Valtion talousarvioesitykset
 


  Etusivu  

  2020  

  2019  

  2018  

  2017  

  Aiemmat talousarviot 

  Ohje  

Valtiovarainministeriö    Svenska    
 
Sisällysluettelo
 Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2009
   Yleisperustelut
     1. Yhteenveto
     2. Lähivuosien talousnäkymät
     3. Talousarvioesityksen talouspoliittiset lähtökohdat ja tavoitteet
          3.1. Finanssipolitiikka
       3.2. Veropolitiikka
          3.3. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä
          3.4. EU:n talouspoliittinen koordinaatio
     4. Talousarvioesityksen tuloarviot
     5. Talousarvioesityksen määrärahat
     6. Peruspalvelubudjettitarkastelu
     7. Valtion resurssihallinto
     8. Valtion talousarvion ulkopuolella olevat rahastot ja liikelaitokset sekä valtion omistajapolitiikka
   Numerotaulu
   Yksityiskohtaiset perustelut

Talousarvioesitys 2009

3. Talousarvioesityksen talouspoliittiset lähtökohdatja tavoitteetPDF-versio

Suomen talouden pitkään jatkunut voimakas kasvu on heikkenemässä.Mitä voimakkaammaksi ja pitkäkestoisemmaksi kansainvälisen taloudenheikkouden tila muodostuu, sitä tärkeämpää on, että vakaan taloudenkotimaiset perustekijät eli vahva julkinen talous sekä hyvä hintakilpailukykyovat kunnossa.

Hallitusohjelman mukaan työllisyys voi parantua 80 000—100 000henkilöllä vaalikauden loppuun mennessä. Tällöin työllisyysastenousisi n. 72 prosenttiin vaalikauden lopulla. Työllisyyskehityson ollut alkaneen vaalikauden aikana varsin suotuisaa, mutta tavoiteltuuntyöllisyyskehitykseen yltäminen edellyttää siitä huolimatta paitsityövoiman tarjontaa tukevia, myös määrätietoisia tuottavuutta vahvistaviaja potentiaalisen tuotannon uraa kohottavia toimenpiteitä, suotuisaakansainvälistä talouskehitystä sekä työvoiman kysynnän turvaavaa,maltillista työvoimakustannusten kehitystä. Valtion ja kuntien taloudenkestävyys on ratkaisevasti sidoksissa kokonaistuotannon ja työllisyydenkasvun jatkumiseen vahvana.

Suomessa julkisen talouden tilaa tulee hallituksen käsityksenmukaan arvioida lähivuosina ennen kaikkea demografiseen muutokseenvarautumisen näkökulmasta. Hallitusohjelman mukaisena tavoitteenaon, että työllisyyttä tukevien rakenteellisten uudistusten tukemanavaltiontalouteen muodostuu yhtä prosenttia bruttokansantuotteestavastaava rakenteellinen ylijäämä vaalikauden lopussa.

3.1. Finanssipolitiikka

Suomen talouden pitkään jatkunut voimakas kasvu on hidastumassanopeasti maailmantaloudessa jo alkaneen hiipumisen myötä. Kansainväliseentaloustilanteeseen liittyvät epävarmuudet ovat edelleen suuret.Suomessa perustekijät ovat olleet kasvua tukevia ja olemme tähänsaakka pärjänneet muita paremmin. Luottamus talouskehitykseen onnopeasti kohonneen inflaation myötä kuitenkin heikentynyt, ja kokonaistuotannonodotetaan ensi vuonna kasvavan enää vajaa 2 %.

