Selvitysosa:

Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö muuttui perustavanlaatuisesti ja pitkäaikaisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on vakavampi ja vaikeammin ennakoitavissa kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Transatlanttisessa toimintaympäristössä korostuvat tällä hetkellä ennakoimattomuus, nopeat muutokset ja koventunut retoriikka.

Turvallisuuspoliittisen uudelleenarvioinnin seurauksena Suomi ja Ruotsi hakivat Naton jäsenyyttä. Suomesta tuli Naton jäsen 4.4.2023 ja Ruotsista 7.3.2024. Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan jälkeen Naton toiminnassa on entisestään korostunut yhteinen pelote ja puolustus, ja Nato on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan ja valmiuttaan itäisellä sivustalla. Myös Suomeen perustetaan Naton läsnäoloa.

Suomen arktisten lähialueiden ja Itämeren sotilasstrateginen merkitys on kasvanut. Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen tai poliittiseen painostukseen varaudutaan ylläpitämällä ja kehittämällä omaa vahvaa puolustuskykyä osana Naton pelotetta ja puolustusta, yhdessä liittolaismaiden ja kumppaneiden kanssa. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet laajentavat merkittävästi Naton yhteisen puolustuksen vastuualuetta Pohjois-Euroopassa. Suomen alue on otettu huomioon Naton operatiivisessa suunnittelussa, johon Suomikin osallistuu. Natossa on käynnissä työ Suomen integroimiseksi Naton pelotteeseen ja puolustukseen. Suomi osallistuu yhteisen pelotteen tuottamiseen sekä varautuu tukemaan muita liittolaisia mahdollisen yhteisen puolustuksen tilanteessa. Suomeen sijoitettavat Naton maavoimien johtoporras, eteentyönnettyjen maavoimajoukkojen sekä johtamisjärjestelmäyksikön läsnäolo vahvistavat Naton pelotetta ja puolustusta Pohjois-Euroopassa.

Yhdysvallat on Euroopan turvallisuuden kannalta keskeinen liittolainen. Yhdysvallat vaatii perustellusti eurooppalaisia liittolaisia ottamaan päävastuun maanosamme konventionaalisesta puolustuksesta. Sotilasoperaatiot Venezuelassa ja Iranissa osoittavat, että Yhdysvallat on valmis käyttämään sotilaallista voimaa ilman liittolaisten konsultointia. Globaalina trendinä on sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän rapautuminen.

Toimintaympäristön muutos edellyttää kykyä ennaltaehkäistä, toimia ja puolustautua kaikissa operatiivisissa toimintaympäristöissä. Toimintaympäristön seuranta- ja analysointikyvyn, alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen sekä valmiuden ylläpidon merkitys korostuu. Puolustuksen kehittämisessä on varauduttava myös Ukrainassa käynnissä olevan sodan kaltaiseen laajaan, pitkäkestoiseen ja moniulotteiseen kriisiin.

Suomen sotilaallinen puolustaminen, kokonaismaanpuolustus ja kokonaisturvallisuus kytkeytyvät yhä tiiviimmin toisiinsa. Varautuminen tuottaa valmiuden yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiselle kaikissa turvallisuustilanteissa. Tulevina vuosina korostuvat sekä sotilaallinen että kattavampi yhteiskunnallinen varautuminen laaja-alaiseen vaikuttamiseen, jota kehittyvä teknologia osaltaan mahdollistaa ja vauhdittaa. Eri politiikka-alojen välinen keskinäisriippuvuus on kasvanut, mikä tulee huomioida puolustuskyvyn ylläpidossa ja kehittämisessä. Toimintaympäristössä korostuvat ennakointi, tiedonvaihto, eri hallinnonalojen yhteistyö ja valmius toimia nopeasti kehittyvissä tilanteissa sekä kansallisesti että yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Viime vuosina sotilaallisen kriisinhallinnan painopiste on toimintaympäristön muutosten seurauksena siirtynyt lähemmäksi Eurooppaa ja Euroopan lähialueita. Muutoksella on ollut myös laajat heijastusvaikutukset kriisinhallinnan toimintaedellytyksiin ja tarpeisiin Lähi-idässä sekä Punaisellamerellä. Tämä on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan osallistumiseemme sotilaalliseen kriisinhallintaan tulevina vuosina.

Ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen turvallisuusvaikutukset kohdistuvat Suomeen sekä suoraan että välillisesti. Ilmastonmuutoksen vaikutukset yhdistettyinä epätasapainoiseen väestönkehitykseen hauraissa valtioissa lisäävät entisestään konfliktien uhkaa. Puolustuksen kehittämisessä on otettava huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset, jotka kohdistuvat suoraan esimerkiksi infrastruktuuriin, puolustusmateriaaliin ja henkilöstön toimintakykyyn.

Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tärkeimmät osatekijät ovat Suomen laissa puolustusministeriön hallinnonalalle säädetyt tehtävät sekä hallitusohjelman, valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä puolustusselonteon (VNS 2/2026 vp, VNS 9/2024 vp, VNS 3/2024 vp) ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategian linjausten ja niissä asetettujen tavoitteiden toteuttaminen.

