Talousarvioesitys 2012

2.1. Kansainvälinen talous

Maailmantalouden ripeimmän kasvun kausi on ohi, vaikka ostovoimakorjattu bruttokansantuote kasvaa ennusteperiodilla noin 4 %. Kasvun painopiste on kehittyvissä maissa. Kasvun hiipumisen taustalla ovat useiden teollisuusmaiden hallitusten ja keskuspankkien tuki- ja elvytystoimien päättyminen sekä yksityisen kysynnän hauraus. Lisäksi monen teollisuusmaan julkisen talouden, kotitalouksien ja rahoituslaitosten on yhtä aikaa vahvistettava rahoitusasemaansa. Näin kysyntä heikkenee ja teollisuusmaiden kasvu hidastuu vv. 2011—2012. Kasvua hidastavat myös Japanin luonnonkatastrofi ja useiden raaka-aineiden voimakas hinnannousu. Näiden vaikutukset kuitenkin vaimenevat kohti ennusteperiodin loppua.

Yhdysvaltain talous toipui pankkikriisistä varsin nopeasti, mutta kasvu on kuitenkin hidastunut ja alittaa lähivuosina 3 %. Euroalueen ja EU:n kasvu on hidasta ja alittaa 1½ % vv. 2011—2012. Kasvu vaihtelee maittain voimakkaasti: Saksassa ja Ruotsissa kasvu ylittää 3 % v. 2011, kun taas talous- ja rahoituskriisin kanssa painiskelevien maiden taloudet uhkaavat supistua.

Laman jälkeinen nopea kasvupyrähdys näkyy myös kiihtyneenä inflaationa. Euroalueella kuluttajahintojen nousuvauhti on nyt n. 2,5 %, Yhdysvalloissa n. 3,5 % ja Isossa-Britanniassa 4,5 %. Inflaatio-odotukset ovat kuitenkin viime kuukausina madaltuneet ja markkinoilla odotetaan euroalueelle alle 1,5 prosentin inflaatiota. Tuottaja- ja erityisesti tuontihintojen nousu on ollut selvästi kuluttajahintojen nousua voimakkaampaa. Osa raaka-aineiden hinnannoususta johtuu pysyvämmästä tarjonnan niukkuudesta ja kysynnän laajuudesta, jolloin myös hintojen korkea taso on pysyvää.

Sekä lyhyet että pitkät reaalikorot ovat laskeneet pitkään ja esimerkiksi kuluttajahinnoilla deflatoitu kolmen kuukauden reaalikorko on ollut negatiivinen euroalueella ja Yhdysvalloissa jo yli vuoden. Myös pitkät reaalikorot ovat kääntyneet negatiivisiksi. Lyhyellä aikavälillä markkinakorot euroalueella, Japanissa ja Yhdysvalloissa pysyvät alhaisina sillä keskeiset keskuspankit jatkavat kevyen rahapolitiikan harjoittamista. Keskipitkällä aikavälillä koroissa on selviä nousupaineita mm. kehittyvien talouksien voimakkaan investointikysynnän ja teollisuusmaiden vähäisen säästämisen vuoksi.

Kansainvälisen talouden ennusteeseen sisältyvät riskit ovat pääsääntöisesti negatiivisia ja ne liittyvät talouskasvun haurauteen teollisuusmaissa, julkisen sektorin velkaantumiseen ja rahoituksen epätasapainoon sekä työttömyyden pitkittymiseen. Julkisten talouksien laajat ja yhtäaikaiset vakautustoimet saattavat lyhyellä aikavälillä supistaa kysyntää ja pahentaa työttömyyttä ennustettua enemmän, mutta toisaalta saattavat keskipitkällä aikavälillä kohentaa kuluttajien ja yritysten luottamusta ja luoda ennustetta parempia edellytyksiä yksityisen kysynnän kasvulle.

Erityisesti Euroopassa riskinä ovat valtioiden korkea velkaantuminen ja pankkisektorin taseiden laatu. Valtiot saattavat joutua tukemaan pankkisektoria odotettua enemmän tilanteessa, jossa julkisen sektorin rahoitus on jo haasteellista. Euroalueen reunamaiden kriisi saattaa talttua hitaammin ja vaikuttaa koko euroalueen aktiviteettiin oletettua enemmän.

Vielä ei ole selvää millaiselle tasolle mm. pankkijärjestelmän riskilisät asettuvat lähivuosina ja miten pankki- ja vakausongelmien hoitaminen heijastuu reaalitalouden aktiviteettiin euroalueella. Alhaisiksi asettuvat riskilisät saattavat kiihdyttää kansainvälistä kauppaa ja investointeja ja hyödyttää vientiämme ja vastaavasti korkeat riskilisät supistaa kaupan ja investointien rahoitusta.