Vaalikauden loppupuolen näkymiä varjostaa väestön ikääntymisennopeutuminen. Samalla kun julkiset menot lisääntyvät väestön vanhenemisenmyötä, työllisten määrän supistuminen uhkaa hidastaa kokonaistuotannonja verotulojen kasvua. Tuottavuuden kasvu on tulevaisuudessa entistätärkeämpää, kun talouskasvun toinen osatekijä eli työvoima uhkaavääjäämättömästi vähentyä. Työmarkkinat ovat kiristymässä edelleen,kun työvoiman tarjonnan kasvu vaimenee ja työttömyysaste on lähelläarvioitua rakenteellisen työttömyyden tasoa. Pitkään jatkuneen suhteellisenmaltillisten työehtosopimusten kauden jälkeen viime vuonna ja tämänvuoden alussa sovittuihin, vuoden 2010 alkuun ulottuviin sopimuksiinsisältyvät palkankorotukset ovat muodostuneet selvästi korkeammiksikuin mihin viime vuosina on totuttu. Riskinä on, että solmitut palkkaratkaisutkiihdyttävät inflaatiota ja uhkaavat hintakilpailukykyä. Tämä voiosoittautua ongelmalliseksi työllisyyden kannalta erityisesti siinätapauksessa, että kansainvälinen talous pysyy pitkään heikkona.

Hallitus pyrkii varautumaan julkiseen talouteen kohdistuvaanpaineeseen vahvistamalla julkisen talouden kestävyyttä rakenteellisinuudistuksin sekä harjoittamalla vastuullista meno- ja veropolitiikkaa.Julkisen talouden kestävyyden kannalta työllisyysasteen kohottaminenon välttämätöntä. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia helpottamaantarvitaan suurempaa ammatillista ja alueellista liikkuvuutta. Rakenteellistatyöttömyyttä on pyrittävä alentamaan myös sosiaaliturvan ja koulutusjärjestelmänuudistuksin.

Vuoden 2009 talousarvioesityksessä työvoiman kohtaantoon liittyvienongelmien ratkaisemiseksi rahoitusta suunnataan nuorten syrjäytymisenehkäisyä ja työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin, ammatillisenperus- ja lisäkoulutuksen ja maahanmuuttajien koulutuksen opiskelijapaikkojenlisäämiseen sekä maahanmuuttajataustaisten opettajien pätevöittämiskoulutukseen.Myös nuorten työpajatoiminnan rahoitusta lisätään vajaalla 1 milj.eurolla. Muutosturvan toimintamallin mukaiseen työvoimakoulutukseen,muuttoavustukseen ja starttirahaan kohdistuvia määrärahoja lisätäänn. 9 milj. eurolla tuen kysynnän kasvusta johtuen.

Julkisten menojen kasvun hillitsemiseksi hallitus on sitoutunutvaalikauden yli ulottuviin menojen kasvua rajoittaviin menokehyksiin.Tuottavuutta pyritään parantamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksensekä valtion tuottavuusohjelman avulla. Tämä tarkoittaa julkisentoiminnan tehostamista ja julkisen sektorin työvoiman kohdentamistauudelleen vastaamaan paremmin väestön ikääntymisestä aiheutuviatarpeita. Julkisen sektorin työvoimakysyntä ei saisi muodostaa rajoitettayksityisen sektorin ja koko kansantalouden kasvumahdollisuuksille.

Hallitusohjelman mukaiset, työllisyyden parantamiseen tähtäävättyön veronkevennykset sopivat hyvin heikkenevään suhdannekuvaan.Kokonaisuutena finanssipolitiikan voidaan arvioida olevan ensi vuonnatalousarvioesitykseen sisältyvien veroratkaisujen myötä kokonaiskysyntääja kasvua tukevaa.

Veronkevennykset voivat alentaa rakenteellista työttömyyttä.Ne lisäävät kotitalouksien ostovoimaa, alentavat verokiilaa, parantavatsiten työnteon ja työn teettämisen kannustimia sekä edesauttavatmaltillisia palkkaratkaisuja.

3.2. Veropolitiikka

Hallituksen veropolitiikan keskeiset tavoitteet ovat

Ansiotulojen verotus

Veropolitiikan painopiste on työn verotuksen keventämisessä.Hallitusohjelman mukaisesti koko hallituskaudella työn verotustakevennetään työllisyyden edistämiseksi yhteensä 1,1 mrd. eurolla.Hallitus tulee puolivälitarkastelussa arvioimaan hallituskaudentuloverokevennysten mitoituksen myös palkkaratkaisut ja julkisentalouden kestävyys huomioon ottaen. Hallituskauden loppupuolellatalouskasvun hidastuminen sekä väestön ikääntymisestä seuraava työntarjonnan väheneminen saattavat antaa aihetta työllisyyden ja kotimaisenkysynnän tukemiseen myös keventämällä verotusta edelleen.

