Siirry sisältöön
  Vastaa budjetti.vm.fi-sivuston käyttäjäkyselyyn ja vaikuta uuden budjettiverkkosivuston kehittämiseen. Kyselyyn pääset tästä.

Talousarvioesitys 2002

Talousarvioesityksen talouspoliittiset lähtökohdat ja tavoitteetPDF-versio

Hallituksen talouspoliittisen linjan keskeisinä tavoitteina ovat työllisyyden parantaminen ja valtiontalouden vahvistaminen. Tältä pohjalta voidaan parhaiten torjua köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä edistää kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta ja kannustaa ihmisten omaehtoista ponnistelua. Taloudellinen kasvu on välttämätöntä uusien työpaikkojen syntymiselle ja siksi Suomen on oltava kilpailukykyinen toimintaympäristö yrityksille.

Työllisyys on kohentunut kuluneen vuoden aikana edelleen. Ensi vuonna työllisyystilanteen ennustetaan paranevan vain vähän. Työllisyysasteen nousu kohti hallitusohjelmassa tavoiteltua 70 prosenttia hidastuu. Työttömyysaste uhkaakin jäädä lähes nykyiselle korkealle tasolle.

Kansainvälisen talouden näkymien heikennyttyä ja talouskehityksen epävarmuuden lisäännyttyä ovat kotimaiset kasvu- ja työllisyysarviotkin alentuneet. Talouspolitiikan peruslinjassa pitäytyminen on nyt erityisen tärkeää. Hallitusohjelmassa korostetaan kestävän kasvun edellytysten parantamista markkinoiden toimivuutta sekä verotuksen ja sosiaalietuusjärjestelmän työllistävyyttä edistävillä rakenteellisilla uudistuksilla. Näistä uudistuksista ei nyt voida tinkiä. Suhdannetilanteeseen liittyvien epävarmuuksien ohella niiden merkitystä korostavat talouspolitiikan pidemmän ajan haasteet.

Julkisen talouden kestävyys ja rakennepoliittiset toimenpiteet

Näköpiirissä oleva valtiontalouden heikkeneminen ei vaarantaisi julkisen talouden pitkän ajan kestävyyttä, mikäli tätä vahvistavien rakenteellisten uudistusten toteuttaminen voitaisiin varmistaa. Vaihtoehtona näille pitkäjänteisille toimille ovat ainoastaan menojen leikkaukset tai verojen korotukset. Valtiontalouden liikkumavara onkin riippuvainen siitä, miten pitkän ajan kestävyyden vahvistamisessa onnistutaan.

Väestön ikärakenne muuttuu Suomessa parin lähivuosikymmenen aikana erityisen nopeasti. Eläkeikäisten suhde työikäiseen väestöön on kohoamassa nopeammin kuin missään muussa EU:n jäsenvaltiossa. Varautuminen tähän kasvuedellytyksiä heikentävään ja julkisen talouden menopaineita lisäävään kehitykseen on välttämätöntä jo nyt. Korkean veroasteen alentaminen työllisyyden edellytysten parantamiseksi on edelleen tarpeen. Valtiontalouden ylijäämä on samalla kyettävä vakiinnuttamaan rakenteelliseksi, tavanomaiset suhdannevaihtelut kestäväksi tilaksi, mikä edellyttää tiukkaa menopolitiikkaa. Valtionvelan ja siitä aiheutuvan korkorasituksen alentaminen edelleen on tärkeää liikkumavaran luomiseksi, ikääntymiseen liittyvien sitoumusten täyttämiseksi, kasvuedellytysten parantamiseksi sekä heikompiin aikoihin ja häiriöihin varautumiseksi.

Talouspolitiikan laajat suuntaviivat

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2001 laajat suuntaviivat yhteisön ja jäsenvaltioiden talouspolitiikalle. Siinä Suomelle osoitetut suositukset vastaavat hallituksen omia linjauksia. Suosituksissa painotetaan ylijäämäisen julkisen talouden merkitystä ja pitkän aikavälin kestävyyden merkitystä väestön ikääntyessä. Tämä edellyttää julkisen velan alentamisen lisäksi myös muita toimia, kuten ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen vähentämistä.

Työ-, hyödyke- ja pääomamarkkinoilla on suositusten mukaan jatkettava uudistustyötä, joka tähtää näiden markkinoiden toimintakyvyn kehittämiseen. Myös näiltä osin Suomelle annetut suositukset ovat omaksuttujen tavoitteitten suuntaisia.

