Siirry sisältöön
Sisällysluettelo
   Numerotaulu
     Tuloarviot
     Määrärahat
       21. Eduskunta
       23. Valtioneuvosto
         20. Ajoneuvohallintokeskus
         24. Tiehallinto
         25. Tienpidon valtionavut
            26. Tieliikelaitos
         30. Merenkulkulaitos
            34. Luotsausliikelaitos
         40. Ratahallintokeskus
            50. Ilmailulaitos
         70. Viestintävirasto
         80. Ilmatieteen laitos
         81. Merentutkimuslaitos
       36. Valtionvelan korot

Talousarvioesitys 2016

31. LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN HALLINNONALAPDF-versio

Selvitysosa:Liikenne- ja viestintäministeriö toteuttaa yhdessä hallinnonalan virastojen ja laitosten kanssa hallituksen liikenne- ja viestintäpoliittisia tavoitteita. Ministeriön ja hallinnonalan vastuulla on myös omistajapoliittisten tavoitteiden toteuttaminen liikenne- ja viestintäalalla toimivien valtion yritysten osalta. Hallinnonalan politiikkalohkoja ovat hallinto, viestintäpolitiikka, liikennepolitiikka, omistajapolitiikka sekä tutkimustoiminta.

Hallitusohjelman mukaan liikenne- ja viestintäpolitiikalla parannetaan kansalaisten hyvinvointia sekä elinkeinoelämän ja julkishallinnon tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä Suomen ja sen eri alueiden kilpailukykyä. Viestintäpolitiikassa tämä tapahtuu edistämällä tietotekniikan ja tietoyhteiskuntapalvelujen käyttöä ja liikennepolitiikassa kehittämällä liikenteen infrastruktuuria ja palveluja. Hallitus sitoutuu hallinnonalan yrityksissä ja liikelaitoksissa pitkäjänteiseen ja ennustettavaan omistajapolitiikkaan.

Viestintäpalvelut ovat olennainen osa tietoyhteiskunnan kehittymistä, koska merkittävä osa tietoyhteiskunnan palveluista tuotetaan ja kulutetaan viestintäpalveluja hyödyntäen. Suomen talouskehityksen ja kilpailukyvyn kannalta keskeistä on pystyä muuttamaan vahva viestintäinfrastruktuuri- ja palveluosaaminen vahvuuksiksi tietoyhteiskuntapalvelujen tuotannossa ja laajassa hyväksikäytössä. Viestintäpalveluiden turvallisuus ja luotettavuus ovat suotuisan tietoyhteiskuntakehityksen perusedellytys. Tietoturvan varmistamisen ja yksityisyyden suojan toteutumisen merkitys yhteiskunnan toimivuudelle lisääntyy edelleen. Viestinnän palvelut ovat pääasiassa kaupallisia palveluja, jotka elinkeinoelämä tuottaa. Julkinen hallinto toimii teknologianeutraalin ohjauksen ja lainsäädännön avulla kilpailun ja uuden teknologian käyttöönoton edistämiseksi, viestintäalan yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi, suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantamiseksi sekä peruspalvelutarjonnan turvaamiseksi ja kuluttajan oikeuksien suojaamiseksi. Ministeriön ja hallinnonalan toiminnassa keskeistä on hyvän toimintaympäristön luominen palvelujen tuottajille tarjota ja käyttäjille käyttää tietoyhteiskunnan palveluja.

Valtioneuvosto asettaa talousarvioesitykseen liittyen viestinnän toimialalle seuraavat tavoitteet:

Viestintäpalvelut ovat yleisesti saatavilla, hinnaltaan kohtuullisia ja niitä tarjotaan tehokkaasti toimivilla viestintämarkkinoilla. Toimialan toimenpiteillä varmistetaan, että kansalaiset ja yritykset luottavat tietoyhteiskunnan palveluihin.

Liikenne- ja viestintäministeriö asettaa alustavasti seuraavat tavoitteet:

  • Nopeat, alueellisesti kattavat ja käyttäjilleen kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien kansalaisten saatavilla vuoden 2005 loppuun mennessä.
  • Suomi on tietoturvallinen yhteiskunta, tietoturvallisuusalan kilpailukyky on kunnossa ja tietoturvallisuuteen liittyvä osaaminen ja tietoisuus korkeaa tasoa.
  • Viestinnän digitalisoituminen muuttaa vahvasti joukkoviestinnänkin kenttää. Toimialan tavoitteena on, että julkisen palvelun ja muun televisiotoiminnan edellytykset turvataan muuttuvassa toimintaympäristössä.