Vuonna 2008 työn verotusta kevennettiin maltillisesti 330 milj.eurolla. Lisäksi tuloveroasteikkoon tehtiin 2 prosentin inflaatiotarkistus. Ansiotason nousu huomioon ottaen kevennys riitti estämään verotuksenkiristymisen. Vuonna 2009 työn verotusta kevennetään n. 870 milj. eurolla.Kevennyksen lisäksi kompensoidaan ansiotason nousun verotusta kiristävävaikutus ja tehdään 4 prosentin inflaatiotarkistus valtion tuloveroasteikkoon.Veronkevennykset tukevat ostovoimaa, työllisyyttä ja talouskasvua.Veronkevennykset luovat edellytykset suotuisan työllisyyskehityksenjatkumiselle suhdanteiden heikkenemisestä huolimatta ja samallane vahvistavat talouden pitkän ajan kasvumahdollisuuksia.

Eläketulon verotusta kevennetään siten, että eläketulon veroasteon kaikilla tulotasoilla enintään vastaavan palkkatulon veroasteensuuruinen. Myös eläkeläispuolisoiden veroaste saatetaan korkeintaanpalkansaajan veroasteen tasolle. Eläketulon verotuksen keventäminentoteutetaan kasvattamalla sekä valtion- että kunnallisverotukseneläketulovähennystä, mikä vähentää verotuloja arviolta runsaalla200 milj. eurolla.

Hallitusohjelman mukaisesti muutokset kuntien veropohjassa kompensoidaankunnille täysimääräisesti.


Kuvio 4. Palkkatulon veroaste, %, keskituloinen palkansaaja

Pääomatulojen verotus

Puun myyntitulo säädetään määräaikaisesti osittain verovapaaksimetsäteollisuuden puun saannin turvaamiseksi. Vuoden 2009 loppuunmennessä saadusta metsätalouden pääomatulona verotettavasta puunmyyntitulosta on tietyin edellytyksin verovapaata tuloa 50 %ja vuoden 2010 loppuun mennessä saaduista tulosta verovapaata tuloaon 25 %. Vuonna 2009 puun myyntitulon osittainen verovapausvähentää pääomatuloveron määrää arviolta 105 milj. eurolla.

Yrittäjyyden, osaamisen, kotimaisen omistajuudenja säästämisen edistäminen

Hallitus jatkaa hallitusohjelman mukaista verolinjaa. Yritysverotuspidetään kansainvälisesti kilpailukykyisenä ja suomalaisten yritystenkilpailukykyä vaarantavista muutoksista pidättäydytään.

Yritysverolainsäädäntöä sopeutetaan kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihinv. 2009, mikä toteutetaan pääsääntöisesti v. 2006mietintönsä jättäneen yritysverotuksen kehittämistyöryhmän ehdotustenpohjalta. Lakiesitys sisältää säännöksiä muun muassa tilinpäätökseenmerkittyjen realisoitumattomien arvonmuutosten verokohtelusta. Lisäksitonnistoverolakia uudistetaan tonnistoverojärjestelmän kansainvälisenkilpailukyvyn lisäämiseksi.

Asuntojen vuokraustoimintaa harjoittavat noteeratut osakeyhtiötvapautetaan tietyin edellytyksin tuloverosta uusien vapaarahoitteistenvuokra-asuntojen tarjonnan lisäämiseksi.

