Siirry sisältöön
Sisällysluettelo
   Numerotaulu

Talousarvioesitys 2013

3. Talousarvioesityksen talouspoliittiset lähtökohdat ja tavoitteetPDF-versio

3.1. Finanssipolitiikka

Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan Suomen talous kärsii pitkittyvästä hitaan kasvun vaiheesta ja tuotantorakenteen muutoksen epäsuotuisista vaikutuksista samalla, kun väestön ikääntyminen heikentää enenevästi talouden kasvun edellytyksiä ja lisää julkisen talouden menoja. Kasvun edellytysten vahvistaminen ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen ovat finanssi- ja talouspolitiikan keskeiset haasteet tällä hetkellä.

Hallitus on vastannut haasteisiin asettamalla tavoitteekseen tasapainottaa valtiontalous ja kääntää valtionvelka suhteessa kokonaistuotantoon selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Tavoitteisiin pääsemiseksi hallitus on sitoutunut toteuttamaan valtion tuloihin ja menoihin kohdistuvia sopeutustoimia sekä uudistamaan talouden rakenteita niin, että edellytykset talouden ennusteita vahvemmalle kasvulle vahvistuvat. Lisäksi hallitus on sitoutunut toteuttamaan lisätoimia, jos valtionvelka suhteessa kokonaistuotantoon ei näyttäisi kääntyvän laskuun ja valtiontalouden alijäämä näyttäisi asettuvan yli 1 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon.

Tavoitteisiin pääsemiseksi hallitus on päättänyt eri yhteyksissä välittömistä valtion menoja vähentävistä ja tuloja lisäävistä toimista. Toimet toteutetaan asteittain vuoteen 2015 mennessä ja ne kohentavat valtion rahoitusasemaa nettomääräisesti yhteensä n. 5,1 mrd. eurolla vuodesta 2016 eteenpäin1). Kun lisäksi samaan aikaan työeläkevakuutusmaksuja korotetaan, valtiosta, kunnista ja sosiaaliturvarahastoista muodostuvan julkisen talouden rahoitusasema vahvistuu tehtyjen päätösten myötä n. 5,9 mrd. eurolla.

Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan välittömät sopeutustoimet yhdessä talouden ennustetun kasvun kanssa kohentavat valtion rahoitusasemaa niin, että valtiontalouden velan kasvu pysähtyy suhteessa kokonaistuotantoon vaalikauden aikana. Valtiontalouden alijäämä ylittää kuitenkin tavoitteen v. 2015. Talouden ennustettu kasvu ja sopeutustoimet eivät myöskään riitä poistamaan julkisen talouden kestävyysvajetta. Julkisen talouden rahoitusylijäämän pitäisi olla n. 4 % suhteessa kokonaistuotantoon v. 2016, jotta se kykenisi hoitamaan velvoitteensa myös pitkällä aikavälillä.

Kestävyysvajeen umpeen kurominen pelkästään verotusta kiristävien ja menoja leikkaavien välittömien toimien avulla ei ole tarkoituksenmukaista. Välittömien sopeutustoimien ohella talouden rakenteisiin kohdistuvat uudistukset ovat välttämättömiä. Erityisesti uudistukset, jotka luovat edellytyksiä korkeammalle työllisyydelle ja paremmalle tuottavuudelle, ovat oleellisia, kun pyritään kohentamaan talouden kasvumahdollisuuksia.

Tavoitteet kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi ovat keskeisellä sijalla hallituksen ohjelmassa. Lisäksi vuosia 2013—2016 koskevan kehyspäätöksen yhteydessä hallitus päätti toimista, joiden avulla pyritään vahvistamaan talouden kasvuedellytyksiä. Samalla työmarkkinajärjestöt esittivät ehdotuksensa työurien pidentämiseksi. Toimet kohdistuivat pääasiassa työttömyysturvaan, varhaiseläkejärjestelmään ja koulutukseen sekä verotuksen kautta luotaviin kasvukannustimiin pk-yrityksille ja T&K-toimintaan.

Toimet ovat oikeansuuntaisia. Samalla, kun jo tehtyjä päätöksiä pannan toimeen, työtä talouden uudistamiseksi tehokkaampaan, kilpailukykyisempään ja työllistävämpään suuntaan täytyy jatkaa.

Työmarkkinatoimissa kohderyhmiksi seuloutuvat nuoret ja ikääntyneet mutta myös eräät työikäisten ydinryhmät, joiden työllisyysasteet ovat alemmat kuin muissa Pohjoismaissa. Uudistukset, jotka luovat kannusteita kasvattaa inhimillistä pääomaa, edesauttavat innovaatiotoimintaa ja investointien kohdentumista Suomeen ja lisäävät kilpailua markkinoilla, tukisivat puolestaan tuottavuuden kasvua. Lisäksi käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus on välttämätön julkisen palvelutuotannon tuottavuuden kohentamiseksi.

3.2. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomen väestörakenne on alkanut muuttua viime vuosien aikana ja väestöllisen huoltosuhteen heikkenemisen ennakoidaan jatkuvan Suomessa tällä vuosikymmenellä koko EU-alueen nopeinta vauhtia. Ikärakenteen muutos onkin jo alkanut vaikuttaa julkisen talouden tasapainoon, kun eläkkeensaajien määrä on kasvanut 100 000 henkilöllä viimeisen neljän vuoden aikana, ja samanaikaisesti työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun. Työllisten määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt kun ikääntyvät ovat jatkaneet työelämässä aikaisempaan pidempään ja suhdanneluontoinen työttömyys on alkanut helpottaa.