Liikenteen toimialalla ylläpidetään ja kehitetään liikenneyhteyksiä Suomen ja sen eri alueiden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja parantamiseksi. Toimialalla tulee samalla mahdollistaa turvallinen sekä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä liikkuminen ja kuljettaminen.

Valtio omistaa noin 18 miljardin euron arvoisen liikenneinfrastruktuurin (91,5 %) valtion aineellisesta käyttöomaisuudesta. Eri liikennemuotojen infrastruktuurista huolehtivat tämän lisäksi useat eri tahot. Valtion tieverkko muodostaa yhdessä kuntien katuverkon, tiekuntien yksityisteiden sekä yritysten metsäautoteiden kanssa valtakunnallisen tieverkoston. Valtio tukee yksityisteiden pitoa suorin avustuksin ja tukemalla niiden tienpitomenetelmien kehittämistä. Liikenne- ja viestintäministeriöllä on koordinointivastuu koko tieliikenteen turvallisuudesta. Rataverkko on lähes kokonaan valtion omistamaa. Ratahallintokeskus valvoo rautatieliikenteen turvallisuutta myös yksityisillä rautateillä kuten satamaradoilla. Meriväylien käyttäjiltä perittävät väylämaksut kattavat valtion meriväylien ylläpidosta ja kehittämisestä aiheutuvat kustannukset. Satamat ovat useimmiten kuntien omistamia. Lentoasemista huolehtii valtion liikelaitos käyttäjämaksuin. Lisäksi on eräitä muita kenttiä, joita valtio avustaa. Väylänpidon kustannuksia minimoidaan hankintamuotoja ja toimintamuotoja edelleen kehittämällä.

Vuonna 2005 henkilö- ja tavaraliikenteen arvioidaan kasvavan noin 2 %. Sen jälkeen vuosikasvuksi arvioidaan edelleen noin 2 % kansantuotteen ja tavaraliikenteessä erityisesti kuljetusintensiivisten toimialojen kasvusta riippuen.

Lähivuosien väylänpidon tarpeisiin vaikuttavat keskeisimmät muutostekijät ovat väestön muuttoliikkeestä aiheutuva aluerakenteen muuttuminen ja väestön ikääntyminen sekä muutokset elinkeinoelämän rakenteessa. Väestön keskittyminen lisää liikenteen kysyntää ja investointitarpeita kasvualueille. Samanaikaisesti liikenneväyläpalvelujen riittävä taso on säilytettävä väestöä menettävillä alueilla. Elinkeinoelämän globalisoituminen korostaa kansainvälisten yhteyksien kehittämisen merkitystä.

Hallitusohjelman mukaisesti asetettu liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmä sai helmikuussa 2004 valmiiksi liikenneväylien pidon linjaukset hallituskaudelle ja yleisemmällä tasolla koko seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Työn johtoajatuksia on ollut liikenneväyliä koskevan suunnittelun pitkäjänteistäminen ja erillisen investointiohjelman laatiminen. Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi työryhmän esittämän hankkeiden kiireellisyysjärjestyksen. Hankkeiden käynnistämisestä päätettiin 11.3.2004 hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä ja myöhemmin niistä päätetään talousarviokäsittelyissä.

Valtioneuvoston 11.3.2004 tekemän valtiontalouden kehyspäätöksen mukaan uusille liikennehankkeille osoitetaan vaalikaudella 30 milj. euron (sis. alv) määräraha ja uusista hankkeista seuraaville vaalikausille aiheutuvat määrärahatarpeet ovat yhteensä noin 1 200 milj. euroa (sis. alv). Vastaavat luvut ilman arvonlisäveroa ovat 25 milj. euroa ja 984 milj. euroa. Päätöksessä perustienpidon ja perusradanpidon määrärahojen vuositasoa on nostettu yhteensä noin 14 milj. euroa (ilman alv). Kehyspäätöksen toteuttaminen aloitettiin vuoden 2004 lisätalousarviossa, johon sisältyi Muurla—Lohja -moottoritien toteuttaminen elinkaarimallilla (sopimusvaltuus 700 milj. euroa, rakentamiskustannukset noin 335 milj. euroa). Vuoden 2005 talousarvioesitykseen sisältyvät uusina hankkeina Tornion vesiväylän syventäminen (sopimusvaltuus 11 milj. euroa) ja Hakamäentien hanke (sopimusvaltuus 90 milj. euroa). Liikenneväyläpolitiikan pitkäjänteisyyden varmistamiseksi hallituskaudella aloitettavien isojen hankkeiden aikataulua tarkastellaan ministerityöryhmän esityksen pohjalta.

