Talousarvioesitys 2010

3.1. Finanssipolitiikka

Suomen talouden pitkään jatkunut voimakas kasvu hiipui nopeasti kansainvälisen talouskriisin myötä. Kriisi kohdistuu voimakkaasti Suomen kaltaiseen pieneen avotalouteen, jossa viennin ja teollisuustuotannon merkitys on suuri. Suomen talouden avoimuus on lisääntynyt viime vuosina. Kokonaistuotanto supistuukin tänä vuonna voimakkaasti ja myös ensi vuonna talouskasvu on vielä varsin vaatimatonta.

Kansainvälisen talouskriisin seurauksena Suomen julkinen talous on ajautumassa vaikeaan tilanteeseen. Taloudellista aktiviteettiä on pyritty vauhdittamaan julkisen vallan toimenpitein samalla kun joudutaan kantamaan vielä aiempaa enemmän huolta julkisen talouden pidemmän aikavälin rahoitusaseman kestävyydestä. Mitä pidempiaikaisemmiksi kriisin vaikutukset julkiseen talouteen muodostuvat, sitä enemmän finanssipoliittisessa päätöksenteossa joudutaan antamaan painoa julkisen talouden rahoitusasemalle muiden tavoitteiden kustannuksella.

Taloustilanteen kehitykseen on reagoitu sekä raha- että finanssipolitiikan keinoin. Korot ovat laskeneet euroalueella tuntuvasti, ja euroalueen sisällä korkojen lasku on välittynyt hyvin kotitalouksien ja yritysten uusien luottojen korkoihin. Samalla Euroopan keskuspankki on lisännyt pankkien saatavilla olevaa likviditeettiä.

Talouskriisin aikana finanssipolitiikan tavoitteen asetannassa ja mitoituksessa korostuu huoli työllisyydestä ja taloudellisesta toimeliaisuudesta. Finanssipoliittinen elvytys on ollut tuntuvaa sekä Suomessa että muissa maissa. Suomessa koko julkisen talouden rahoitusaseman heikkenemisestä tänä vuonna karkeasti puolet aiheutuu päätösperäisistä, kasvua tukevista toimista, ts. veronkevennyksistä ja menonlisäyksistä, puolet suhdanneherkkien verotulojen automaattisesta pienenemisestä ja työttömyys- yms. suhdanneherkkien julkisten menojen kasvusta.

Hallituksen toimet ovat jakautuneet karkeasti kahteen ryhmään: rahoituksen saatavuuden turvaamiseen ja varsinaisiin elvytystoimiin. Elvytystoimilta on edellytetty, että ne ovat nopeasti täytäntöön pantavissa ja vaikutuksiltaan mahdollisimman tehokkaita työllisyyden kannalta. Rahoituksen saatavuutta on turvattu mm. vientiluototuksella ja -takuilla, Finnveran suhdannelainoilla sekä pankkien varainhankinnan takuilla.

Muiden varsinaisten elvytystoimien kattavuus ja mittaluokka on suuri. Valtaosa hallitusohjelman veronkevennyksistä on ajoitettu vuodelle 2009. Kansaneläkemaksun poistaminen auttaa työllisyyden ylläpitämisessä taantuman aikana. Korjausrakentamisen tuet sekä kotitalousvähennyksen laajentaminen ja korottaminen lisäävät korjausrakentamista. Vuokra-asuntorakentamista on lisätty ja uusia väylähankkeita aloitettu.

Ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyy lukuisia ehdotuksia investointien aikaistamisesta ja muista toimenpiteistä, joilla pyritään nopeisiin työllistämisvaikutuksiin kustannustehokkaasti. Tavoitteena on samalla tukea pidemmän ajan talouskasvua. Talousarvioesityksessä lisätään myös työllisyys- ja koulutustoimenpiteitä, ja valtion tukeman ansuntotuotannon poikkeuksellisen korkea taso säilytetään myös v. 2010. Kokonaisuutena finanssipolitiikka on sekä tänä että ensi vuonna kokonaiskysyntää ja kasvua tukevaa.

Elvytyksen rinnalla finanssipolitiikassa on katsottava kauemmaksi tulevaisuuteen. Ensi vuonna valtiontalouden rahoitusasema uhkaa painua 6 prosenttia alijäämäiseksi suhteessa kokonaistuotantoon ja koko julkinen talouskin 4½ prosenttia alijäämäiseksi. Tilannetta pahentaa se, että väestön ikääntymisen seurauksena eläkemenot kasvavat voimakkaasti ensi vuosikymmenellä, ja myöhemmin myös terveydenhoito- ja hoivamenojen kasvu alkaa rasittaa julkista taloutta. Finanssipolitiikassa tarvitaankin strategiaa ja toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa julkisen talouden pitkän ajan kestävyyttä. Kestävyyttä voidaan parantaa periaatteessa kolmella tavalla: rakenteellisilla uudistuksilla, veroja korottamalla tai menoja leikkaamalla. Näistä vaihtoehdoista hallitus on painottanut julkisen talouden kestävyyttä kohentavia rakenteellisia uudistuksia, joista keskeisin on työurien pidentäminen.

Julkisten menojen kasvun hillitsemiseksi hallitus on sitoutunut vaalikauden yli ulottuviin menojen kasvua rajoittaviin menokehyksiin. Tuottavuutta pyritään parantamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä valtion tuottavuusohjelman avulla. Tämä tarkoittaa julkisen toiminnan tehostamista ja julkisen sektorin työvoiman kohdentamista uudelleen vastaamaan paremmin väestön ikääntymisestä aiheutuviin tarpeisiin.