Suomi on asettanut tavoitteekseen euroalueen talouspolitiikan yhteensovittamisen ja seurannan kehittämisen. Euroalueen jäsenvaltioilla on tässä yhteinen etu: yhteistyön avulla voidaan saavuttaa kasvun ja työllisyyden kannalta mahdollisimman suotuisat olosuhteet.

Finanssipolitiikan
linja

Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on, että vaalikauden kuluessa valtiontalouteen syntyy rakenteellinen rahoitusylijäämä ja valtion velka supistuu alle 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Valtion menot pidetään hallitusohjelman mukaan koko vaalikauden ajan reaalisesti enintään vuoden 1999 varsinaisen talousarvion tasolla.

Valtion talousarvioesitys noudattaa pidemmän ajan finanssipoliittista linjaa. Valtiontalouden vaikutukset kanavoituvat kansantalouteen monia väyliä myöten ja toivottujen vaikutusten aikaansaaminen edellyttää johdonmukaisuutta niin valtion taloustoimien mitoituksessa kuin jatkuvuudessakin.

Finanssipolitiikassa on jo useiden vuosien ajan pyritty vahvistamaan valtiontalouden tasapainoa samanaikaisesti, kun verotusta keventämällä ja menoja tarkoituksenmukaisesti kohdistamalla pyritään parantamaan julkisen talouden rakenteellisia vaikutuksia kansantalouteen. Samaa linjaa jatketaan vuonna 2002.

Finanssipolitiikan pidemmän aikavälin tavoite

Valtiontalouden ylijäämän tulisi olla kuluvan vuosikymmenen aikana keskimäärin 1,5—2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta valtionvelka saataisiin alenemaan riittävästi julkisen talouden kestävyyden takaamiseksi myöhempinäkin vuosina. Tähän tasapainotavoitteeseen pääseminen lähivuosina on entistä epävarmempaa, mikä korostaa julkista taloutta vahvistavien rakenteellisten toimenpiteiden merkitystä.

Kansantalouden tilinpidon mukainen valtion rahoitusylijäämä supistuu talousarvioesityksen mukaan ensi vuonna bruttokansantuotteeseen suhteutettuna 0,5 prosenttiin kuluvalle vuodelle arvioidusta 1,9 prosentista. Vastaavasti koko julkisen talouden ylijäämä supistuu vuoden 2001 4,1 prosentista 2,6 prosenttiin vuonna 2002. Useat etenkin tulopuolen kertaluonteiset tekijät vaikuttavat vuoden 2001 ylijäämän tasoon. Talousarvioesityksen finanssipolitiikan linja tukee kotimaisen kysynnän kasvua.

Julkisen talouden pidemmän ajan kestävyys edellyttää varovaisuutta veropolitiikan tavoitteiden toteutuksessa. Julkisen talouden tulopohjan epävakaus on lisääntynyt yhteisö-, myyntivoitto- ja työsuhdeoptioverotuottojen merkityksen kasvun myötä. Pörssikurssien rajut muutokset ja arvioitu talouskasvun heikkeneminen vuonna 2002 lisäävät epävarmuutta tulopohjan kehittymisestä.

Veropolitiikka ja työllisyysaste

Hallitus ehdottaa kotitalouksien tuloverotuksen ja eräiden sosiaalivakuutusmaksujen keventämistä vuonna 2002 määrällä, joka vastaa noin ¾ prosenttia bruttokansantuotteesta. Näin jatketaan jo edellisen hallituksen aikana aloitettua verorasituksen alentamislinjaa. Työhön kohdistuvaa verotusta lievennetään kaikilla tulotasoilla, suhteellisesti kuitenkin hieman enemmän matalimpien tulojen osalta. Johdonmukaisella työn verotuksen keventämisellä voidaan askel askeleelta lisätä palkkatyön houkuttelevuutta. Näin parannetaan työllisyyttä sekä taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin edellytyksiä.

Valtioneuvosto päätti maaliskuussa 2001 vuosien 2002—2005 menokehyksistä finanssipolitiikan linjan mukaisesti. Valtion menot ilman korkomenoja kohoavat hallituksen kehyspäätöksen mukaisesti vuosina 2001—2005 reaalisesti keskimäärin runsaat puoli prosenttia vuodessa vuoden 2000 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Pysyminen tässä menotavoitteessa vaatisi viime vuosina toteutunutta huomattavasti tiukempaa menokuria. Vuoden 2002 talousarvion menot ilman valtionvelan vähentämistä ovat kehyspäätöksen mukaan 34,2 mrd. euroa. Talousarvioesityksen vastaavat menot ovat 34,6 mrd. euroa.

