Talousarvioesitys 2005

30. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALA

Selvitysosa:Maa- ja metsätalousministeriön toimiala kattaa maaseudun kehittämisen, maatalouden, elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun, kala-, riista- ja porotalouden, vesitalouden, metsätalouden sekä maanmittauksen ja paikkatietojen yhteiskäytön. Yleistavoitteena on uusiutuvien luonnonvarojen kestävä ja monipuolinen käyttö sekä maaseudun elinvoimaisuus.

Toimialaan vaikuttavat vuonna 2005 seuraavat keskeiset muutokset ja haasteet:

• EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus merkitsee olennaisia muutoksia maatalouden tukijärjestelmään lähivuosina. Vuonna 2005 tulee voimaan osa uudistukseen liittyvistä ns. täydentävistä ehdoista kuten hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus sekä lakisääteisiä hoitovaatimuksia ympäristön ja eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin alalta. Käyttöön otetaan myös luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa. Lisäksi luodaan pohja vuonna 2006 käyttöönotettavalle uudelle tilatukijärjestelmälle,
• EU:n laajeneminen keväällä 2004 kymmenellä uudella jäsenmaalla lisää kilpailua maataloustuotemarkkinoilla sekä maatalouden tuotantopanosten, kasvien ja kasviperäisten tuotteiden, elävien eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden ja elintarvikkeiden sisämarkkinakauppaa. Tuonti lisää riskejä, jotka liittyvät eläin- ja kasvitautien sekä eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien leviämiseen, ja
• EU:n komission elintarvikkeiden turvallisuudesta vuonna 2000 julkaiseman lainsäädäntöohjelman sisältämä elintarvikkeita ja maatalouden tuotantopanoksia sekä niiden valvontaa koskeva lainsäädäntö.

Vuonna 2005 hallinnonalan menoista noin 2 170 milj. euroa eli 80 % aiheutuu EU:n jäsenyydestä. Osaston 12 lukuun 30 tuloutuu vastaavasti EU:lta 916 milj. euroa. Suurin osa (77 %) määrärahoista ja niiden muutoksista 2004/2005 kohdistuu maatalouteen.

Muutosten perustelut:

Pääosa lisäyksistä aiheutuu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen liittyvästä tukien kasvusta ja hallintomenoista, maatalouden ympäristötuen erityissopimuksista Itämeren suojeluohjelman toteuttamiseksi sekä maatilatalouden rakenteen tukemisesta aiheutuvista menoista. Vastaavasti EU:lta tuloutuvien tulojen määrä kasvaa 22,862 milj. eurolla. Pääosa vähennyksistä aiheutuu EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien maksatusten hitaasta toteutumisesta. Maksatusten painopiste ajoittuu vuodelle 2006.

Seuraavassa on toimialan politiikkasektoreiden toimintaympäristön kuvausta ja maa- ja metsätalousministeriön asettamat vaikuttavuustavoitteet vuodelle 2005. Muut tulostavoitteet on esitetty luku- ja momenttiperusteluissa.

Maaseudun kehittäminen

Toimintaympäristö

Maaseutualueiden väestön keskittyminen entistä harvempiin kasvukeskuksiin jatkuu ja maaseudulta muuttavat erityisesti nuoret koulutetut työikäiset ja naiset. Joidenkin ennusteiden mukaan noin 30 vuoden kuluttua ydinmaaseudulla asuu noin 20 % vähemmän ja syrjäisellä maaseudulla noin 40 % vähemmän asukkaita kuin tällä hetkellä, lasten ja työikäisten määrä vähenee vielä jyrkemmin (30 % ja 50 %). Huoltosuhde on vaarassa heikentyä harvaan asutulla maaseudulla erityisesti vuoden 2010 jälkeen.

Maaseudun pienyritysten määrän, joita vuonna 2000 oli 64 600, arvioidaan edelleen supistuvan syrjäisellä maaseudulla ja lisääntyvän kaupunkien läheisellä maaseudulla. Monitoimisten maatilojen osuus (21 800 tilaa, 27 %) on kasvussa, mutta toiminta on vielä suhteellisen pientä ja keskittyy pääosin perinteisille tuotannonaloille maa- ja metsätalouden resurssien hyödyntämiseen.

Maaseudun paikalliset toimintaryhmät toimivat tällä hetkellä jo kaikilla maaseutualueilla ja samanaikaisesti kylätoiminta on aktivoitunut ja lisääntynyt.

