Siirry sisältöön
Sisällysluettelo
   Numerotaulu

Talousarvioesitys 2007

YLEISPERUSTELUTPDF-versio

Valtiovarainvaliokunta:

(HE 122/2006 vp, HE 265/2006 vp)

Talous- ja työllisyyskehitys. Maailmantalous on ohittamassa suhdannehuipun ja siirtymässä hitaamman kasvun vaiheeseen. Kansainvälisessä taloudessa epävarmuus on lisääntynyt poliittisten jännitteiden kasvun myötä. Talouskasvun arvioidaan Yhdysvalloissa jäävän vajaaseen 3 prosenttiin vuosina 2006 ja 2007. Hitaammin kasvavan kansainvälisen kaupan vaikutukset alkanevat näkyä myös kehittyvien maiden kasvuvauhdissa, mutta talouskasvun odotetaan säilyvän nopeana Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä.

Euroalueella talouskasvu nopeutui vuoden 2006 alussa. Talouskasvu on aikaisempaa laaja-alaisempaa ja tukeutuu nyt myös euroalueen sisäiseen kysyntään. Kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan 2 prosenttia sekä vuonna 2006 että vuonna 2007. Epävarmuuden lisääntyminen voi kuitenkin hidastaa talouskasvua, mutta kasvun hidastuminen Yhdysvalloissa ei kovin nopeasti heijastune euroalueelle. Globaalitalouden riskit liittyvät öljyn hintaan, inflaatioon, valuuttakursseihin ja kansainväliseen suhdannekehitykseen.

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että Suomen talous- ja työllisyyskehitys on ollut kuluneen vuoden aikana monella tavalla suotuisaa. Talouden kehitys on ollut poikkeuksellisen hyvää myös moniin muihin EU-maihin verrattuna. Maamme talouskasvu on suhdannekierron nopeimmassa vaiheessa. Bruttokansantuote on kasvanut muutamana vuonna 3 prosenttia, josta se nopeutuu kuluvana vuonna 4,5 prosenttiin. Talouskasvu nojautuu laaja-alaisesti sekä ulkomaiseen että kotimaiseen kysyntään. Vuonna 2007 kasvun arvioidaan hidastuvan, mutta yltävän silti vielä 3 prosenttiin. Maailmankaupan ja kotimaisen kysynnän kasvun hidastuminen vaimentanee ensi vuonna ulkomaankaupan kasvua, vaikka kotimaisen teollisuuden hintakilpailukyvyn ei odoteta muuttuvan.

Työllisyysasteen arvioidaan nousevan 68,8 prosenttiin vuonna 2006 ja edelleen paranevan vuonna 2007. Työvoiman kysyntä on kasvanut etenkin yksityisissä palveluissa ja rakentamisessa, mutta myös teollisuudessa. Työttömyysasteen arvioidaan laskevan 7,7 prosenttiin kuluvana vuonna ja 7,4 prosenttiin ensi vuonna. Hallituksen talouspolitiikan keskeinen tavoite työttömyyden vähentämisestä ja työllisyyden lisäämisestä 100 000 henkilöllä hallituskauden aikana ollaankin näillä näkymin lähes saavuttamassa.

Työvoiman saatavuusongelmat ovat kasvaneet alueellisesti mm. rakentamisessa, mutta myös eräillä muilla toimialoilla, joilla työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Rakennetyöttömyyden arvioidaan pysyvän edelleen korkeana, ja se muodostaa yhdessä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien kanssa kasvavan riskitekijän vakaalle talouskasvulle. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että työnhakijoita kannustetaan ammatilliseen ja alueelliseen liikkuvuuteen. Työvoiman tarjonnan lisäämiseksi ikääntyneiden olisi jatkettava työelämässä nykyistä pidempään ja nuorten tultava työmarkkinoille nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota nuorten työelämästä syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä työperäisen maahanmuuton onnistuneeseen toteuttamiseen, jotta työvoiman saanti turvataan myös tulevaisuudessa.