Menopolitiikan painopisteet

Viime hallituskaudella menopolitiikan keskeinen painopistealue oli tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistäminen. Näin on vahvistettu edellytyksiä tulevalle reaalitulojen ja työllisyyden kasvulle. Tällä hallituskaudella on samoin perustein vuorossa koulutus. Kolmen vuoden aikana vuodesta 1999 alkaen, sijoitetaan miljardi euroa lisää koulutukseen. Suurimpia yksittäisiä päätöksiä ovat maksuttoman esiopetuksen aloittaminen, opetustoimen valtionosuuksien kasvattaminen ja korkeakoulujen rahoituksen vahvistaminen. Näillä toimilla parannetaan kestävän kasvun edellytyksiä osaamispääomaa kasvattamalla.

Toinen tärkeä painopiste on köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä sosiaalisen koheesion vahvistaminen. Pidemmän päälle parasta köyhyyden ja syrjäytyneisyyden ehkäisyä on työllisyyden paraneminen. Hallitus on edeltäjänsä tapaan pyrkinyt määrätietoisesti lisäämään työllistyvyyttä mm. keventämällä työn verotusta ja suuntaamalla suhteellisesti suurimmat veronkevennykset matalimmille tulotasoille. Nämä toimenpiteet ovat keskeinen osa hallituksen politiikkaa köyhyyden ja syrjäytyneisyyden ehkäisemiseksi. Köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäiseviä toimenpiteitä on tarkoitus jatkaa myös ensi vuonna.

Talousarvioesityksen vaikutus kuntien
talouteen

Talousarvioesitys vaikuttaa kunnallistalouteen valtionosuuksia ja -avustuksia sekä veroperusteita koskevien muutosten sekä arvonlisäveropalautusten takaisinperinnän lopettamisen kautta.

Hallitus ehdottaa useita kunnallistalouteen ja kuntien ja valtion taloussuhteisiin vaikuttavia uudistuksia. Valtion toimenpiteet vahvistavat kunnallistaloutta vuonna 2002 nettomääräisesti 249 milj. eurolla kuluvaan vuoteen verrattuna. Uudistukset tasoittavat kuntien välisiä taloudellisia eroja vähentävät kuntien tulopohjan suhdanneherkkyyttä, kun kuntien tulojen riippuvuus yhteisöverokehityksestä vähenee.

Kuntien talouden vakauttaminen

Kunnallistalouden vakauden lisäämiseksi arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmästä luovutaan ja samalla kuntien suhdanneherkkiä yhteisöverotuloja vähennetään. Uudistuksen yhteydessä valtionosuudet vähenevät, kun arvonlisävero poistuu valtionosuuksien perusteena olevista kustannuspohjista. Lisäksi uudistuksen yhteydessä otetaan verotuksen neutraalisuuden parantamiseksi käyttöön laskennallinen palautus yksityiseltä sektorilta ostettuihin verottomiin toimintoihin sisältyvästä piilevästä verosta.

Osana kunnallistalouden vakauttamista verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus uudistetaan kumoamalla säännös, jonka mukaan verotulojen perusteella tehtävä tasausvähennys on enintään 15 % kunnan laskennallisesta verotulosta. Tasausjärjestelmää käsitellään tarkemmin sisäasiainministeriön pääluokan luvussa 97. Kattosäännöksen poistamisesta johtuva valtionosuuksien vähennys kompensoidaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisäämällä. Yleisen valtionosuuden saaristo- ja syrjäisyyslisien kertoimia korotetaan kustannusneutraalisti yleisen valtionosuuden perusosaa alentamalla. Lisäksi edistetään kuntien yhdistymistä tarkistamalla yhdistymisavustuksen määräytymisperusteita ja säätämällä yhdistymistä kannustavien investointi- ja -kehittämishankkeiden perusteista.