Vaikuttavuustavoitteet

Hallitus on asettanut tavoitteeksi maaseudun elivoiman säilymisen kestävällä tavalla. Maaseudun kehittämisen vaikuttavuustavoite on maaseutualueiden tasapainoinen kehitys suhteessa koko maan kehitykseen. Erityinen haaste on syrjäisen ja ydinmaaseudun väestökehityksen tasapainottaminen ja työllisyyden parantaminen. Keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ovat:

• maaseutuyritysten ja niissä olevien työpaikkojen määrän lisääminen,
• maaseudun vetovoiman lisääminen asuin-, vapaa-ajan ja työympäristönä,
• paikallisen kehittämistyön voimistaminen, ja
• osaamisen lisääminen ja vahvistaminen.

Vuonna 2005 ryhdytään toteuttamaan neljättä maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa. Siinä painotetaan maaseudun yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamista sekä julkisten peruspalveluiden saatavuuden turvaamista uusien toimintamallien avulla ja uutta viestintä- ja muuta teknologiaa hyödyntämällä.

Maatalous

Toimintaympäristö

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin uudistuksen linjat, joista jäsenmaat päättivät kesällä 2003, aiheuttavat olennaisia muutoksia maatalouden tukijärjestelmään. Uudistus merkitsee mm. maatalouspolitiikan markkinasuuntautuneisuuden ja kilpailukyvyn lisäämistä, maaseudun kehittämistoimenpiteiden vahvistamista sekä viljelijöiden tulojen vakiinnuttamista. Uudistusesityksen keskeisiä muutoksia ovat tukien ja tuotannon välisen kytkennän poistaminen osittain tai kokonaan sekä suorien tukien leikkaaminen. Leikattavia varoja siirretään maaseudun kehittämiseen. Tavoitteena on, että ne palautetaan täysimääräisesti maataloussektorille. Jäsenmaa voi tietyissä rajoissa valita millaisen tuotannosta irrotetun tuen mallin, ns. tilatukimallin se ottaa käyttöön, kuinka paljon ja mitä tukia se edelleen jättää tuotantoon sidotuiksi ja minä vuonna uusi tukimalli otetaan käyttöön. Suomessa toteutetaan tilatukijärjestelmä vuodesta 2006 lukien ns. yhdistelmämallin pohjalta. Yhdistelmämalli muodostuu alueellisesta tasatukimallista ja tilakohtaisesta ja tilakohtaisesti määräytyvästä lisäosasta tietyille tuotannonaloille sekä eräistä tuotantosidonnaisista tuista. Hallinnollisesti uusi tilatukijärjestelmä on erittäin mittava ja edellyttää merkittävää henkilöstön ja resurssien lisäystä hallinnon eri tasoilla. Jo vuonna 2005 tulee voimaan osa maatalouspolitiikan uudistuksen ns. täydentävistä ehdoista.

EU:n laajeneminen ja Suomen kannalta erityisesti Baltian maiden jäsenyys kiristää kilpailua sisämarkkinoilla maa- ja elintarviketaloudessa ja voi supistaa markkinoilta saatavaa tuloa. Myös käynnissä oleva WTO:n Doha-kierros voi muuttaa toimintaympäristöä vuonna 2005, mikäli vientituen eri muodoista, tuontisuojasta, sisäisestä tuesta ja maatalouden ei-kaupallisista kysymyksistä päästään sopimukseen. Maataloustuotteiden hintojen voidaan kuitenkin olettaa pysyvän vakaina. Maitotuotteiden interventiohinnat alenevat kuitenkin jo kesällä 2004 maatalouspolitiikan uudistukseen liittyen. Lihan tuottajahintojen arvioidaan nousevan hieman. Maataloustuotteiden tuotantomäärissä ei lyhyellä aikavälillä ole odotettavissa suuria muutoksia.

Maatilojen määrä on viimeisen vuosikymmenen aikana supistunut keskimäärin vajaalla 3 000 tilalla vuodessa. Tilojen keskikoko on samana aikana kasvanut yli 10 peltohehtaarilla noin 32 hehtaariin ja keskilehmäluku kasvanut 45 prosentilla. Viljelijöiden keski-ikä on asteittain noussut, mikä johtuu mm. nuorten viljelijöiden määrän voimakkaasta vähenemisestä. Maatilojen määrän vähenemisen arvioidaan lähivuosina hieman hidastuvan.