Valiokunta pitää onnistuneena hallituksen tulo- ja veropolitiikkaa, jonka keskeinen tavoite on talouskasvun ja työllisyyden edistäminen. Kansainvälisesti kilpailukykyisellä verojärjestelmällä voidaan turvata korkea työllisyys ja hyvinvointipalvelujen kestävän rahoituksen edellyttämät verotuotot myös pitkällä aikavälillä. Hallituskauden ansiotuloverokevennysten yhteismääräksi tulee noin 2 650 miljoonaa euroa. Verotusta on kevennetty kaikilla tulotasoilla, mutta painopiste on ollut pieni- ja keskituloisten verotuksessa.

Kansantalouden myönteiseen kokonaiskuvaan on keskeisesti vaikuttanut hallituksen talouspolitiikka. Valtiontalouden menojen kasvu on pysynyt uudistettujen menokehysten asettamissa maltillisissa puitteissa, verojärjestelmän kilpailukykyä on parannettu sekä työmarkkinoiden toimivuutta on lisätty rakenteellisilla uudistuksilla.

Julkinen talous, finanssipolitiikka. Julkisen talouden rahoitusasema on pysynyt kokonaisuudessaan vahvana. Julkisen talouden ylijäämän arvioidaan seuraavan neljän vuoden aikana olevan 2,5 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Suomi täyttää siten EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteet myös keskipitkällä aikavälillä (Valtiovarainministeriön julkaisu 4/2006). Julkistalouden ylijäämästä vastaa valtaosaltaan sosiaaliturvarahastot, joita kartutetaan ikääntymisen aiheuttamien menopaineiden kasvun johdosta.

Julkisen talouden kestävyyden turvaaminen edellyttää, että valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen alenee suhdanneluonteisia poikkeamia lukuun ottamatta. Tämän varmistamiseksi hallituksen tavoitteena on, että valtiontalous on vaalikauden lopulla kansantalouden tilinpidon mukaisesti tasapainossa.

Valiokunta pitää merkittävänä, että valtionvelka on saatu hallitusohjelman mukaiselle alenevalle kehitysuralle. Valtion velkaa oli vaalikauden alussa 43,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen arvioidaan laskevan kuluvana vuonna 35,2 prosenttiin ja jatkavan alenemistaan myös ensi vuonna.

Samanaikaisesti kun valtion velkaa on voitu vähentää, kuntien velka on lisääntynyt vaikkakin hidastuen. Kuntatalouden arvioidaan kuitenkin asteittain tasapainottuvan vuosina 2008—2011. Valtio rahoittaa kuntien peruspalveluja valtionapujen kautta yhteensä 7,8 miljardilla eurolla vuonna 2007. Kuntien valtionavut lisääntyvät yhteensä noin 293 miljoonalla eurolla sisältäen valtionosuudet uusien tehtävien aiheuttamiin menoihin, valtionosuuksien indeksitarkistukset sekä vuonna 2007 maksettavan osuuden valtion ja kuntien välisestä kustannustenjaon tarkistuksesta.

Väestön ikääntymisen vuoksi palvelutarpeet kasvavat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kuntasektorin kykyä vastata peruspalveluiden tuottamisen asettamiin haasteisiin pyritään vahvistamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksella. Valiokunta korostaa hankkeen tärkeyttä ja toivoo sen etenevän suunnitellulla tavalla siten, että uudistus olisi toteutettu vuoden 2009 loppuun mennessä. Valiokunta viittaa kuntatalouden tarkemman tarkastelun osalta lukuun 26.97 Avustukset kunnille.

Julkisen talouden kestävyyden varmistamisessa on myös tuottavuuden parantamisella keskeinen sija. Suomen väestö ikääntyy voimakkaammin kuin muiden EU-maiden väestöt. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan työikäinen väestö supistuu vuoteen 2030 mennessä yli 300 000 hengellä. Työvoiman vähentymisen ja korkean rakennetyöttömyyden lisäksi kotitalouksien velkaantuminen, väestön aluerakenteen muuttuminen sekä globalisaation ja nopean teknologian kehityksen aiheuttamat vaatimukset asettavat haasteita vakaalle talouskasvulle. Tällöin korostuu myös pitkäjänteisen finanssipolitiikan merkitys.