Liikenneväylien pidossa turvataan ensisijaisesti päivittäinen liikennöitävyys ja väylien kunto sekä liikenneturvallisuus. Alueiden kilpailukykyä edistäviä sekä tieliikenteen kasvun edellyttämiä liikenneturvallisuutta parantavia investointeja ei voida tehdä riittävästi. Liikenteen ympäristöhaitat minimoidaan uusia väylähankkeita toteutettaessa, sen sijaan olemassa olevalla tie- ja rataverkolla ympäristöhaittojen vähentämiseen on niukasti mahdollisuuksia. Meriliikenteen ja erityisesti öljykuljetusten jatkuvan kasvun ympäristöriskejä Suomenlahdella vähennetään kehittämällä liikenteen ohjausjärjestelmiä ja osallistumalla kansainvälisten merikuljetussääntöjen kehittämiseen.

Liikenne- ja kuljetuspalvelut ovat kaupallista toimintaa. Valtio täydentää palveluja ostamalla liikkumis- ja kuljetustarpeiden tyydyttämiseksi tarpeellisiksi arvioituja palveluja siltä osin kuin niitä ei pystytä asiakastuloin tarjoamaan. Liikenne- ja viestintäministeriö ostaa tai tukee juna-, vesi- ja lentoliikenteen palveluja. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö myöntää kunnille valtionavustusta kaupunkiliikenteen ylläpitämiseen sekä kaupunki-, seutu- ja työmatkalippujen alentamiseen. Tavoitteena on parantaa liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta sekä vähentää ympäristöhaittoja nostamalla joukkoliikenteen osuutta erityisesti työmatkaliikenteessä. Lääninhallitukset ostavat maaseudun peruspalveluluonteista linja-autoilla ja takseilla harjoitettavaa runkoliikennettä, jota kunnat täydentävät omilla ostoillaan sekä järjestävät koululaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden kuljetuksia. Merenkulun tuilla pyritään varmistamaan riittävä Suomeen rekisteröity aluskanta ja siten palvelujen jatkuvuus kaikissa tilanteissa.

Ministeriön hallinnonalan harjoittamaa liikennepolitiikkaa toteutetaan liikenneväylien sekä liikenteen palvelujen palvelutason ylläpitämisen ja kehittämisen lisäksi vaikuttamalla muiden viranomaisten ja sidosryhmien toimiin, joilla on merkitystä liikennepolitiikalle. Eri liikennemuotojen tulee yhdessä muodostaa tehokas liikennejärjestelmä.

Valtioneuvosto asettaa talousarvioesitykseen liittyen liikenteen toimialalle seuraavat tavoitteet:

  • Kuljetusten ja liikenteen toimivuudesta huolehditaan siten, että koko liikenneverkolla on taattu päivittäinen liikennöitävyys ja että valtakunnallisilla tärkeimmillä pääväylillä matka- ja kuljetusajat eivät lisäänny.
  • Tieliikenteen turvallisuutta parannetaan hallituksen strategia-asiakirjan mukaisesti, mikä edellyttäisi tieliikenteessä kuolleiden määrän jäämistä vuonna 2005 alle 345.
  • Logistisia kustannuksia pyritään alentamaan.
  • Liikennepalvelujen peruspalvelutaso turvataan.
  • Toimialan toimin vaikutetaan siihen, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt valtioneuvoston hyväksymän ilmastostrategian mukaisesti ovat vuonna 2010 korkeintaan vuoden 1990 tasolla. Liikenteen ympäristöriskejä vähennetään.

Liikenne- ja viestintäministeriö asettaa alustavasti seuraavat tavoitteet:

Kuljetusten ja liikenteen toimivuuden turvaamiseksi

  • tulee infrastruktuurin osalta selvittää vuoden 2005 aikana valtion tie- ja rataverkon sekä meriväylien tarkoituksenmukainen laajuus, kapasiteetin käyttöaste ja kapasiteetin puutteesta johtuvien viivästyksien lisääntymisen estämiseksi lähivuosina tärkeimmillä pääväylillä ja suurilla kaupunkiseuduilla tarvittavat toimet sekä liikennejärjestelmän yhteentoimivuutta parantavat toimet.
  • joukkoliikenteen ostojen tulee turvata liikenteen peruspalvelutaso täydentämällä markkinatarjontaa.
  • joukkoliikenteen osuutta erityisesti työmatkaliikenteessä tulee edistää.
  • kehittää eri liikennemuotojen sekä väylävirastojen yhteistyötä erityisesti alueyhteistyössä sekä yhteensopivien tietojärjestelmien kehittämisessä liikenneväylien suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. Liikennemuotojen pitkäjänteisen kehittämisen turvaamiseksi erityistä huomiota kiinnitetään tuottavuuden lisäämiseen sekä tutkimustoiminnan kehittämiseen.