Maailmanmarkkinoiden kehityksen ohella maatalous- ja elintarvikesektorin tulevaisuuteen vaikuttavat oleellisesti elintarvikkeiden kulutuksen pidemmän aikavälin muutostrendit, jotka ovat osa kulutuskäyttäytymisen yleistä muutosta. Kuluttajan käyttäytymistä ohjaavat entistä enemmän mm. aistinautintojen hakeminen, mielikuvat, esteettiset seikat, tunne-elämykset ja sosiaaliset tekijät. Kulutuksen muuttuminen välttämättömyydestä osaksi laaja-alaisempaa yhteiskunnallista vuorovaikutusprosessia on heijastunut myös elintarvikkeiden kulutukseen ja kysyntään, mikä vaikeuttaa myös muutosten ennustettavuutta. Lähivuosina kotieläintuotteiden tuotannossa ja kulutuksessa ei arvioida tapahtuvan merkittäviä muutoksia.

Vaikuttavuustavoitteet

Vaikuttavuustavoitteena on maatalouden tuottavuuden kasvu ympäristönäkökohdat huomioonottaen sekä maataloustuotannon säilyminen. Hallitusohjelman mukaan hallitus huolehtii perheviljelmien kannattavuus- ja kehitysedellytyksistä maaseudun elinvoiman säilyttämiseksi kestävällä tavalla. Maaseutuelinkeinojen investointien ja maatilojen omistajanvaihdosten rahoitus turvataan huolehtimalla Maatilatalouden kehittämisrahaston toimintaedellytyksistä ja maaseutuelinkeinojen korkotukilainojen riittävästä myöntämisvaltuudesta. Investointien tukemisessa kiinnitetään huomiota yritysten kilpailukyvyn parantamisen ohella ympäristönsuojelullisiin ja yrittäjän jaksamiseen liittyviin tekijöihin. Lisäksi maatalouden tukijärjestelmiä pyritään yksinkertaistamaan ja valvontaa kehittämään pitäen periaatteena hyvää hallintotapaa ja palvelulähtöisyyttä.

Kala-, riista- ja porotalous

Toimintaympäristö

Kalavesien tila on yleisesti hyvä, kalakantojen ennakoidaan säilyvän määrällisesti nykytasolla. Kalan kireän maailmanmarkkinahintatilanteen ennakoidaan jatkuvan. Ammattikalastuksen suurimpia lähiajan uhkia ovat merihylkeiden aiheuttamat vahingot pyydyksille ja saaliille sekä eräiden merikalalajien korkeat dioksiinipitoisuudet.

Suomen riistakannat ovat yleisesti tavoitteiksi asetetuilla tasoilla ja porolaitumien tilaa seurataan. Esimerkiksi suurpetokannat ovat runsastuneet ja niiden aiheuttamat vahingot lisääntyneet.

Vaikuttavuustavoitteet

Tavoitteena on kala- ja riistakantojen kestävään ja monipuoliseen hyödyntämiseen perustuva kala- ja riistatalous ja porolaidunten kestävään käyttöön perustuva porotalous.

Kalataloutta ohjataan elinkeinokalatalouden osalta EU:n yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti. Kalavarojen suojelun lisäksi otetaan huomioon kuluttajien ja kalatalouteen liittyvien elinkeinojen harjoittajien tarpeet. Hallitusohjelman mukaisesti kehitetään hylkeenkestäviä pyydysmalleja ja turvataan rannikkokalastuksen toimintamahdollisuuksia.

Vapaa-ajan kalataloutta kehitetään kansallisin toimenpitein maa- ja metsätalousministeriön vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategian mukaisesti.

Kalavesien ylläpidossa panostetaan kalakantojen hoitotoiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen. Hallitusohjelman mukaisesti turvataan luonnonlohikantojen säilyminen ja edistetään ympäristöystävällisten kalanviljelymenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa.

Riistataloudessa kehitetään erityisesti riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen estämistoimenpiteitä sekä rajoitetaan vahinkoa aiheuttavien riistaeläinkantojen kasvua.

Porotaloudessa tuetaan porotalouden rakenteen ja kannattavuuden kehittymistä ja rajoitetaan poromääriä laidunten kestokyvyn mukaan.

Vesitalous

Toimintaympäristö

Vesivarojen voimakkaiden vaihteluiden arvioidaan yleistyvän. Vuonna 2003 virtaama Suomen alueelta oli noin 2 100 m3/s eli vain 65 % normaalista. Vuoden 2004 alussa vesitilanne oli palautunut suuressa osassa maata lähelle keskimääräistä. Vesivarojen käyttöön ja hoitoon kohdistuu kansallisesti ja kansainvälisesti kasvavia odotuksia ja vaatimuksia.