Elintarvikkeiden arvonlisäverokannan alentaminenosana verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämistä

Hallitusohjelman mukaisesti elintarvikkeiden ja rehujen arvonlisäverokantaaalennetaan 17 prosentista 12 prosenttiin 1.10.2009 lukien. Verokannanalentaminen vähentää kuluttajien maksamaa arvonlisäveroa vuositasollan. 500 miljoonan euroa ja toisin sanoen vähentää valtionverokertymää vastaavalla summalla. Välillisesti veronalennus kuitenkintukee talouskasvun jatkumista ja hillitsee kuluttajahintojen nousua.Positiivisten vaikutusten seurauksena välittömästä veromenetyksestäarvioidaan noin puolen palautuvan valtiolle lähinnä veronalennuksenaiheuttamien talouden käyttäytymisvaikutusten kautta: ruuan arvonlisäverokannanalentaminen parantaa kuluttajan yleistä ostovoimaa ja siten myösyksityistä kulutusta sekä työllisyyden paranemisen kautta lisäätuloverojen tuottoa ja pienentää valtion työttömyysturvamenoja.

3.3. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomen väestö ikääntyy nopeammin kuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa.Työikäinen väestö alkaa supistua jo vuonna 2010, kun ensimmäinensuuri ikäluokka, vuonna 1945 syntyneet, täyttää 65 vuotta. Tilastokeskuksenväestöennusteen (2007) mukaan työikäinen väestö (15—64 vuotta)supistuu vuoteen 2050 mennessä n. 270 000 hengellä.

Työvoiman supistumista voidaan aktiivisin toimin hidastaa pidentämällätyöuria sekä alku- että loppupäästä. Lisäksi vähenemistä voidaanyrittää kompensoida aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla. Ongelmaasillä ei kuitenkaan pystytä poistamaan, ainoastaan lieventämään.Työikäisen väestön supistuminen tulee hidastamaan merkittävästitulevaa talouskasvua. Kun viime vuosisadalla totuimme runsaan kolmenprosentin vuosikasvuun, joudumme jatkossa tyytymään n. 1½prosentin vuosikasvuun, kun talouskasvu on yksinään tuottavuudenkasvun varassa.

Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, seniori-ikäistenlukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2050 mennessä 65 vuotta täyttäneidenmäärä lisääntyy n. 700 000 hengellä ja vanhushuoltosuhdekaksinkertaistuu. Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohdenon neljä työikäistä, v. 2050 heitä on enää kaksi. Väestönnopea ikääntyminen ei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestäeläkeikään, vaan taustalla on myös jatkuva eliniän piteneminen.Tämän seurauksena yli 85-vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin.Vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan jo 390 000, kun heitäon nyt 100 000.

Väestöennusteen mukaan 65-vuotiaan miehen elinajanodote kasvaakuudella vuodella ja vastaavan ikäisen naisen viidellä vuodellavuoteen 2050 mennessä. Eliniän piteneminen on myönteinen asia jaheijastaa hyvinvoinnin kasvua, mutta lisää samalla vanhusten hoidontarvetta. Hoito- ja hoivamenojen rahoitusongelmia lieventäisi, josvanhusten toimintakykyisten vuosien määrää pystyttäisiin kasvattamaanlikimain yhtä paljon kuin elinikä pitenee. Eläkejärjestelmässä elinajanpiteneminen ei ole merkittävä uhka eläkkeiden kestävälle rahoitukselle.

Väestöennusteen mukainen kehitys merkitsee erittäin suurta haastettavanhusten hoivapalvelujen järjestämiselle ja rahoitukselle. Tälläon seurauksia myös työmarkkinoille. Jos hyvinvointipalvelut tuotettaisiinnykyisillä rakenteilla niin 2020- ja 2030-luvuilla, jolloin hoivantarve kasvaa eniten, runsaat puolet työikään siirtyvistä nuoristaikäluokista pitäisi palkata julkiselle sektorille. Tällainen kehitysjohtaisi siihen, että työpaikkojen määrä kasvaisi tuntuvasti kuntien järjestämisvastuullaolevissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta vähenisi merkittävästiyksityisellä sektorilla. Työvoimapula ja samanaikainen palvelutarpeenkasvu uhkaavat voimistaa palvelujen kallistumista ja lisätä kustannuksia.Siksi mm. Paras-hankkeessa ja valtion tuottavuusohjelmassa tuottavuudenparantaminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi kustannusten kasvunhillinnässä.