Kunnallistalouden vakauden lisäämiseksi päätettyjen toimenpiteiden vaikutus kuntien ja kuntayhtymien rahavirtoihin:

  • ALV-palautukset +925 milj. euroa
  • ALV-takaisinperintä (kaksi kuukautta) -147 milj. euroa
  • valtionosuusvähennys kustannuspohjista -153 milj. euroa
  • laskennallinen palautus piilevästä verosta +34 milj. euroa
  • yhteisöverokuittaus -534 milj. euroa
  • 15 prosentin kattosäännön poiston vaikutus tasauksiin -79 milj. euroa
  • sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet +79 milj. euroa
  • muutokset yhteensä +125 milj. euroa

Talousarvioesityksessä ehdotetaan ansiotulojen verotukseen kevennyksiä, jotka vähentävät kuntien verotulojen kassakertymää 127 milj. euroa. Kuntatyönantajan kansaneläkemaksun alennus parantaa kuntien taloutta 61 milj. eurolla.

Valtionosuudet

Valtionosuuslainsäädännön mukaisen kolmelle vuodelle jaksotetun täysimääräisen kustannustenjaon tarkistuksen viimeinen erä aikaistetaan vuodelta 2003 maksettavaksi vuonna 2002. Tarkistus lisää valtionosuuksia 305 milj. euroa, josta kuntien ja kuntayhtymien osuus on 253 milj. euroa. Lisäksi valtionosuuksia tarkistetaan valtionosuuslainsäädännön mukaisesti puolella arvioidusta täydestä kustannustason muutoksesta, mikä lisää kuntien valtionosuuksia 77 milj. euroa, josta kuntien ja kuntayhtymien osuus on 69 milj. euroa.

Kuntien menoja ja valtionosuuksia lisäävät muun muassa esiopetusuudistuksen täysimääräinen voimaantulo, opettajien eläkemaksun asteittainen voimaantulo, hammashuollon laajennus sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan liittyvät kuntouttavaa työtoimintaa, toimeetulotuen ja ansiotulojen yhteensovituksen lieventämistä, ehkäisevän toimeentulotuen lisäämistä sekä mielenterveyspalveluja ja päihdeäitien hoidon tehostamista koskevat toimenpiteet.

Kuntien toimeentulotukimenoja ja valtionosuuksia puolestaan alentavat köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan liittyvät työmarkkinatuen lapsikorotusten ja asumistuen normivuokrien korotus.

Hyvinvointipalvelujen edistämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisätään 74 milj. euroa ja huumeiden käyttäjien hoitoon ohjataan 8 milj. euroa.

Harkinnanvaraiset avustukset

Kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin ehdotetaan 50 milj. euroa, mikä on 8 milj. euroa vähemmän kuin vuonna 2001. Valtionosuuksien siirtymätasauksia ei makseta enää vuonna 2002, mikä vähentää valtionosuuksia 8 milj. euroa.

Taulukko 4. Kuntien valtionavut valtion talousarviossa, käyttötalous milj. euroa

  2000 2001 2002
       
Valtionosuusjärjestelmän piirissä olevat laskennalliset valtionosuudet tasauserineen      
   SM 170 175 166
   OPM, ml. veikkausvoittovarat, 1 585 1 830 2 020
   siitä kuntayhtymien yksikköhintarahoitus (713) (823) (909)
   STM 2 192 2 352 2 515
Laskennalliset valtionosuudet yhteensä 3 947 4 357 4 701
       
Muut valtionavut      
   SM, harkinnanvarainen rahoitusavustus 71 57 50
   SM, kuntien yhdistymisavustukset 0 8 6
   OPM, harkinnanvaraiset avustukset 55 55 54
   OPM, ammatillinen lisäkoulutus 79 79 96
   OPM, kulttuuritoiminta, liikuntatoimi ja nuorisotyö 28 28 28
   STM, erikoissairaanhoitolain mukainen tutkimus (EVO) 59 57 57
   STM, lääkäri- ja hammaslääkärikoulutus (EVO) 71 74 74
   STM, lastensuojelu 28 28 31
   STM, lasten ja nuorten psykiatria 12 8 0
   STM, huumeiden käyttäjien hoito 0 0 8
   TM, työllistämistuki kunnille 113 103 89
   TM, kuntouttava työtoiminta 0 5 19
   Muut 3 3 6
Muut 519 505 518
Valtionavut yhteensä 4 466 4 862 5 219

