Siirry sisältöön
Sisällysluettelo
     1. Yhteenveto
   Numerotaulu

Talousarvioesitys 2015

Hyvinvointiyhteis-kunnan rahoitusperustan kestävyys

Valtiovarainministeriössä on arvioitu julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä skenaariolaskelmilla, jotka huomioivat väestön ikärakenteen muutokseen liittyvän menokasvun. Laskelmat olettavat veroasteen pysyvän ennallaan ja siten muita veroja laskettavan työeläkemaksujen noustessa.

Peruslaskelmassa oletetaan työllisyysasteen nousevan 68 prosenttiin vuonna 2007 ja edelleen 73 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Laskelman mukaan julkinen talous painuisi alijäämäiseksi vuonna 2020. Sen jälkeen alijäämä kasvaisi niin, että se olisi 3½ % vuonna 2030 ja vuonna 2050 peräti 10 % suhteessa kokonaistuotantoon.

Työeläkerahastojen talous pysyisi peruslaskelmassa ylijäämäisenä koko tarkastelukauden ajan. Vastaavasti muu julkinen talous – lähinnä valtio ja kunnat – olisi alijäämäinen. Kasvavan alijäämän takia valtion ja kuntien yhteenlaskettu bruttovelan suhde kokonaistuotantoon nousisi vajaasta 50 prosentista vuonna 2007 lähes 100 prosenttiin vuonna 2030 ja lähes 200 prosenttiin vuonna 2050. Perusvaihtoehdossa valtion ja kuntien talous siten ei ole kestävällä pohjalla.

Tavoitelaskelmassa, jossa työllisten määrä nousee 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä, julkinen talous olisi 3½ - 3 % ylijäämäinen suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2020 saakka. Ylijäämä olisi myös tässä vaihtoehdossa kokonaan työeläkerahastojen varassa. Vuoden 2020 jälkeen julkisen talouden ylijäämä alkaisi kuitenkin pienentyä niin, että julkinen talous kääntyisi alijäämäiseksi vuonna 2035 ja tarkastelukauden lopussa vuonna 2050 alijäämä olisi noin 1½ % suhteessa kokonaistuotantoon.

Tavoitelaskelmassa julkisen talouden velkasuhde alenisi nykytasoltaan vuoteen 2020 saakka, mutta kääntyisi sen jälkeen kasvuun ja olisi tarkastelukauden lopussa lähes 80 %.

Tavoitevaihtoehtoa kuvaavassa laskelmassa julkisen talouden rahoitus olisi peruslaskelmaa merkittävästi kestävämmällä pohjalla ja väestön ikääntymisestä aiheutuva julkisten menojen kasvu pystyttäisiin rahoittamaan ilman suuria verojen korotuksia.

Vaikka vuosikymmenten päähän liittyviin laskelmiin liittyy suuria epävarmuuksia, ne kuitenkin osoittavat julkisen talouden liikkumatilan olevan väestön ikääntymiskehityksen vuoksi lähivuosikymmeninä varsin pieni suotuisankin työllisyyskehityksen oloissa. Liikkumatilaa kaventaa lisäksi julkisen sektorin taipumus muuta taloutta hitaampaan tuottavuuskehitykseen. On kuitenkin selvää, että mitä nopeammassa tahdissa työllisyysaste saadaan nousemaan ja valtion ja kuntien taloudet vakautettua, sitä paremmat ovat mahdollisuudet vastata väestön ikääntymisestä aiheutuvaan haasteeseen.