisen kokonaissuunnittelun tueksi sekä rahoitetaan kehitysmaatutkimusta yhteistyössä Suomen Akatemian sekä kansainvälisten tutkimuslaitosten kanssa. Muita rahoitettavia toimintoja ovat kehitysyhteistyön valmennus ja henkilökuntakoulutus, kehitysyhteistyötä tukeva tietohallinto sekä toimialakohtainen kehittämistyö. Määrärahaa käytetään myös kehityspoliittiseen tiedotukseen.

7. Kehitysyhteistyön evaluointi ja sisäinen tarkastus

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 850 000 euroa.

Kehitysyhteistyön strategista ohjausta pyritään terävöittämään. Jotta tämä olisi mahdollista, yhteistyön vaikuttavuuden arviointiin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Evaluoinnin ja sisäisen tarkastuksen tavoitteena on kehitysyhteistyön laadun parantaminen ja menettelytapojen kehittäminen. Ne ovat keskeisiä hallinnon ja päätöksenteon välineitä niin nykyisen toiminnan ohjaamisessa kuin uuden suunnittelussa. Toisaalta evaluointi ja sisäinen tarkastus antavat muillekin tahoille, kuten eduskunnalle, veronmaksajille ja yhteistyömaiden viranomaisille mahdollisuuden muodostaa käsityksen kehitysyhteistyön vaikutuksista, tuloksellisuudesta, tehokkuudesta ja kestävyydestä.

Evaluaatiot voivat kohdistua yksittäisiin hankkeisiin tai ohjelmiin, eri apumuotoihin, kokonaisiin maaohjelmiin tai toimintaan tietyllä sektorilla. Kaikki evaluaatiot teetetään ulkopuolisilla, riippumattomilla asiantuntijoilla tai konsulttiyrityksillä. Vuonna 2004 on tarkoitus suorittaa 6—8 evaluaatiota myöhemmin vahvistettavan toimintasuunnitelman pohjalta.

Sisäisen tarkastuksen tarkoituksena on puolestaan tuottaa tietoa taloudenhoidon ja muun toiminnan taloudellisesta tarkoituksenmukaisuudesta ja laillisuudesta. Sen tehtävänä on arvioida hallintojärjestelmään, toimintaan ja tietojärjestelmiin liittyviä riskejä, jotka saattavat liittyä mm. tiedon luotettavuuteen, toiminnan taloudellisuuteen ja tehokkuuteen, varojen turvaamiseen sekä lakien, normien ja sopimusten noudattamiseen. Vuonna 2004 jatketaan systemaattista hankkeiden ja ohjelmien tarkastamista sekä pyritään tukemaan kehitysmaiden omaa toimintaa kehitysavun tarkastettavuuden kehittämisessä.

8. Tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle, Kehitysyhteistyön Palvelukeskukselle (KePa) ja kehitysyhteistyötiedotukselle

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 44 355 000 euroa sekä uusia myöntö- ja sopimusvaltuuksia vuoden 2004 jälkeisille vuosille yhteensä 40 000 000 euroa.

Kansalaisyhteiskunnan näkökulman esiin nostaminen kaikissa Suomen tukemissa kehitysprosesseissa tulee turvata. Vakiintuneiden kansalaisjärjestöjen osaaminen nähdään yhä merkittävämpänä potentiaalina myös hallitusten välisessä kehitysyhteistyössä. Yhteistyömuotoja pyritään kehittämään ja monipuolistamaan.

Määrärahalla tuetaan pääasiassa suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeita, joiden avulla pyritään edistämään yhteisön omaehtoisuuteen ja oma-aloitteisuuteen perustuvaa kansalaistoimintaa kestävien kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi sekä luomaan ja vahvistamaan kansanvallan perusrakenteita. Samalla tarjotaan mahdollisuus omakohtaisen, kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä koskevan tiedon ja kokemuksen saamiseen. Toiminta edistää myös kansalaiskeskustelua kehitysyhteistyöstä.

