Siirry sisältöön
Sisällysluettelo
   Numerotaulu

Talousarvioesitys 2013

3.3. EU:n talouspoliittinen koordinaatioPDF-versio

Vuoden 2011 lopulla voimaan tuli joukko uusia EU-tason säädöksiä, jotka vahvistavat talouspolitiikan koordinaatiota erityisesti euroalueen puitteissa. Niillä voidaan arvioida olevan ennalta ehkäisevää vaikutusta, koska tässä yhteydessä tehostettiin erityisesti liiallisten alijäämien tilanteiden sanktiomekanismien roolia. Tämä on tärkeää politiikkakoordinaation uskottavuuden vuoksi, kuten myös se, että uusia välineitä ryhdytään käyttämään välittömästi. Vakaus- ja kasvusopimusta vahvistaa myös se, että tämän jälkeen on tullut mahdolliseksi operationalisoida alijäämämenettelyn yhteydessä myös velkakriteeri. Merkittävä askel eteenpäin on makrovakautta koskeva uusi liiallisia tasapainottomuuksia koskeva menettely, joka antaa neuvostolle mahdollisuuden puuttua julkisen talouden poikkeamien lisäksi ja rinnalla myös kokonaistaloudellisiin tasapainottomuuksiin ja kilpailukyvyn puutteeseen. Voidaan arvioida, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin taustalla olevat syyt liittyvät pitkälti makrovakauden puutteisiin, joihin olisi mahdollisesti voitu puuttua tehokkaammin ja aikaisemmin, mikäli tämän kaltainen menettely olisi ollut voimassa aikaisempina vuosina. Uudesta menettelystä on saatu ensimmäisiä kokemuksia kevään ja kesän 2012 aikana, kun on toteutettu toisen kerran eurooppalaista ohjausjaksoa ja jäsenvaltioille ml. Suomi on annettu uuteen menettelyyn perustuvia politiikkasuosituksia.

Vuoden 2011 lopulla komissio antoi kaksi uutta asetusehdotusta, jotka koskevat kansallisia budjettimenettelyjä ja vakavissa vaikeuksissa olevia jäsenvaltioita. Myös näillä asetuksilla tulee olemaan talouspolitiikan koordinaatiota vahvistava vaikutus. Kansallisten budjettimenettelyjen kehittäminen liittyy osin kehityssuuntaan, jonka mukaan EU-tasolla ja kansallisella tasolla pyritään omaksumaan yhteen sovitetut säännöt ja kriteerit. Tämän voidaan odottaa vahvistavan finanssikuria erityisesti euroalueella, jota asetukset varsinaisesti koskevat.

Kolmas uusi elementti on ns. finanssipoliittinen sopimus, josta sovittiin maaliskuussa 2012 ja joka on määrä ratifioida sopimuksen osapuolina olevissa 25 jäsenvaltiossa. Sen mukaan kunkin maan on määritettävä finanssipoliittinen sääntö ja tavoite, joka vastaa jo nyt käytössä olevaa keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka turvaa kestävyyden. Sen lisäksi jäsenvaltioiden on kuitenkin vietävä kansalliseen lainsäädäntöönsä myös finanssipoliittinen korjausmekanismi, joka varmistaa sen, että poikkeamien ilmaantuessa julkisen talouden kurssi voidaan kääntää mahdollisimman pian takaisin kohti tavoitetasoa ja tasapainoa.

Kaiken kaikkiaan uudistusten ansiosta voidaan arvioida, että talouspolitiikan koordinaation ja hallinnan johdonmukaisuus ja uskottavuus on lisääntynyt. Tämä on erityisen tärkeää, kun talous- ja rahoituskriisin olosuhteissa luottamusta pyritään kasvattamaan.