Petteri Orpon hallituksen ohjelman (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58) mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpinä päämäärinä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Naton jäsenmaana Suomi ylläpitää vahvaa kansallista puolustuskykyä kaikissa olosuhteissa sekä varautuu vastaanottamaan apua liittolaisiltaan sekä antamaan apua ja tukemaan muita Nato-jäsenmaita velvollisuuksiensa mukaisesti.

Valtioneuvosto hyväksyi 19.12.2024 istunnossaan hallitusohjelman mukaisesti laaditun valtioneuvoston puolustusselonteon (VNS 9/2024 vp), jonka toimeenpanon aikajänne ylittää kuluvan vaalikauden ulottuen 2030-luvulle. Suomen puolustusta kehitetään jatkossakin laajamittaisen sodan uhkan ja sodankäynnin kehityksen pohjalta, resurssit huomioiden. Selontekokaudella puolustusjärjestelmän ylläpidon ja kehittämisen painopisteet ovat maapuolustuksen uudistaminen, meri- ja ilmapuolustuksen uusien järjestelmien käyttöönotto sekä puolustusjärjestelmän Nato-integraatio. Maapuolustuksen uudistamisella on kriittinen merkitys Suomen puolustuskyvylle. Kokonaismaanpuolustus korostuu sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytysten turvaamisessa. Teknologiakehityksen ennakointi, uusien teknologioiden integrointi puolustusjärjestelmään sekä ennakoimattomien asioiden hyödyntäminen korostuvat tulevaisuudessa teknologisen kehityksen nopeutuessa.

Selonteon johtopäätöksinä todetaan, että "ratkaisevin tekijä Suomen puolustuskyvyn varmistamisessa on puolustuksen pitkäjänteinen ja riittävä resursointi". Suomi on sitoutunut liittokunnan taakanjakoon. Puolustusbudjetti asettuu vähintään Naton yhteisesti määrittämälle tavoitetasolle. Naton Haagin huippukokouksessa (6/2025) sovittiin uudesta puolustusmenositoumuksesta, joka on viisi prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Sitoumus muodostuu 3,5 prosentin BKT-osuudesta puolustusmenoihin ja 1,5 prosentin osuudesta laajemmin puolustukseen ja turvallisuuteen liittyviin investointeihin. Tavoite tulee saavuttaa vuoteen 2035 mennessä.

Suomen puolustus perustuu vahvaan kansalliseen puolustuskykyyn osana liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta. Suomi osallistuu laaja-alaisesti Naton ja koko liittokunnan kattavaan pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen ilman ennakkorajoituksia. EU:n puolustusyhteistyön syventäminen säilyy Suomen EU-politiikan prioriteettina ja EU:n puitteissa annetut sitoumukset toteutetaan. Muuta puolustusyhteistyötä kehitetään ottaen huomioon Suomen Nato-jäsenyys.

Puolustuskyky perustuu jatkossakin asevelvollisuuteen, laajaan ja koulutettuun reserviin ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Puolustusbudjetin on mahdollistettava puolustuskyvyn pitkäjänteinen ylläpito ja kehittäminen siten, että henkilöstö, toiminta, infrastruktuuri sekä materiaali-investoinnit ovat keskenään tasapainossa. Keväällä 2025 päätettiin, että Suomi nostaa uhkaperusteisesti ja tarvelähtöisesti puolustusmenojen tason vähintään 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta (BKT) vuoteen 2029 mennessä. Kehysriihessä keväällä 2026 tehdyillä päätöksillä Naton määritelmän mukaiset puolustusmäärärahat nostetaan 3,19 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä ja 3,22 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Suomi on sitoutunut edellä mainittuun Naton puolustusmenotavoitteeseen, joka on varsinaisten puolustusmenojen osalta 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä.

Puolustusministeriön hallinnonalalle asetetaan seuraavat yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet:

Yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden saavuttamista arvioidaan kansallisesti hallituksen vuosikertomuksen laatimisesta annetun ohjeistuksen mukaisesti. Arviointi perustuu kokonaisarvioon hallitusohjelman ja valtioneuvoston selontekojen linjausten ja tavoitteiden toteutumisesta puolustuksen valmiuden ja suorituskyvyn kehittämisessä sekä toimintaedellytysten parantamisessa.

Nato arvioi jäsenmaiden panostusta yhteiseen puolustukseen useilla määrällisillä ja laadullisilla mittareilla, jotka Suomi ottaa huomioon puolustuksensa kehittämisessä ja resursoinnissa ja raportoi näiden toteutumisesta Natolle. Merkittävin näistä on sitoutuminen puolustusmenojen yhdessä sovittuun tasoon. EU:ssa seurataan Euroopan puolustuksen kehittämistä jäsenmaiden puolustusmenojen ja -investointien, suorituskykyjen kehittämisen, materiaali- ja puolustusteollisuusyhteistyön sekä kriisinhallinnan osalta.