Myönnettäessä määrärahaa suomalaisten kansalaisjärjestöjen hanketukeen omarahoitusosuuden tulee olla vähintään 20 % hankkeen kokonaiskustannuksista, josta korkeintaan puolet voi olla erikseen hyväksyttävällä tavalla laskettua vapaaehtoistyötä. Vammaishankkeissa, tiedotushankkeissa sekä järjestöjen yhteenliittymien toteuttamissa hankkeissa omarahoitusosuus voi olla vähäisempi.

Määrärahaa käytetään myös Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen (KePa) tukemiseen. Kehityshankkeiden ja tiedotustoiminnan ohella KePa:n toiminta keskittyy suomalaisten ja kehitysmaiden omien kansalaisjärjestöjen yhteistyön kehittämiseen sekä yleensä kansalaisjärjestöjen neuvonta- ja palvelutoimintaan. Lisäksi määrärahaa voidaan käyttää kansalaisjärjestöjen yhteenliittymien, kuten säätiöiden, toimintaan, jonka tarkoituksena on kehitysmaiden kansalaistoiminnan tukeminen.

Avustuksia myönnetään vuosittain myös kansalaisjärjestöjen kotimaassa harjoittamaan tiedotustoimintaan.

9. Korkotuki

Käyttökohteeseen ehdotetaan määrärahoja 10 000 000 euroa. Lisäksi ehdotetaan, että uusia korkotukiluottoja saa vuonna 2004 myöntää niin, että korkotuki on enintään 28 000 000 euroa.

Korkotukiluotoilla tuetaan kehitysmaiden pyrkimyksiä taloudelliseen kasvuun ja sosiaaliseen kehitykseen. Edellytys korkotukiluottojen myöntämiselle on hankkeiden myönteiset kehitysvaikutukset. Korkotukiluottojen käyttökohteita on tarkoitus laajentaa ottaen huomioon OECD:n vientiluottoja ja korkotukiluottoja koskeva ns. konsensussopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa rahoitusehdoilla tapahtuvaa epätervettä kilpailua ja kehitysyhteistyövarojen käyttöä tähän tarkoitukseen.

Määrärahaa käytetään korkotuen maksamiseen ja sen lisäksi myös jo myönnettyjen luottojen käytön seurantaan ja valvontaan, uusien hanke-ehdotusten arviointiin sekä muuhun hanke-, sektori- ja maatason valmisteluun. Määrärahaa voidaan käyttää myös erityisissä tapauksissa luottoon liittyvän takuumaksun tukemiseen.

Suoritetun evaluoinnin pohjalta korkotuki-instrumenttia tullaan edelleen kehittämään. Sen pohjalta tulee määräytymään määrärahojen tuleva taso.

Lukuperusteluissa on todettu, että hallituksen kansainvälinen kehityspolitiikka perustuu YK:n vuosituhatjulistuksen kehityspäämääriin. Köyhyyden vähentäminen on edelleen kehitysyhteistyön päätavoite. Suomen kehitysyhteistyöllä tuetaan köyhien maiden omia kehitysponnisteluja. Perusteluissa on myös todettu YK:n suositus kohdistaa 0,15 prosenttia BKTL:sta vähiten kehittyneille maille. Valiokunta toteaa, että Suomen osuus ei ole kuitenkaan kasvanut 1990-luvun jälkeen ja on tällä hetkellä noin 0,08 prosenttia BKTL:sta.

Kehitysyhteistyömäärärahojen BKTL-osuuden kokonaisuudessaan arvioidaan talousarviossa ensi vuonna nousevan 0,37 prosenttiin. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa on todettu, että hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen.

Kehitysyhteistyön kokonaisrahoitus on vuoden 2004 talousarvioesityksessä 545,6 miljoonaa euroa, mistä 453,2 miljoonaa euroa on budjetoitu ulkoasiainhallinnon pääluokkaan. Kuluvan vuoden keväällä tehdyn kehyspäätöksen mukaisella kokonaisrahoituksella kehitysyhteistyömenoissa päästäneen vuonna 2007 noin 0,44 prosentin BKTL-osuuteen.