Kehysmenettely ja sen kehittäminen. Valiokunta katsoo, että kehysmenettely on osoittautunut valtiontalouden kannalta toimivaksi ja tarpeelliseksi välineeksi, joka on tuonut finanssipolitiikkaan vakautta ja uskottavuutta. Kuten valiokunta totesi vuosien 2007—2011 menokehyksiä koskevassa mietinnössään (VaVM 4/2006 vp), kehysmenettelyn toimivuutta ja kehittämistarpeita on saatujen kokemusten pohjalta kuitenkin syytä arvioida seuraavaa hallitusohjelmaa ja menokehystä varten.

Valiokunnan mielestä hallituskauden puolivälissä on oltava mahdollisuus arvioida uudelleen määrärahojen tasoa. Tämä on tarpeen mm. muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai siksi, että määrärahataso on alusta lähtien määritelty liian alhaiseksi. Esimerkiksi kuluvan hallituskauden aikana liikenneväylien kehittämiseen ja kunnossapitoon osoitetut resurssit olivat jo vaalikauden alussa alimittaisia, mutta määrärahatason korjaamiseen ei ole ollut kehyksen puitteissa mahdollisuutta. Sama ongelma on koskenut myös vankeinhoidon resurssointia. Myöskään sosiaali- ja terveyspolitiikan lainsäädännön toteuttamiseen osoitetut resurssit eivät ole olleet kaikilta osin riittävät. Valiokunta korostaa, että lainsäädäntöä valmisteltaessa tulee huolehtia siitä, että lain toimeenpanoon voidaan osoittaa riittävät resurssit.

Valiokunta katsoo myös, että menokehyksen sisällä syntynyttä säästöä tulisi kyetä käyttämään kehyskauden muina vuosina. Mahdollisuus säästyneiden varojen käyttämiseen seuraavina vuosina ei muuttaisi menokehystä, mutta se lisäisi osaltaan säästäväisyyttä ja resurssien pitkäjänteistä suunnittelua ja käyttöä.

Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että valtiontalouden ohjausta vahvistetaan siten, että toiminnan ja talouden suunnittelu sekä sen toteutumisen seuranta olisivat nykyistä lähempänä toisiaan. Valtiontalous voitaisiin esimerkiksi jakaa käyttötalouteen ja pääomatalouteen, mikä parantaisi päätöksenteon selkeyttä ja läpinäkyvyyttä. Tämä edellyttää budjettirakenteen uudelleen arviointia ja sen kehittämistä.

Ministeriöiden tutkimusmäärärahat. Talousarvioesityksen mukaan useiden ministeriöiden omia tutkimusmäärärahoja leikataan tuntuvasti. Ministeriöiden omia tutkimuksia on tarvittu politiikkaohjaukseen liittyviin selvityksiin sekä ministeriön strategiaa tukevaan tieteelliseen tutkimukseen ja kehittämistoimintaan. Ministeriön oma sitomaton tutkimusrahoitus on myös keino verkottaa ministeriöiden omia tutkimuslaitoksia muuhun tiedeyhteisöön.

Valtiovarainvaliokunta katsoo, että tutkimusmäärärahojen supistaminen on ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, että julkista t&k-rahoitusta pyritään lisäämään. Valiokunta viittaa myös valtioneuvoston 7.4.2005 tekemään julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämistä koskevaan periaatepäätökseen, jonka mukaan myös ministeriöt lisäävät tutkimusrahoitustaan.

Rakennerahastot. Vuonna 2007 käynnistetään uusi EU:n rakennerahastojen ohjelmakausi 2007—2013. Suomessa toteutetaan uudella ohjelmakaudella EU:n alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitetta, joka keskittyy ensisijaisesti tutkimukseen, innovointiin, saavutettavuuteen ja työllisyyden edistämiseen. Samoin toteutetaan Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta, jonka päämääränä on mm. lujittaa unionin alueen yhdentymistä kaikilla osa-alueilla sekä lisätä rajat ylittävää yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Suomen saama rakennerahastorahoitus on tulevalla ohjelmakaudella yhteensä 1 716 miljoonaan euroa. Vuoden 2007 talousarvioesityksessä EU:n ja kansallisen julkisen rahoituksen suhde vastaa nykytilaa ollen Itä- ja Pohjois-Suomessa 50/50 ja Etelä- ja Länsi-Suomessa 40/60.