Vaikuttavuustavoitteet

Tavoitteena on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä vesitalous. Haasteena on parantaa erityistilanteiden hallintaa vesiasioissa. Painotus on ennakoivissa toimenpiteissä, joilla aikaansaadaan pysyviä parannuksia vesistöjen käytön ja vesihuollon toimivuuteen ja turvallisuuteen kaikissa oloissa.

Metsätalous

Toimintaympäristö

Metsät uusiutuvana luonnonvarana ja kilpailukykyinen metsäklusteri tarjoavat luontevan ja hyvän pohjan maaseudun ja koko maan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle kehitykselle. Metsillä ja puutuotteilla on merkitystä myös hiilinieluina ja -varastoina hidastamassa kasvihuoneilmiötä. Metsätalouden visiona on kestävää hyvinvointia monimuotoisista metsistä.

Valtioneuvosto päätti 18.11.1999 Kansallinen metsäohjelma 2010:n toteuttamisesta sekä teki 23.10.2002 kansalliseen metsäohjelmaan liittyvän periaatepäätöksen toimintaohjelmasta Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi (Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma). Kansallisen metsäohjelman ja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman toteuttamisen jatkamisesta on sovittu hallitusohjelmassa.

Puuston vuotuinen kasvu on viimeisimpien inventointitietojen mukaan 83 milj. m³. Vaikka teollisuuden raakapuun käyttö on lisääntynyt, ei hakkuukertymä ole kasvanut kansallisen metsäohjelman tavoitteen mukaisesti, sillä puun tuonti on lisääntynyt selvästi.

¹⁾ Hakkuukertymällä tarkoitetaan kaikkea sitä puumäärää, joka on metsästä hakattu. Hakkuukertymässä ei ole mukana metsään jäänyt hukkapuu eikä luonnonpoistuma.

²⁾ Kun hakkuukertymästä vähennetään kotitarvekäyttöön ja kiinteistöjen polttopuuksi otetun raakapuun määrä, saadaan markkinahakkuiden määrä, mikä menee pääasiassa teollisuuden käyttöön ja vientiin.

Kansallista metsäohjelmaa valmisteltaessa arvioitiin, että metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa olisi metsäohjelman avulla vuonna 2010 noin 10 000—15 000 työpaikkaa enemmän kuin ilman ohjelmaa. Tuottavuuden kasvun takia metsäsektorin työpaikkojen määrän arvioitiin kuitenkin vähenevän noin 80 000:een. Ilman metsäohjelmaa työpaikkojen määrän arvioitiin putoavan 65 000—70 000:een.

Kansallisen metsäohjelman toteuttaminen näyttää osaltaan hidastaneen metsäsektorin työpaikkojen vähenemistä.

Metsäsektorin työpaikkojen säilymisen ohella metsätalouden kannattavuus on tärkeää maaseudun elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

Metsätalouden kannattavuutta kuvaava yksityismetsätalouden nettotulos metsämaan pinta-alaa kohti on vuodesta 1999 reaalisesti heikentynyt, eikä kansallisen metsäohjelman tavoite kannattavuuden paranemiseksi ole toteutunut. Kannattavuuden heikko kehitys johtuu siitä, että hakkuukertymä ei ole kasvanut tavoitteen mukaisesti ja havupuun hinnat ovat kuusitukkia lukuun ottamatta reaalisesti laskeneet.

Vaikuttavuustavoitteet

Kansallisen metsäohjelman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteena on vastata Suomen kansallisiin ja kansainvälisiin tarpeisiin kehittämällä metsien hoitoa, käyttöä ja suojelua siten, että metsät antavat suomalaisille mahdollisimman paljon työtä ja toimeentuloa, kehittyvät elinvoimaisina ja monimuotoisina sekä antavat henkistä ja fyysistä virkistystä kaikille suomalaisille.

Hakkuukertymän nouseminen kansallisessa metsäohjelmassa tavoitteena olevaan 63—68 miljoonaan kuutiometriin lisäisi kantorahatuloja ja parantaisi metsätalouden kannattavuutta ja maaseutuväestön toimeentuloa. Puukauppa on puun myyjien ja ostajien välinen asia, mutta valtio voi vaikuttaa siihen, että hakkuukertymää voidaan lisätä kestävästi. Tämä edellyttää, että huolehditaan metsänhoito- ja metsänparannustöistä ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Maa- ja metsätalousministeriö asettaa metsäpolitiikan lähivuosien tärkeimmiksi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteiksi metsien hyvän puuntuotannollisen tilan ja metsien monimuotoisuuden. Tavoitteisiin pyritään toteuttamalla hallitusohjelman mukaisesti kansallista metsäohjelmaa ja siihen liittyvää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa.