Valtioneuvos Harri Holkerin johdolla toiminut asiantuntijaryhmä sai kuluvan vuoden keväällä valmiiksi selvityksensä Suomen kehitysyhteistyön tasosta ja laadusta. Työryhmä esitti, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan 0,7 prosentin bruttokansantulotasolle siten, että ne ovat 0,41 prosenttia vuonna 2004, 0,46 prosenttia vuonna 2005, 0,51 prosenttia vuonna 2006 ja 0,55 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2007. Viime vuosina kehitysyhteistyön laatuun on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota, mitä valiokunta pitää oikeana lähtökohtana.

Määrällisesti suurinta lisäystä talousarvioesityksessä on tapahtunut maa- ja aluekohtaisessa kehitysyhteistyössä, jonka maksatusmäärärahoissa 128 miljoonassa eurossa on lisäystä 15,9 miljoonaa euroa edelliseen vuoteen verrattuna. Valiokunta korostaa myös monenkeskisen kehitysrahoituksen merkitystä jatkossa. Kehittyäkseen myönteisesti tämä edellyttää useampivuotisen yhteistyön mahdollistavia myöntö- ja sopimusvaltuuksia.

Hallitus valmistelee uutta kehityspoliittista ohjelmaa, jonka yhtenä tavoitteena saatujen tietojen mukaan tulee olemaan kansalaisjärjestötuen osuuden kasvattaminen kehitysyhteistyömäärärahoista. Myös tämän, vielä vahvistamattoman tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi vastaavassa suhteessa kasvavia myöntö- ja sopimusvaltuuksia. Valiokunta suhtautuu myönteisesti kansalaisjärjestöjen tuen kehittämiseen.

Suomi on kehitysmaiden tukemisessa eräiden muiden maiden tapaan siirtymässä osittain budjettiperusteiseen tukeen. Esimerkiksi Mosambikin osalta, joka on suurin avunsaaja Suomen kahdenvälisestä avusta, suoran budjettituen osuus vuoden 2004 kokonaismäärärahasta tulee saadun selvityksen mukaan olemaan peräti 23 prosenttia. Vuodentakaisessa budjettimietinnössään valtiovarainvaliokunta katsoi, että suoran budjettituen edellytyksenä tulee olla ennen muuta se, että vastaanottajamaan keskushallinto ja paikallishallinto ovat toimivia ja luotettavia. Ilman tätä avun perillemenon valvonta on mahdotonta. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös Suomen edustustojen resursseihin ao. maissa.

Korkotukeen on talousarvioesityksessä ehdotettu määrärahoja 10 miljoonaa euroa. Lisäksi on ehdotettu, että uusia korkotukiluottoja saa vuonna 2004 myöntää niin, että korkotuki on enintään 28 miljoonaa euroa. Momentin 24.30.66 perustelujen selvitysosassa on todettu, että korkotukiluottojen käyttökohteita on tarkoitus laajentaa ottaen huomioon OECD:n vientiluottoja ja korkotukiluottoja koskeva ns. konsensussopimus.

Valiokunta toteaa, että OECD:n kehitysapukomitean DACin evaluaatioraportissa vuodelta 2001 suositellaan, että Suomi harkitsisi korkotukiluottojen asteittaista lopettamista, koska korkotuen vaikutus köyhyyden vähentämiseen on epäselvä. Kannanotto korkotukiluottoja vastaan sisältyi myös vuonna 2002 valmistuneeseen synteesitutkimukseen, joka laadittiin Suomen toimeenpaneman kahdeksan maaohjelman evaluaation pohjalta. Korkotukiluotoista on tehty erillinen evaluaatio ja asiaa valmistellaan osana edellä todettua, valtioneuvoston tekeillä olevaa kehityspoliittista ohjelmaa. Valiokunta odottaa hallituksen linjausta korkotukeen tässä yhteydessä. Linjausta tehtäessä edellä todetut kriittiset näkökohdat otettaneen huomioon.

67. Taloudellinen, teollinen ja teknologinen yhteistyö kehitysmaiden kanssa (arviomääräraha)

Momentille myönnetään 2 200 000 euroa.

Määrärahaa saa käyttää taloudelliseen, teolliseen ja teknologiseen yhteistyöhön kehitysmaiden kanssa. Vuonna 2004 saa tehdä edellä mainittua yhteistyötä koskevia sopimuksia enintään 2 600 000 euron arvosta.