Liikenteen turvallisuuden edistämiseksi

  • tieliikenteessä Tiehallinnon toimin vastataan 25 prosentista valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteesta ja määritetään, mikä on Ajoneuvohallintokeskuksen osuus valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteesta ja miten se ilmaistaan Ajoneuvohallintokeskuksen vastuulle kuuluvilla tarvittavilla toimilla.
  • rautatieliikenteessä ei tapahdu matkustajien kuolemaan johtavia onnettomuuksia.
  • kauppamerenkulussa ja ilmailuliikenteen säännöllisessä reittiliikenteessä ja charterliikenteessä ei tapahdu kuolemaan johtavia onnettomuuksia.
  • hallinnonalan tutkimuslaitosten tuottamien sää-, aallokko- ja jääennusteiden osuvuuden tulee olla hyvällä tasolla.

Ympäristöhaittojen vähentämiseksi

  • ilmakehään kohdistuvia ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään vaikuttamalla yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa mahdollisimman vähän liikennettä synnyttävän alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen sekä mahdollisimman vähän päästöjä synnyttävän ajoneuvokannan kehittymiseen. Hallinnonalan tutkimuslaitosten tulee tuottaa ja välittää päätöksenteon tueksi ilmastoon liittyviä ajantasaisia tutkimuksia sekä korkeatasoista ilmaston tilan seurantaa. Meren tilan seurannan tulee olla laadukasta ja ajantasaista.
  • uudet liikenneväylät rakennetaan niin, että niillä kulkevan liikenteen maaperään, pohjavesiin ja ihmisiin kohdistuvat ympäristöhaitat minimoidaan.
  • olemassa olevien liikenneväylien liikenteen ja kunnossapidon pahimpia ympäristöhaittoja poistetaan.

Hallinnonalalle esitetään määrärahoja 1 774,5 milj. euroa. Jäljempänä lukuperusteluissa on näkyvissä tarvetta vastaavia rahoitustarpeita sekä kehysrahoitustason vaikutukset liikenneväylien ja joukkoliikenteen palvelujen palvelutasoon.

Liikenne- ja viestintäministeriölle esitetään 14,2 milj. euroa.

Viestintäpolitiikkaa tukevia määrärahoja ovat Viestintäviraston määrärahat sekä sanomalehdistön tuki. Viestintävirastolle esitetään 3,8 milj. euroa. Sanomalehdistön tukemiseen esitetään 13,6 milj. euroa.

Liikennepolitiikkaa toteuttavat väylälaitokset ja Ajoneuvohallintokeskus. Liikennepalvelujen tuottaminen tapahtuu markkinaehtoisesti, mutta palvelutasoon ja alueellisen kattavuuteen vaikutetaan tukemalla joukkoliikenteen ja meriliikenteen palvelujen tuottajia.

Tienpitoon esitetään määrärahoja yhteensä 728,2 milj. euroa.

Merenkulkulaitoksen menoihin esitetään nettomäärärahaa yhteensä 22,1 milj. euroa.

Radanpitoon esitetään nettomäärärahaa yhteensä 399,4 milj. euroa.

Ajoneuvohallintokeskukselle esitetään ajoneuvoverotustehtävän hoitamiseen 9,5 milj. euroa.

Joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja tukemiseen esitetään yhteensä 90,8 milj. euroa.

Merenkulkuelinkeinon tukemiseen esitetään 73,5 milj. euroa.

Omistajapolitiikan toteuttamiseen käytetään 0,5 milj. euroa. Hallinnonalan valtionyhtiöt ja liikelaitokset toimivat omalla tulorahoituksellaan ja osingoista ja voitontuloutuksista päätetään tulosten perusteella.

Tutkimustoimintaa harjoittavat Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos. Ilmatieteen laitokselle esitetään 30,5 milj. euroa ja Merentutkimuslaitokselle 8,8 milj. euroa.

Liikenne- ja viestintäministeriön tutkimusmäärärahaksi ehdotetaan 6,9 milj. euroa.