Maanmittaus ja paikkatietojen yhteiskäyttö

Toimintaympäristö

Maanmittaustehtävät ovat osa valtion peruspalvelutehtävää, jolla ylläpidetään valtakunnallista kiinteistö- ja maastotietojärjestelmää. Nämä järjestelmät ovat perustana monissa yhteiskunnan ydintoiminnoissa ja niihin liittyvissä tietojärjestelmissä. Järjestelmien ja palvelujen nopea kehitys asettaa kasvavia odotuksia ja vaatimuksia paikka- ja rekisteritietojen ajantasaisuudelle ja laadulle.

Vaikuttavuustavoitteet

Uuden kiinteistötietojärjestelmän käyttöönoton kautta kiinteistörekisterin tietosisältö laajenee vuoden 2005 aikana myös kiinteistöjen sijainnillisiin tietoihin, mikä on merkittävä parannus tietopalvelun kannalta. Yleiseurooppalaisen koordinaattijärjestelmän käyttöönotto vuonna 2005 luo edellytyksiä Suomen maastotietojen yhteiskäyttöisyydelle EU:n alueella.

Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu

Toimintaympäristö

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin uudistuksen tavoitteisiin sisältyy elintarviketurvallisuuden varmistaminen, tuotteiden ja tuotannon laadun parantaminen, ympäristövaikutusten aiempaa parempi huomioonottaminen sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Nämä ns. täydentävät ehdot tulevat voimaan asteittain vuodesta 2005 lukien.

Elintarviketurvallisuutta koskevien EU:n säädösten perusteellinen uudistaminen jatkuu. Suuri osa annetuista ehdotuksista tulee hyväksytyiksi vuoden 2004 loppuun mennessä. Säädösten kansallinen toimeenpano on aloitettu ja sitä jatketaan vuonna 2005.

EU:n sisämarkkinoiden laajeneminen sekä kolmansissa maissa todentuneet riskit lisäävät Suomeen kohdistuvia uhkia, jotka liittyvät eläin- ja kasvitautien sekä elintarvikevälitteisten ja eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien leviämiseen sekä elintarvikkeiden ja maatalouden tuotantopanosten laatuun.

Vaikuttavuustavoitteet

Tavoitteena on ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojeleminen sekä kannattava maatalous- ja elintarviketuotanto. Tämä edellyttää elintarvikkeiden ja maatalouden tuotantopanosten turvallisuuden ja laadun, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden varmistamista.

Tavoitteena on kuluttajiin kohdistuvien riskien vähentäminen ja eläinten hyvinvoinnin lisääminen. Samalla edistetään suomalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon kansainvälistä kilpailukykyä, lisätään elintarvikeketjun kuluttajalähtöisyyttä ja mahdollistetaan kestävän kehityksen periaatteiden soveltaminen.

Hallinnonalan määrärahat luvuittain vuosina 2003—2005

¹⁾ Lisäksi pääluokan 30 määrärahoja (mom. 30.10.50, 30.10.61 ja 62, 30.20.47, 30.40.41, 42, 51, 62 ja 77) voidaan käyttää 140 henkilötyövuotta vastaavasti tilapäisluonteisiin tehtäviin palkattavien määräaikaisten henkilöiden palkkaamiseen valtion virastoihin tai laitoksiin. Lisäksi hallinnonalan tehtäviä hoitaa toisten pääluokkien henkilöstömäärissä: KTM, TE-keskukset: noin 710 EU:n maatalous-, maaseutu- ja kalastuspolitiikan toimeenpanotehtävissä, YM: 262 vesivarojen käyttö- ja hoitotehtävissä, SM: 21 läänineläinlääkäriä, UM: 7 erityisasiantuntijaa, VM: noin 50 tullilaitoksessa EMOTR-T tarkastustehtävissä. Lisäksi hallinnonalan virastoihin ja laitoksiin arvioidaan palkattavan noin 114 henkilötyövuotta valtion talousarvion ulkopuolisella rahoituksella.

Valiokunta toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan budjetin rakennetta on muutettu. Valiokunta pitää uutta rakennetta selkeänä nykytilanteeseen nähden. Kuitenkin saattaisi olla perusteltua siirtää hallintomenot (luku 90) pääluokan alkuun. Osittain sattumanvaraisesti syntynyttä momenttirakennetta on tarpeen kehittää edelleen, jotta se paremmin palvelisi eduskunnan tiedonsaantitarvetta ja asetettujen tavoitteiden seurantaa.