Julkisen talouden kestävä rahoitus joutuu koetukselle tilanteessa,jossa eläke- ja hoivapalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisestityövoiman vähentyessä ja kansantuotteen sekä sen myötä veropohjankasvun hidastuessa. EU:n piirissä tehtyjen laskelmien mukaan ikäsidonnaiset menot,eli eläke- ja terveydenhuollon sekä pitkäaikaishoidon menot, kasvavatSuomessa runsaat 5 % suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen2050 mennessä. Eläkemenojen kovin nousupaine ajoittuu 2010-luvulle,kun taas hoivapalvelujen menot kasvavat voimakkaimmin vasta tämän jälkeen.

Suomessa on varauduttu väestön nopean ikääntymisen aiheuttamiinmenopaineisiin paremmin kuin monessa muussa EU-jäsenmaassa:

On arvioitu, että v. 2005 voimaan tullut eläkeuudistusyhdessä aiemmin toteutettujen uudistusten kanssa myöhentää eläkkeellesiirtymistä noin kolmella vuodella. Ikääntyneiden työntekijöiden(55—64 -vuotiaat) työllisyys onkin merkittävästi parantunutviime vuosina. Tässä ikäryhmässä työllisyysaste on noussut EU-maidennopeinta vauhtia, 37 prosentista v. 1998 lähes 55 prosenttiinv. 2007.

Taulukko 5. Väestön ikärakenne Suomessa 2007—20501)

1 000henkeä     
 Yhteensä0—14-vuotiaat15—64-vuotiaatyli 65-v.yli 85-v.
20075 2978953 52887598
20105 3568843 532941113
20205 5479183 3521 276153
20305 6839103 2791 494221
20405 7308873 2951 548349
20505 7488963 2641 588389
Muutos 2007/20504511-264713291

1) Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2007.

3.4. EU:n talouspoliittinen koordinaatio

Kansainvälisen suhdannetilanteen nopea heikentyminen on koetellutEuroopan unionin sääntöihin perustuvan talouspolitiikan koordinaatiomekanismintoimivuutta. Korkeasuhdannevuosien 2006 ja 2007 aikana neuvostonja komission taholta painotettiin politiikkasuosituksissa hyvienaikojen huomioon ottamista ja sitä, että ylimääräisiä verotulojatulisi hyödyntää julkisen talouden ja sen kestävyyden vahvistamiseksi.Useimmissa jäsenvaltioissa nimellinen tasapaino onkin kohentunutselvästi ja kokonaisuutena sekä euroalueen että koko unionialueenjulkinen talous oli v. 2007 vahvempi kuin koskaan talous-ja rahaliiton aikana. Koko euroalueen julkisen talouden alijäämäoli viime vuonna 0,7 %. Tosiasiassa harvat jäsenvaltiotkuitenkaan ryhtyivät ylimääräisiin toimenpiteisiin julkisen taloudenkohentamiseksi. Verotulot ylittivät budjetoidun, minkä seurauksenatasapaino kohentui. Joissakin tapauksissa ylimääräiset verotulotjohtivat myös menolisäyksiin huolimatta talouden ylikuumenemisriskeistä.Kaiken kaikkiaan vuoden 2007 jälkeen enää vain yhdellä maalla, Unkarilla,oli 3 prosentin viitearvon ylittävä ns. liiallinen alijäämä. HeinäkuunECOFIN-neuvosto tosin käynnisti Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevan alijäämämenettelyn.Tämä tapahtui ennakollisesti, koska maan hallituksen julkistamienbudjettiasiakirjojen mukaan alijäämä ylittäisi viitearvon budjettivuonna2008/2009. Tämä on osin seurausta nopeasti heikkenevästä taloustilanteesta.Osin samasta syystä komissio on antanut myös ennakkovaroituksenluontoisen politiikkaohjeen Ranskalle ja Romanialle.