Hallinnonalan arvonlisämenoihin esitetään 291,4 milj. euroa.

Hallinnonala osallistuu EU:n osittain rahoittamiin tutkimus-, kehittämis- ja liikennehankkeisiin. Trans European Network eli TEN-hankkeisiin arvioidaan saatavan EU:n varoja noin 17,2 milj. euroa. Aluekehitysrahaston tavoiteohjelmiin arvioidaan saatavan EU-varoja momentilta 26.98.61 noin 6,7 milj. euroa. Lisäksi yhteisöaloitteiden EU-rahoitus menee suoraan alueille. Näitä vastaavaa kansallista rahoitusosuutta varten on osoitettu momenteille 31.99.62 yhteensä 13,3 milj. euroa.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan valtuusyhteenveto (milj. euroa)
  2005 2006 2007 2008 2009— Valtuuden käytöstä aiheutuvat kaikki menot yhteensä
             
Ennen vuotta 2005 tehdyt sitoumukset 274,8 150,5 58,5 66,3 773,9 1 324,0
Vuoden 2005 sitoumukset 7,0 36,6 39,1 25,7 82,6 191,0
Valtuudet yhteensä 281,8 187,1 97,6 92,0 856,5 1 515,0

Hallinnonalan määrärahat luvuittain vuosina 2003—2005

    v. 2003
tilinpäätös
1000 €
v. 2004
varsinainen
talousarvio
1000 €
v. 2005
varsinainen
talousarvio
1000 €

Muutos 2004—2005
    1000 € %
             
01. Liikenne- ja viestintäministeriö 22 128 21 089 21 097 8 0
20. Ajoneuvohallintokeskus 7 814 11 367 9 472 - 1 895 - 17
24. Tiehallinto 742 170 746 472 728 216 - 18 256 - 2
25. Tienpidon valtionavut 11 100 11 100 13 900 2 800 25
30. Merenkulkulaitos 33 016 23 665 22 120 - 1 545 - 7
32. Merenkulun ja muun vesiliikenteen edistäminen 68 791 69 060 73 488 4 428 6
40. Ratahallintokeskus 426 453 406 003 399 400 - 6 603 - 2
52. Ilmaliikenteen korvaukset ja valtionavut 5 575 5 775 5 875 100 2
60. Joukkoliikenteen palvelujen ostot, korvaukset ja tuet 83 975 91 115 90 816 - 299 - 0
70. Viestintävirasto -2 697 6 034 3 816 - 2 218 - 37
72. Viestinnän korvaukset ja avustukset 12 614 13 614 13 614
80. Ilmatieteen laitos 27 240 28 391 30 516 2 125 7
81. Merentutkimuslaitos 7 292 7 698 8 799 1 101 14
99. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan muut menot 309 117 337 111 353 335 16 224 5
  Yhteensä 1 754 589 1 778 494 1 774 464 - 4 030 - 0

  Henkilöstön kokonaismäärä 4 290 3 240 3 190    

Valtiovarainvaliokunta:

Väyläverkon kehittäminen ja rahoitus. Suomessa on parhaillaan käynnissä useita liikenneverkon kehittämishankkeita. Erityisesti E18-tie, Vuosaaren satama sekä Kerava—Lahti-oikorata ovat poikkeuksellisen suuria ja merkittäviä hankkeita, joilla on merkitystä koko maan kilpailukyvyn ja liikenneyhteyksien kannalta. Ensi vuoden talousarvioesityksessä käynnistetään kaksi uutta hanketta, Tornion meriväylän syventäminen sekä Hakamäentien parantaminen Helsingissä. Lisäksi tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä päätettiin kahden hankkeen (Lappeenranta—Imatra-tiehanke ja Lahti—Luumäki-ratahanke) aloittamisesta, mutta vasta vuoden 2007 talousarviossa.

Liikenneväyläpolitiikkaa käsitellyt ministerityöryhmä linjasi kuluvan vuoden helmikuussa valmistuneessa mietinnössään uusia liikenneinvestointeja aina vuoteen 2013 saakka. Hallitus ei kuitenkaan sitoutunut työryhmän ehdottamaan rahoitusohjelmaan. Ministerityöryhmän ehdotuksia ei myöskään otettu liiemmälti huomioon vuosia 2005—2008 koskevassa menokehyspäätöksessä.

