Talousarvioesitys 2004

3.4 EU:n talouspoliittiset linjaukset

Euroalueen yhteistä talousstrategiaa koskevilla linjauksilla on pyritty vahvistamaan maiden talouspolitiikkaan ja vakaus- ja kasvusopimukseen kohdistuvaa luottamusta. Taustalla ovat julkisen talouden ongelmat, joihin eräissä euroalueen maissa on ajauduttu talouspolitiikan virheiden ja laskusuhdanteen vuoksi. ECOFIN-neuvosto on todennut, että Portugalissa, Saksassa ja Ranskassa on julkisen talouden liiallinen alijäämä, sekä käynnistänyt tätä koskevan menettelyn. Tämän mukaisesti Portugalin on ryhdyttävä toimiin, joilla julkisen talouden alijäämä painetaan alle 3 prosentin rajan jo kuluvan vuoden aikana. Saksan ja Ranskan osalta vastaava tavoite on saavutettava vuoden 2004 kuluessa. Samalla on toimittava siten, että velkaantumiskehitys pysyy kurissa alijäämistä huolimatta.

Yhteisistä linjauksista tilanteen korjaamiseksi konkreettisin on euroryhmän lokakuussa 2002 Luxemburgissa asettama tavoite. Sen mukaan maiden, jotka eivät ole saavuttaneet vakaussopimuksen tavoitetta julkisen tasapainon pitämisestä ”lähellä tasapainoa tai ylijäämäisenä”, tulee alentaa rakennekorjattua alijäämäänsä vähintään 0,5 prosenttiyksiköllä vuodessa. Tämä tavoite vahvistettiin maaliskuun 2003 Eurooppa-neuvoston yhteydessä sekä vuoden 2003 talouspolitiikan suuntaviivoissa. Euroalueen elpyminen perustuu ennen muuta kuluttajien ja yritysten luottamuksen vahvistumiseen. Siksi päätetyistä linjauksista ja tehdyistä sitoumuksista kiinni pitäminen on tärkeää myös lyhyen aikavälin kehityksen tukemiseksi.

Keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteenasettelun merkitys on edelleen vahvistunut EU-tason talouspolitiikassa. Erityisesti tämä koskee julkista taloutta ja komissio on painottanut velkakriteerin merkitystä monenkeskisessä seurannassa. Se on todennut olevansa valmis uusiin toimiin niiden maiden osalta, jotka eivät ole saavuttaneet 60 prosentin viitearvoa tai eivät saavuta sitä riittävällä nopeudella.

EU-maiden kasvu-mahdollisuudet väestön ikääntyessä

Euroopan taloudelliset ongelmat ja kilpailukyvyn puute liittyvät yhä selvemmin talouden rakenteisiin. Tämä ymmärretään yhä laajemmin ja useissa keskeisissä EU-maissa – Saksassa, Ranskassa ja Italiassa – on käynnistetty merkittäviä rakenteellisia uudistuksia erityisesti työmarkkinoilla ja eläkepolitiikassa. Voidaan odottaa, että rakenneuudistusten tuloksena Euroopan kasvupotentiaali ja julkisen talouden kestävyys vahvistuvat. Monet jäsenvaltiot kohtaavat väestön ikääntymisen aiheuttamat ongelmat jo lähivuosina, jolloin uudistustarpeet tulevat yhä konkreettisemmiksi.

Vuoden 2003 aikana myös keväällä 2004 liittyvät uudet jäsenvaltiot ovat tulleet tiiviimmin mukaan EU-tason talouspolitiikan koordinaatioon. Tavoitteet ovat samat sekä vanhoille että uusille jäsenvaltioille. Uusien jäsenmaiden tulotaso- ja tuottavuuskuilu nykyiseen EU-alueeseen verrattuna on kuitenkin mittava. Tästä syystä on erityisen tärkeä, että näiden maiden talouspolitiikka painottuu kasvun edellytysten turvaamiseen. Nykyisten jäsenvaltioiden kokemukset osoittavat, että vain sitoutuminen sekä julkisen talouden että hintatason vakauteen antaa riittävän pohjan kestävälle talouskehitykselle, joten helppoja vaihtoehtoja ja valintoja ei ole edessä myöskään näissä maissa.