Talousarvioesitys 2004

3.3 Julkisen talouden
kestävyys

Tämän vuosikymmenen aikana valtaosa suurista ikäluokista ylittää nykyisen keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän. Työllisyysastetta ja kansantalouden tuottavuutta onkin kyettävä nostamaan, jotta vähenevä työvoiman tarjonta ei muodostuisi talouskasvun esteeksi. Hallitusohjelma on toteutettava niin, että toimenpiteet tukevat parhaalla mahdollisella tavalla sen päätavoitetta, työllisyyden lisäämistä.

Hallituksen asettama tavoite lisätä työllisyyttä vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä edellyttää, että työllisyysaste kääntyy jälleen nousuun ja kasvaa jatkossa keskimäärin vajaalla prosenttiyksiköllä vuosittain. Tämä kasvu vastaisi vuosien 1995—2001 tapahtunutta keskimääräistä nousuvauhtia.

Työllisyysastetavoitteen saavuttamiseksi työllisyyttä olisi kyettävä kasvattamaan kaikissa ikäryhmissä painopisteen ollessa selvästi nuorten ja ikääntyneiden työllisyyden parantamisessa. Tämä on välttämätöntä myös valtiontalouden tasapainon saavuttamiseksi, velkaantuneisuuden alentamiseksi ja hyvinvointipalvelujen rahoituksen turvaamiseksi.

Talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseen tähtäävä hallituksen talouspolitiikka perustuu osaamisen, yrittäjyyden ja muiden kasvun edellytysten vahvistamiseen. Tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi tutkimus- ja tuotekehityksen edistäminen, koulutustason kohottaminen, vakaan talous- ja ansiokehityksen tukeminen ja julkisen sektorin tehokkuuden kehittäminen ovat avainasemassa. Sekä yksityisen että julkisen sektorin tuottavuuden nostamiseksi uuden teknologian sovellusten entistä nopeampi ja laaja-alaisempi hyödyntäminen on välttämätöntä.

Väestön ikääntymisen vaikutukset julkiseen talouteen

Ylivoimaisesti tärkein tulevaisuuden haaste on väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuvat kasvavat vastuut julkiselle taloudelle. Suomen väestö ikääntyy vuoteen 2030 mennessä nopeinta vauhtia Euroopassa. Työikäinen väestö (20—64 -vuotiaat) alkaa vähentyä vuonna 2010. Tätä ei ole Suomessa tapahtunut kahtena viime vuosisatana kuin poikkeusoloissa.

Vuoteen 2030 mennessä työikäisen väestön arvioidaan supistuvan peräti 330 000 hengellä, kun saman ajan kuluessa eläkeikäisen väestön, yli 65-vuotiaiden, määrän arvioidaan lisääntyvän 540 000 hengellä. Tämän seurauksena vanhushuoltosuhde likimain kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä.

Kuvio 2. Väestön ikärakenteen muutos (1 000 henkeä)

Eläkeikäisen väestön määrän voimakas kasvu aiheutuu suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkeikään sekä eliniän jatkuvasta pitenemisestä. Vuoteen 2050 mennessä suomalaisten eliniän arvioidaan pitenevän lähes 5 vuodella nykyisestä.

Taulukko 5. Vanhushuoltosuhde, yli 65 -vuotiaat suhteessa työikäiseen väestöön
(20—64 -vuotiaat), %

Työikäisen väestön supistuminen merkitsee kansantalouden kasvu- ja julkisen talouden rahoitusmahdollisuuksien heikkenemistä. On vaarana, että Suomi siirtyy muiden EU-maiden kanssa pysyvämmin hitaan talouskasvun aikaan. Työvoiman määrän kääntyessä laskuun, tuotanto voi kasvaa vain työn tuottavuuden nousun ansiosta.

Taulukko 6. Kansantuotteen keskimääräinen kasvuvauhti vuodessa, %

¹⁾ Tehdyt työtunnit

Lisäksi väestön ikääntyminen merkitsee julkisten menopaineiden kasvua. Ennusteiden mukaan nopeimmin kasvavat tulevaisuudessa eläke- ja hoivamenot. EU:n talouspoliittiselle komitealle laadittujen laskelmien mukaan näiden menojen yhteenlaskettu osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen lisääntyy vuoteen 2040 mennessä 6—7 prosenttiyksiköllä.

Taulukko 7. Väestön ikärakenteen vaikutus julkisiin menoihin, % bruttokansantuotteesta

Suomi ikääntyy muuta Eurooppaa nopeammin, mutta on myös varautunut useimpia EU-maita paremmin tähän:

• Työeläkkeitä on rahastoitu sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Eläkkeiden rahastoinnin ansiosta eläkemaksujen nousupaine jää olennaisesti pienemmäksi kuin eläkemenojen, kun osa eläkemenoista voidaan rahoittaa eläkerahastojen tuotoilla.
• Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tehty useita eläkeuudistuksia, jotka vahvistavat eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä mm. kannustamalla pitempiin työuriin.
• Valtio on 1990-luvun alun laman jälkeen vähentänyt velkaantuneisuuttaan ja siten korkomenojaan. Tällä tavoin on luotu tilaa hoivamenojen tulevalle kasvulle.
• Julkisen talouden rahoituspohjaa on vahvistettu kasvua ja työllisyyttä tukevalla talouspolitiikalla.