Arvioinnin lisäksi puolustusministeriö seuraa yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan indikaattoreilla, jotka ovat vaikuttavuustavoitteiden toteutumisesta kertovia tunnuslukuja ja joissa hyödynnetään Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) kansalaisille tekemää mielipidetutkimusta. Kyselystä saadaan tietoa kansalaisten näkemyksistä seuraavista asioista:

Puolustusministeriön hallinnonalalla lähtökohtana on tasa-arvoinen toimintaympäristö ja yhdenvertaiset toimintatavat kaikkia organisaatiossa työskenteleviä, opiskelevia ja asepalvelustaan suorittavia kohtaan.

Naisten hakeutumista vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja sotilastehtäviin edistetään erilaisin toimenpitein. Kutsuntauudistuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa koko ikäluokan maanpuolustustietämystä, mikä voi osaltaan kannustaa naisia hakeutumaan asepalvelukseen. Kehittämällä asevelvollisten ja vapaaehtoisesti palvelukseen hakeutuvien naisten kutsuntaprosessin eri vaiheita luodaan selkeä, valtakunnallisesti yhdenmukainen ja loogisesti etenevä kokonaisuus, joka palvelee laajasti uudistukselle asetettuja tavoitteita.

Puolustusministeriö vastaa puolustushallinnon toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmän koordinoinnista. Työryhmän tehtävänä on seurata tasa-arvon toteutumista toiminnan ja talouden suunnittelussa. Puolustushallinnon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa kuvataan toimet, joilla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään tavoitteellisesti ja epäkohtiin puututaan. Asevelvollisten koulutuksessa pyritään enenevässä määrin huomioimaan tasa-arvo ja muu monimuotoisuus. Yhdenvertainen ja myönteinen palveluskokemus on keskeistä kaikkialla Puolustusvoimissa. Suunnitelmissa otetaan huomioon myös valtioneuvoston toimenpideohjelma rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi (Valtioneuvoston julkaisuja 2024:40).

Puolustushallinto toteuttaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” sekä sitä tukevan neljännen kansallisen toimintaohjelman (2023—2027) periaatteita kaikissa sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmat sisällytetään turvallisuussektorin ja kriisinhallinnan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja koulutukseen. Tavoitteena on, että naisten osuus sotilaallisesta kriisinhallintahenkilöstöstä on vähintään 7 % ja että gender-neuvonantajien ja -yhdyshenkilöiden määrää lisätään. Puolustushallinto osallistuu EU- ja Nordefco-yhteistyöhön sekä kehittää Naton jäsenmaana tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävää kriisinhallintatoimintaa.

Hallinnonalan henkilötyövuosimäärä kasvaa noin 230 henkilötyövuodella vuoteen 2026 verrattuna muodostuen pääasiallisesti uusista Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvistä tehtävistä Puolustusvoimissa sekä vuoden 2024 puolustusselontekoon perustuvasta Puolustusvoimien pysyvästä henkilöstölisäyksestä sekä eräiden määräaikaisten tehtävien päättymisestä. Myös puolustusministeriön henkilöstöresurssia vahvistetaan viidellätoista henkilötyövuodella toimintaympäristön muutoksesta, Nato-jäsenyydestä ja Ukrainalle annettavasta tuesta aiheutuneiden uusien tehtävien vuoksi. Vuonna 2027 Puolustusvoimien pysyvää henkilölisäystä Nato-jäsenyyteen liittyen on 200 henkilötyövuotta ja vuoden 2024 puolustusselontekoon perustuen 100 henkilötyövuotta.

Puolustushallinnossa ei ole erillisiä hiilineutraaliutta ja puhdasta siirtymää edistäviä määrärahoja. Ilmasto- ja luontotavoitteiden toteuttamiseen liittyvät menot sisältyvät Puolustusvoimien toimintamenomäärärahaan, eikä niitä voida kokonaisuudessaan eritellä niistä.

Puolustushallinnon merkittävimmät tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi liittyvät liikenteen ja kiinteistöjen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Maa-, meri- ja ilmaliikenteestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä jatketaan mm. lisäämällä uusiutuvan polttoaineen osuutta maa- ja meriliikenteessä. Hallinnonalan päästövähennystavoitteet tarkistetaan 2026—2027 aikana.

Ympäristöasioiden hallintaa toteutetaan Puolustusvoimien ISO14001-standardiin perustuvan ympäristöjärjestelmän puitteissa. Ympäristöriskejä hallitaan ja ympäristöhaittoja vähennetään tehokkaasti ja ennaltaehkäisevästi kaikessa Puolustusvoimien kansallisessa ja kansainvälisessä toiminnassa.

Puolustusvoimat jatkaa työtä ekologisen kestävyyden huomioimiseksi hankkeissa, hankinnoissa ja elinkaaren hallinnassa. Osana puolustushallinnon materiaalipoliittisen strategian toimeenpanoa muodostetaan pitkän aikavälin tavoitetila siitä, miten ympäristönäkökohdat huomioidaan Puolustusvoimien materiaalihankinnoissa sekä tähän liittyvä toimintasuunnitelma.