Suurin osa EU:n rakennerahastojen ja valtion rahoitusosuuden myöntövaltuuksista hallinnoidaan kauppa- ja teollisuusministeriössä (30 prosenttia) ja työministeriössä (26 prosenttia). Alkavan ohjelmakauden EU:n ja valtion rahoitusosuudet on ehdotettu koottavaksi edellä mainittujen, myös rahastojen hallintoviranomaisina toimivien ministeriöiden pääluokkaan. Tarkoitus on lisäksi perustaa rakennerahasto-ohjelmien tarkastusviranomainen valtionvarain controller -toiminnon yhteyteen.

Muuta. Valiokunta viittaa aiempiin kannanottoihinsa (mm. VaVM 45/2005 vp) ja kiinnittää edelleen huomiota toistuvaan määrärahojen alibudjetointiin. Esimerkkinä näistä voidaan todeta perusradanpidon ja vankeinhoidon menot, joita joudutaan usein rahoittamaan lisätalousarvioilla. Suomen perustuslain 84 §:n 1 momentin mukaan valtion talousarvioon otetaan arviot vuotuisista tuloista ja määrärahat vuotuisiin menoihin sekä määrärahojen käyttötarkoitukset ja muut talousarvion perustelut. Pykälän perustelujen mukaan talousarvion tulisi sisältää täysimääräisesti arviot kaikkiin tiedossa oleviin vuotuisiin tuloihin ja määrärahat kaikkiin tiedossa oleviin menoihin.

YHTEENVETO

Valiokunnan ehdotuksen mukaan sekä tuloarviot että määrärahat päätyvät 40 517 211 000 euroon.

Valiokunta on lisännyt määrärahoja 54 930 000 euroa, joka on vastaavasti vähennetty momentilta 37.01.94 (nettokuoletukset ja velanhallinta).

Tuloarvioiden eroavuudet esitysten ja mietinnön välillä ilmenevät seuraavasta taulukosta:

Tunnus Osasto Esitys € Valiokunta €
       
Os. 11 Verot ja veronluonteiset tulot 35 091 576 000 35 091 576 000
Os. 12 Sekalaiset tulot 3 852 880 000 3 852 880 000
Os. 13 Korkotulot ja voiton tuloutukset 1 338 075 000 1 338 075 000
Os. 15 Lainat 234 680 000 234 680 000
Yhteensä   40 517 211 000 40 517 211 000

Määrärahojen eroavuudet esitysten ja mietinnön välillä ilmenevät seuraavasta taulukosta:

Tunnus Pääluokka Esitys € Valiokunta €
       
Pl. 21 Eduskunta 112 349 000 112 349 000
Pl. 22 Tasavallan presidentti 9 943 000 9 943 000
Pl. 23 Valtioneuvosto 52 444 000 52 444 000
Pl. 24 Ulkoasiainministeriön hallinnonala 992 470 000 992 470 000
Pl. 25 Oikeusministeriön hallinnonala 706 652 000 707 652 000
Pl. 26 Sisäasiainministeriön hallinnonala 1 597 520 000 1 600 520 000
Pl. 27 Puolustusministeriön hallinnonala 2 235 591 000 2 235 591 000
Pl. 28 Valtiovarainministeriön hallinnonala 6 016 721 000 6 016 721 000
Pl. 29 Opetusministeriön hallinnonala 6 555 043 000 6 565 173 000
Pl. 30 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala 2 623 671 000 2 626 171 000
Pl. 31 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala 1 806 764 000 1 828 764 000
Pl. 32 Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonala 1 013 636 000 1 015 436 000
Pl. 33 Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala 11 673 573 000 11 685 573 000
Pl. 34 Työministeriön hallinnonala 1 941 568 000 1 941 568 000
Pl. 35 Ympäristöministeriön hallinnonala 742 124 000 744 624 000
Pl. 36 Valtionvelan korot 2 347 700 000 2 347 700 000
Pl. 37 Valtionvelan vähentäminen 89 442 000 34 512 000
Yhteensä   40 517 211 000 40 517 211 000