Samanaikaisesti huolta kuitenkin aiheuttavat Eläketurvakeskuksen laskelmat, joiden mukaan eläkkeelle siirtymisikä ei ole viime vuosina noussut lainkaan.

Hyvinvointiyhteis-kunnan rahoitusperustan kestävyys

Valtiovarainministeriössä on arvioitu julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä skenaariolaskelmilla, jotka huomioivat väestön ikärakenteen muutokseen liittyvän menokasvun. Laskelmat olettavat veroasteen pysyvän ennallaan ja siten muita veroja laskettavan työeläkemaksujen noustessa.

Peruslaskelmassa oletetaan työllisyysasteen nousevan 68 prosenttiin vuonna 2007 ja edelleen 73 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Laskelman mukaan julkinen talous painuisi alijäämäiseksi vuonna 2020. Sen jälkeen alijäämä kasvaisi niin, että se olisi 3½ % vuonna 2030 ja vuonna 2050 peräti 10 % suhteessa kokonaistuotantoon.

Työeläkerahastojen talous pysyisi peruslaskelmassa ylijäämäisenä koko tarkastelukauden ajan. Vastaavasti muu julkinen talous – lähinnä valtio ja kunnat – olisi alijäämäinen. Kasvavan alijäämän takia valtion ja kuntien yhteenlaskettu bruttovelan suhde kokonaistuotantoon nousisi vajaasta 50 prosentista vuonna 2007 lähes 100 prosenttiin vuonna 2030 ja lähes 200 prosenttiin vuonna 2050. Perusvaihtoehdossa valtion ja kuntien talous siten ei ole kestävällä pohjalla.

Tavoitelaskelmassa, jossa työllisten määrä nousee 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä, julkinen talous olisi 3½ - 3 % ylijäämäinen suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2020 saakka. Ylijäämä olisi myös tässä vaihtoehdossa kokonaan työeläkerahastojen varassa. Vuoden 2020 jälkeen julkisen talouden ylijäämä alkaisi kuitenkin pienentyä niin, että julkinen talous kääntyisi alijäämäiseksi vuonna 2035 ja tarkastelukauden lopussa vuonna 2050 alijäämä olisi noin 1½ % suhteessa kokonaistuotantoon.

Tavoitelaskelmassa julkisen talouden velkasuhde alenisi nykytasoltaan vuoteen 2020 saakka, mutta kääntyisi sen jälkeen kasvuun ja olisi tarkastelukauden lopussa lähes 80 %.

Tavoitevaihtoehtoa kuvaavassa laskelmassa julkisen talouden rahoitus olisi peruslaskelmaa merkittävästi kestävämmällä pohjalla ja väestön ikääntymisestä aiheutuva julkisten menojen kasvu pystyttäisiin rahoittamaan ilman suuria verojen korotuksia.

Vaikka vuosikymmenten päähän liittyviin laskelmiin liittyy suuria epävarmuuksia, ne kuitenkin osoittavat julkisen talouden liikkumatilan olevan väestön ikääntymiskehityksen vuoksi lähivuosikymmeninä varsin pieni suotuisankin työllisyyskehityksen oloissa. Liikkumatilaa kaventaa lisäksi julkisen sektorin taipumus muuta taloutta hitaampaan tuottavuuskehitykseen. On kuitenkin selvää, että mitä nopeammassa tahdissa työllisyysaste saadaan nousemaan ja valtion ja kuntien taloudet vakautettua, sitä paremmat ovat mahdollisuudet vastata väestön ikääntymisestä aiheutuvaan haasteeseen.

Julkisen hallinnon tuottavuus

Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi julkisen hallinnon ja palvelujen tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen. Tämä on tärkeää hyvinvoinnin ja julkisen talouden tasapainon turvaamiseksi myös pidemmällä aikavälillä.

Hallituksen lähtökohtana on, että julkisten hyvinvointipalvelujen tehostamiseen tähtäävät toimenpiteet suunnitellaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä vahvistaviksi. Hallitus toteuttaa tehokkuutta lisääviä rakenteellisia toimenpiteitä ja käynnistää niiden tueksi hallinnonalakohtaiset tuottavuusohjelmat. Uudistusten painopisteenä on palvelutuotannon rakenteiden ohella palvelujen ohjaamisen ja niiden rahoittamisen kehittäminen.

Valtion ja kuntien välisiä suhteita on kehitettävä palveluiden tuotannon ja rahoituksen pitkäjänteisen kehittämisen ja vakauden turvaamiseksi. Peruspalveluohjelma ja siihen liittyvä vuosittainen peruspalvelubudjetti ovat julkisen palvelutuotannon turvaamiseen tähtääviä uudistuksia. Menettelyyn siirtyminen aloitettiin jo päätettäessä valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004—2007. Hallituksen tarkoituksena on kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen siten, että se astuu voimaan vuonna 2005. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on palvelurakenteiden ja niiden tuottamistapojen uusiminen sekä kuntien välisen yhteistyön edistäminen.