Keväällä 2007 euroalueen jäsenvaltiot kävivät ensi kertaa ennakollisen,jäsenvaltioiden budjettivalmisteluja koskevan keskustelun, jonkayhtenä tarkoituksena oli arvioida budjettipolitiikkaa koko euroalueennäkökulmasta. Berliinissä pidetyssä kokouksessa jäsenvaltiot sitoutuivat saavuttamaankeskipitkän aikavälin budjettitavoitteensa vuoteen 2010 mennessä,yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Keskipitkän aikavälin budjettitavoitteidenasettamisesta sovittiin v. 2005, kun vakaus- ja kasvusopimusuudistettiin. Tavoitteiden tuli olla yhteensopivia kunkin maan pitkänaikavälin kestävyyshaasteiden kanssa. Koska maiden kasvupotentiaali,velkataso ja julkisen talouden tila eroavat tuntuvasti, ei ole järkevääja kohtuullista asettaa kaikille maille samaa tavoitetta. Uudistuksenyhteydessä korostettiin myös tavoitteisiin liittyvää kansallista omistajuutta.Toistaiseksi kahdeksan viidestätoista euroalueen jäsenvaltiostaSuomi mukaan lukien on saavuttanut tavoitteen. Suhdanteiden heikentyessäon todennäköistä, että osa jäsenvaltioista jää jälkeen Berliinissäsovitusta tavoiteaikataulusta, josta pidetään edelleen kiinni. Osin Suomenpuheenjohtajakaudella käynnistetty keskustelu kansallisista budjettisäännöistäja menokehyksistä näyttää tuottavan tuloksia, sillä monissa maissaollaan uudistamassa budjettimenettelyjä ja -lakeja tähän suuntaan,mikä tullee osaltaan myötävaikuttamaan siihen, että keskipitkänja pitkän aikavälin orientaatio vahvistuu EU- ja euromaiden finanssipolitiikassa.Tämä lisää politiikan uskottavuutta.

Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisen yhteydessä sovittiinmyös, että jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälin tavoitteissa tullaanottamaan huomioon ns. julkisen talouden implisiittiset vastuut (ikäsidonnaisetmenot). Tätä työtä on tehty komission toimesta ja on odotettavissa,että komission esitys saadaan viimeistään vuoden 2009 alussa. Tarkoituson, että uuden informaation perusteella tarkistetut maakohtaisetkeskipitkän aikavälin tavoitteet esitettäisiin syksyllä 2009 laadittavissajäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmien päivityksissä. Implisiittisten vastuidenhuomioon ottamisen voidaan odottaa nostavan budjettipolitiikan tavoitetasoa.Eri asia on, kuinka nopeasti jäsenvaltioiden odotetaan vastaavannäihin haasteisiin ja sopeuttavan tavoitteenasetteluaan. Suomenkaltaisilta mailta, joissa ikäsidonnaiset menot nousevat väestön ikääntymisenmyötä hyvin nopeasti, odotettaneen nopeampaa ja etupainotteisempaasopeutusta kuin niiltä mailta, joilla väestörakenne on vähemmänepäedullinen.

Euroopan komissio julkisti alkukesällä 2008 raportin talous-ja rahaliiton kymmenenvuotistaipaleen kunniaksi. Laajaan raporttiinliittyi tiedonanto, jossa komissio tekee ehdotuksia mm. talouspolitiikankoordinaation tehostamiseksi. Ehdotuksiin, joita tullaan käsittelemääntulevan vuoden aikana, sisältyy mm. esitys, jonka mukaan budjettipolitiikanseurantaa laajennettaisiin koskemaan sellaisia makrovakauteen liittyviäyleisempiä aihealueita (inflaatio, kilpailukyky, ulkoinen tasapaino),joilla on erityisesti euroalueen mitassa merkittäviä rajat ylittäviävaikutuksia. Keskustelu on vasta alussa, mutta euroalueen sisäineneriytyminen tulee olemaan sen suurimpia tulevia haasteita politiikkakoordinaationkannalta.