Väestörakenteen vanheneminen tulee kasvattamaan ikäsidonnaisia menoja tulevien vuosikymmenten aikana merkittävästi. Eläkemenojen odotetaan kasvavan merkittävästi seuraavan 20 vuoden aikana kun taas terveydenhuolto- ja hoivamenojen kasvun ennakoidaan kiihtyvän ensi vuosikymmenellä. Samanaikainen työikäisen väestön supistuminen sekä tuotantorakenteen palveluvaltaistuminen uhkaavat hidastaa talouskasvua ja sitä kautta verotulojen kasvua tulevina vuosikymmeninä. Tämä tekee julkisen talouden tasapainottamisesta entistäkin suuremman haasteen.

Toipuminen vuoden 2009 taantumasta sekä hallituksen finanssipoliittiset toimenpiteet ovat parantaneet julkisen talouden rahoitusasemaa. Lisäksi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhdessä sopimat muutokset joihinkin eläkeikärajoihin sekä hallituksen toimet julkisen palvelutuotannon tehostamiseksi vaikuttavat positiivisesti tulevaan julkisen talouden tasapainoon. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan yksinään riitä kuromaan umpeen koko julkisen talouden kestävyysvajetta. Lisää rakenteellisia uudistuksia julkisen palvelutuotannon tehostamiseksi sekä työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan, jotta julkisen talouden velkaantuminen pysyy hallinnassa. Työurien pidentämisen ohella tehokas keino työpanoksen kasvattamiseksi on rakenteellisen työttömyyden purku. Nuorten työllistymiseen onkin panostettu hallitusohjelmassa. Edelleen on tarve parantaa työnteon kannustavuutta, jotta suurempi osuus supistuvasta työikäisestä väestöstä saadaan osaksi käytettävissä olevaa työvoimaa.

Väestön ikärakenne Suomessa 2010—2060 (1 000 henkeä)1)

  Yhteensä 0—14-
vuotiaat
15—64-
vuotiaat
yli 65-v. yli 85-v.
           
2010 5 364 888 3 550 926 111
2020 5 636 937 3 408 1 290 165
2030 5 850 943 3 382 1 525 242
2040 5 985 927 3 451 1 608 392
2050 6 090 948 3 461 1 681 447
2060 6 213 957 3 469 1 787 463
Muutos 2010/2060 849 69 -81 861 352

1) Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2009, vuoden 2010 osalta toteutunut kehitys

3.3. EU:n talouspoliittinen koordinaatio

Vuoden 2011 lopulla voimaan tuli joukko uusia EU-tason säädöksiä, jotka vahvistavat talouspolitiikan koordinaatiota erityisesti euroalueen puitteissa. Niillä voidaan arvioida olevan ennalta ehkäisevää vaikutusta, koska tässä yhteydessä tehostettiin erityisesti liiallisten alijäämien tilanteiden sanktiomekanismien roolia. Tämä on tärkeää politiikkakoordinaation uskottavuuden vuoksi, kuten myös se, että uusia välineitä ryhdytään käyttämään välittömästi. Vakaus- ja kasvusopimusta vahvistaa myös se, että tämän jälkeen on tullut mahdolliseksi operationalisoida alijäämämenettelyn yhteydessä myös velkakriteeri. Merkittävä askel eteenpäin on makrovakautta koskeva uusi liiallisia tasapainottomuuksia koskeva menettely, joka antaa neuvostolle mahdollisuuden puuttua julkisen talouden poikkeamien lisäksi ja rinnalla myös kokonaistaloudellisiin tasapainottomuuksiin ja kilpailukyvyn puutteeseen. Voidaan arvioida, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin taustalla olevat syyt liittyvät pitkälti makrovakauden puutteisiin, joihin olisi mahdollisesti voitu puuttua tehokkaammin ja aikaisemmin, mikäli tämän kaltainen menettely olisi ollut voimassa aikaisempina vuosina. Uudesta menettelystä on saatu ensimmäisiä kokemuksia kevään ja kesän 2012 aikana, kun on toteutettu toisen kerran eurooppalaista ohjausjaksoa ja jäsenvaltioille ml. Suomi on annettu uuteen menettelyyn perustuvia politiikkasuosituksia.

Vuoden 2011 lopulla komissio antoi kaksi uutta asetusehdotusta, jotka koskevat kansallisia budjettimenettelyjä ja vakavissa vaikeuksissa olevia jäsenvaltioita. Myös näillä asetuksilla tulee olemaan talouspolitiikan koordinaatiota vahvistava vaikutus. Kansallisten budjettimenettelyjen kehittäminen liittyy osin kehityssuuntaan, jonka mukaan EU-tasolla ja kansallisella tasolla pyritään omaksumaan yhteen sovitetut säännöt ja kriteerit. Tämän voidaan odottaa vahvistavan finanssikuria erityisesti euroalueella, jota asetukset varsinaisesti koskevat.

Kolmas uusi elementti on ns. finanssipoliittinen sopimus, josta sovittiin maaliskuussa 2012 ja joka on määrä ratifioida sopimuksen osapuolina olevissa 25 jäsenvaltiossa. Sen mukaan kunkin maan on määritettävä finanssipoliittinen sääntö ja tavoite, joka vastaa jo nyt käytössä olevaa keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka turvaa kestävyyden. Sen lisäksi jäsenvaltioiden on kuitenkin vietävä kansalliseen lainsäädäntöönsä myös finanssipoliittinen korjausmekanismi, joka varmistaa sen, että poikkeamien ilmaantuessa julkisen talouden kurssi voidaan kääntää mahdollisimman pian takaisin kohti tavoitetasoa ja tasapainoa.

Kaiken kaikkiaan uudistusten ansiosta voidaan arvioida, että talouspolitiikan koordinaation ja hallinnan johdonmukaisuus ja uskottavuus on lisääntynyt. Tämä on erityisen tärkeää, kun talous- ja rahoituskriisin olosuhteissa luottamusta pyritään kasvattamaan.