Talousarvioesitys 2007
3.5. EU:n talouspoliittinen koordinaatio
Vuoden 2005 aikana EU-talouspoliittisessa koordinaatiossa toteutettiin kaksi tuntuvaa uudistusta. Toinen koski vakaus- ja kasvusopimusta ja toinen Lissabonin strategiaa, jonka osalta sovittiin, että jäsenvaltiot laativat vuosittain päivitettävät kansalliset uudistusohjelmansa. Molempien osalta leimallista on se, että huomio on kohdistunut kansallisiin toimiin ja rakenteellisten uudistusten tarpeeseen. EU-tason yhteensovittamisen tarve on silti olemassa. Tämä on tullut selvästi esille erityisesti energiapolitiikassa, jossa tarvitaan toimia ja koordinaatiota niin kansallisella tasolla, EU-tasolla kuin kansainvälisestikin.
Uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanosta on saatu monessa suhteessa myönteisiä kokemuksia. Kokonaisuuden kannalta lienee keskeisintä se, että erityisesti euroalueen suuret maat pyrkivät tervehdyttämään julkista talouttaan verrattain määrätietoisesti. Talouden noususuhdanne on tukenut tätä kehityssuuntaa. Uusi sopimuskehikko on tuonut lisää joustavuutta julkisen talouden sopeutusta koskeviin aikatauluihin, mutta lienee samalla vahvistanut kansallista omistajuutta ja sitoutumista. Tämä on osin seurausta siitä, että jäsenvaltiot ovat vakaus- ja lähentymisohjelmissaan vahvistaneet julkista taloutta koskevat keskipitkän aikavälin tavoitteet. Euroalueen julkisen talouden alijäämä korjaantui v. 2005 jonkin verran. Tänä ja ensi vuonna tilanne ei muutu olennaisesti, vaan alijäämän ennustetaan olevan noin 2,3—2,4 % bruttokansantuotteesta. Myöskään julkisessa velkaantumisessa ei tapahdu muutosta vaan velkasuhde jää 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että monissa maissa harjoitetaan noususuhdanteesta huolimatta verrattain elvyttävää finanssipolitiikkaa, mikä poikkeaa siitä, mitä vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisen yhteydessä sovittiin. Ongelmana on se, että jäsenvaltiot eivät ole kyenneet hyödyntämään hyviä aikoja julkisen talouden tervehdyttämiseksi ja kestävyyden vahvistamiseksi. Neuvoston mukaan kuuden jäsenvaltion kestävyysriski on suuri ja kymmenellä maalla riskin arvioidaan olevan keskimääräinen lähinnä joko ikäsidonnaisten menojen jyrkän kasvun tai velkatason korkeuden vuoksi. On huolestuttavaa, että monet jäsenvaltiot näyttävät saavuttavan kovin hitaasti keskipitkän aikavälin budjettitavoitteen, joka varmistaa kestävyyden säilymisen.
Lissabonin strategian täytäntöönpanon kannalta kansallisten uudistusohjelmien laatiminen ja niihin liittyvä monenkeskinen seuranta ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. Komissio painottaa erityisesti sitä, että lähes kaikki maat ovat asettaneet tutkimus- ja tuotekehitysmenoja koskevia tavoitteita. Kansallisissa ohjelmissa on otettu varsin hyvin huomioon myös julkiseen talouteen liittyvät vakaus- ja kestävyysnäkökohdat. Uudistus on lisännyt strategian kansallista omistajuutta. Vuoden 2006 aikana ohjelmat tullaan päivittämään, ja samalla niiden perusteella päästään arvioimaan entistä systemaattisemmin täytäntöönpanoa ja tavoitteiden toteutumista. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että kysymys on pääosin keskipitkän aikavälin rakennepolitiikasta ja rakenteellisten uudistusten täytäntöönpanosta, joten näkyviä tuloksia ei voi odottaa kovin pian.