Valiokunta on useissa yhteyksissä todennut, että väyläverkon kunnossapito ja kehittäminen edellyttävät selkeää lisärahoitusta. Käsitellessään menokehyksiä koskevaa selontekoa eduskunta edellytti nykyistä pitkäjänteisempää liikennepolitiikkaa sekä sellaisen pitkäjänteisen rahoitussuunnitelman laatimista, jolla voidaan toteuttaa väyläinvestointiohjelma. Tässä mielessä valiokunta pitää valtion osakemyyntitulojen käyttöä koskevaa menettelytapaa epäonnistuneena, sillä pitkäjänteinen liikenneväyläpolitiikka ei voi perustua myyntituloihin eikä muihinkaan sattumanvaraisiin ja epävarmoihin tapahtumiin. Etenkin radanpidon rahoituksessa käytetty lisätalousarviomenettely on myös ollut omiaan vaikeuttamaan pitkäjänteistä ja taloudellista suunnittelua.

Liikenneväyläpolitiikan pitkäjänteisyys tehostaisi hankkeiden kokonaissuunnittelua ja toteutusta sekä tasaisi maarakennusalan suhdannevaihteluita. Hankkeiden pitkäjänteinen toteutus alentaa myös kokonaiskustannuksia verrattuna tilanteeseen, jossa hankkeet toteutetaan pienemmissä osissa siten, että työt keskeytyvät.

Valiokunnan mielestä kehittämishankkeita pitäisi toteuttaa tasaisesti koko hallituskauden ajan. Tulopoliittiseen sopimukseen sisältyvät kehittämishankkeet aloitetaan vasta vuoden 2007 talousarviossa, vaikka suurin osa nyt käynnissä olevista hankkeista valmistuu jo vuonna 2005. Olisikin ollut perusteltua, että Lappeenranta—Imatra-tiehanke ja Lahti—Luumäki-ratahanke olisi käynnistetty viimeistään vuoden 2006 talousarviossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että uusien hankkeiden rahoitusmallia valmisteltaessa pyritään siihen, että hankkeet voidaan käynnistää mahdollisimman pian vuoden 2007 talousarvion tultua hyväksytyksi. Muutoin käy helposti niin, että hankkeiden käynnistys siirtyy käytännössä seuraavalle hallituskaudelle vuoteen 2008.

Kuluvan vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa käynnistettiin ensimmäisenä elinkaarihankkeena Lohja—Muurla-moottoritiehanke. Jotta rahoitusmallista kehittyisi mahdollisimman edullinen hankintatapa, olisi perusteltua toteuttaa vastaavanlaisella rahoitusmallilla useamman hankkeen ohjelma, kuten ministerityöryhmä ehdotti.

Ministerityöryhmän mietinnössä on käyty läpi väyläverkon ongelmat ja kehittämistarpeet. Rahoituksen niukkuudesta johtuen ehdotusten toteuttaminen kestänee kuitenkin huomattavasti ministerityöryhmän kaavailemaa aikataulua kauemmin. Valiokunta pitää siksi tärkeänä, että myös olosuhteissa tapahtuvia muutoksia seurataan.

Valiokunnan mielestä liikenteen ja väylien pitkäjänteisen suunnittelun pohjaksi tarvitaan myös tarkastelua, jossa otetaan nykyistä laajemmin huomioon alueiden erityispiirteet, ennakoidut pitkän tähtäyksen muutokset alue- ja yhdyskuntarakenteessa, tuotantorakenteessa, väestön ikärakenteessa sekä näiden vaikutukset liikenteen määriin ja ominaisuuksiin. Samassa yhteydessä tulisi tarkastella myös liikenneverkkojen tarkoituksenmukaista laajuutta.

Valiokunta on kiinnittänyt useita kertoja huomiota arvonlisäveromenojen budjetointiin liittyviin epäkohtiin. Arvonlisäveromenojen sisältyminen menosääntöön voi vaikuttaa päätöksentekoperusteisiin, kun oman työn hinta on arvonlisäveroton, mutta ulkopuolelta ostettujen palvelujen hintaan lisätään arvonlisäveron osuus. Myös eri hankkeiden vertailu vaikeutuu, koska hankkeiden kustannusarviot voidaan esittää ainakin kahdella eri tavalla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että arvonlisäverojen budjetointiin etsitään ratkaisu, joka poistaa em. epäkohdat ja selkeyttää muutoinkin nykytilannetta.

Valiokunta viittaa mietinnön yleisperusteluihin sisältyvään lausumaan, jossa hallituksen edellytetään arvioivan seuraavan kehyspäätöksen yhteydessä myös ministerityöryhmän esitysten rahoitustarpeita.