Talousarvioesitys 2002

Finanssipolitiikan
linja

Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on, että vaalikauden kuluessa valtiontalouteen syntyy rakenteellinen rahoitusylijäämä ja valtion velka supistuu alle 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Valtion menot pidetään hallitusohjelman mukaan koko vaalikauden ajan reaalisesti enintään vuoden 1999 varsinaisen talousarvion tasolla.

Valtion talousarvioesitys noudattaa pidemmän ajan finanssipoliittista linjaa. Valtiontalouden vaikutukset kanavoituvat kansantalouteen monia väyliä myöten ja toivottujen vaikutusten aikaansaaminen edellyttää johdonmukaisuutta niin valtion taloustoimien mitoituksessa kuin jatkuvuudessakin.

Finanssipolitiikassa on jo useiden vuosien ajan pyritty vahvistamaan valtiontalouden tasapainoa samanaikaisesti, kun verotusta keventämällä ja menoja tarkoituksenmukaisesti kohdistamalla pyritään parantamaan julkisen talouden rakenteellisia vaikutuksia kansantalouteen. Samaa linjaa jatketaan vuonna 2002.

Finanssipolitiikan pidemmän aikavälin tavoite

Valtiontalouden ylijäämän tulisi olla kuluvan vuosikymmenen aikana keskimäärin 1,5—2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta valtionvelka saataisiin alenemaan riittävästi julkisen talouden kestävyyden takaamiseksi myöhempinäkin vuosina. Tähän tasapainotavoitteeseen pääseminen lähivuosina on entistä epävarmempaa, mikä korostaa julkista taloutta vahvistavien rakenteellisten toimenpiteiden merkitystä.

Kansantalouden tilinpidon mukainen valtion rahoitusylijäämä supistuu talousarvioesityksen mukaan ensi vuonna bruttokansantuotteeseen suhteutettuna 0,5 prosenttiin kuluvalle vuodelle arvioidusta 1,9 prosentista. Vastaavasti koko julkisen talouden ylijäämä supistuu vuoden 2001 4,1 prosentista 2,6 prosenttiin vuonna 2002. Useat etenkin tulopuolen kertaluonteiset tekijät vaikuttavat vuoden 2001 ylijäämän tasoon. Talousarvioesityksen finanssipolitiikan linja tukee kotimaisen kysynnän kasvua.

Julkisen talouden pidemmän ajan kestävyys edellyttää varovaisuutta veropolitiikan tavoitteiden toteutuksessa. Julkisen talouden tulopohjan epävakaus on lisääntynyt yhteisö-, myyntivoitto- ja työsuhdeoptioverotuottojen merkityksen kasvun myötä. Pörssikurssien rajut muutokset ja arvioitu talouskasvun heikkeneminen vuonna 2002 lisäävät epävarmuutta tulopohjan kehittymisestä.

Veropolitiikka ja työllisyysaste

Hallitus ehdottaa kotitalouksien tuloverotuksen ja eräiden sosiaalivakuutusmaksujen keventämistä vuonna 2002 määrällä, joka vastaa noin ¾ prosenttia bruttokansantuotteesta. Näin jatketaan jo edellisen hallituksen aikana aloitettua verorasituksen alentamislinjaa. Työhön kohdistuvaa verotusta lievennetään kaikilla tulotasoilla, suhteellisesti kuitenkin hieman enemmän matalimpien tulojen osalta. Johdonmukaisella työn verotuksen keventämisellä voidaan askel askeleelta lisätä palkkatyön houkuttelevuutta. Näin parannetaan työllisyyttä sekä taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin edellytyksiä.

Valtioneuvosto päätti maaliskuussa 2001 vuosien 2002—2005 menokehyksistä finanssipolitiikan linjan mukaisesti. Valtion menot ilman korkomenoja kohoavat hallituksen kehyspäätöksen mukaisesti vuosina 2001—2005 reaalisesti keskimäärin runsaat puoli prosenttia vuodessa vuoden 2000 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Pysyminen tässä menotavoitteessa vaatisi viime vuosina toteutunutta huomattavasti tiukempaa menokuria. Vuoden 2002 talousarvion menot ilman valtionvelan vähentämistä ovat kehyspäätöksen mukaan 34,2 mrd. euroa. Talousarvioesityksen vastaavat menot ovat 34,6 mrd. euroa.

Menopolitiikan painopisteet

Viime hallituskaudella menopolitiikan keskeinen painopistealue oli tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistäminen. Näin on vahvistettu edellytyksiä tulevalle reaalitulojen ja työllisyyden kasvulle. Tällä hallituskaudella on samoin perustein vuorossa koulutus. Kolmen vuoden aikana vuodesta 1999 alkaen, sijoitetaan miljardi euroa lisää koulutukseen. Suurimpia yksittäisiä päätöksiä ovat maksuttoman esiopetuksen aloittaminen, opetustoimen valtionosuuksien kasvattaminen ja korkeakoulujen rahoituksen vahvistaminen. Näillä toimilla parannetaan kestävän kasvun edellytyksiä osaamispääomaa kasvattamalla.

Toinen tärkeä painopiste on köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä sosiaalisen koheesion vahvistaminen. Pidemmän päälle parasta köyhyyden ja syrjäytyneisyyden ehkäisyä on työllisyyden paraneminen. Hallitus on edeltäjänsä tapaan pyrkinyt määrätietoisesti lisäämään työllistyvyyttä mm. keventämällä työn verotusta ja suuntaamalla suhteellisesti suurimmat veronkevennykset matalimmille tulotasoille. Nämä toimenpiteet ovat keskeinen osa hallituksen politiikkaa köyhyyden ja syrjäytyneisyyden ehkäisemiseksi. Köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäiseviä toimenpiteitä on tarkoitus jatkaa myös ensi vuonna.