Taulukko 5. Valtion toimenpiteiden vaikutukset kunnallistalouteen, milj. euroa,
muutokset vuodesta 2001 vuoteen 2002

    menot tulot  
1. Toiminnan muutokset ja budjettipäätökset        
 — verotulotasausten muutos     -96  
 — siirtymätasausten muutos     -8  
 — harkinnanvarainen avustus     -8  
 — kuntien yhdistymisavustukset     -1  
 — hätäkeskusten siirto valtiolle   -6 -6  
 — opettajien eläkemaksu   +41 +23  
 — esiopetus OPM   +25 +15  
 — aikuisten hammashuolto   +19 +5  
 — perustamishankkeet OPM     -12  
 — perustamishankkeet STM     -10  
 — loppuerät OPM     -25  
 — omaishoitajia koskevat uudistukset   +22 +6  
 — mielenterveyslain pakkotoimet   +3 +1  
 — sosiaalialan osaamiskeskukset     +3  
 — työllistämistuki kunnille   -13 -13  
Köyhyyden ja syrjäytyneisyyden torjunta:        
 — kuntouttava työtoiminta STM   +10 +3  
 — kuntouttava työtoiminta TM   +14 +14  
 — ehkäisevä toimeentulotuki   +4 +1  
 — toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovitus   +11 +3  
 — edellisen vaikutus verotuloihin     +3  
 — asumistuen normivuokrien korotus   -8 -2  
 — työmarkkinatuen lapsikorotus   -7 -2  
 — mielenterveyspalvelut   +33 +8  
Kunnallistalouden vakauttamistoimenpiteet:        
 — STM:n valtionosuuksien korotus     +67  
 — alv:n poistuminen kustannuspohjista STM ja OPM     -153  
Hyvinvointipalvelujen edistäminen (EK-ryhmät):        
 — STM:n valtionosuuksien korotus     +74  
 — huumeiden käyttäjien hoito   +23 +8  
Yhteensä   +171 -102  
2. Valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus (loput täysimääräisestä tarkistuksesta):        
OPM, josta 224      
 — kunnat 77 % 172      
 — yksityiset 23 % 52      
STM 81      
Yhteensä, 305      
josta kunnat 253   +253  
3. Indeksikorotukset 1,5 % (puolet täysimääräisestä 2,4 %:n kust.tason noususta v. 2002 = 1,2 % ja v. 2000 korjaus 0,3 %)        
OPM, josta 35      
 — kunnat 77 % 27      
 — yksityiset 23 % 8      
STM 40      
SM 2      
Yhteensä, 77      
josta kunnat 69   +69  
4. Verotuksen ja sotumaksujen muutokset        
Ansiotulovähennyksen muutos     -127  
alv-takaisinperintä   -738    
alv-laskennallinen palautus piilevästä verosta     +34  
Yhteisöveron jako-osuuden muutokset        
 — alv-kuittaus, (-12,03 %-yks.) 37,25 % => 25,22 %     -534  
 — rahoitussuhteiden muutos (-1,13 %-yks.) => 24,09 %     -50  
 — verotulotasauksen muutos, (-1,96 %-yks. v. 2001 => -0,76 %-yks. v. 2002) => 23,33 % (arvio)     +78  
Kansaneläkemaksun alennus (0,75 %-yks.) 3,15 % => 2,40 %   -61    
Yhteensä   -799 -599  
Valtion toimenpiteiden vaikutukset yhteensä       Nettovaikutus
 — ilman indeksikorotusta   -628 -448 +180
 — indeksikorotukset mukaan lukien   -628 -379 +249

Vuonna 2000 kuntien ja kuntayhtymien vuosikate oli 1,7 mrd. euroa ja parani 131 milj. euroa edellisvuodesta. Vuosikate ylitti käyttöomaisuuden poistot ja riitti myös nettoinvestointien rahoittamiseen.

Vuonna 2001 vuosikate heikkenee, mutta riittää käyttöomaisuuden poistojen rahoittamiseen.

Vuonna 2002 kuntien verotulot supistuvat veropohjan heikkenemisen ja kuntien yhteisöveron jako-osuuden alenemisen vuoksi. Kuntien taloutta vahvistavat kuitenkin valtionosuuksien kasvu ja arvonlisäveropalautusten takaisinperinnän poistuminen. Toimintamenojen arvioidaan kasvavan lähes 4 prosenttia.

Kuntien ja kuntayhtymien yhteenlasketun vuosikatteen sekä tilivuoden tuloksen arvioidaan paranevan. Kuntien investointien taso pysyy edelleen korkeana ja kuntien rahoitustaseissa ei ole odotettavissa merkittävää heikkenemistä.

Taulukko 6. Kuntatalouden kehitys vuosina 2000—2002, kuntien tilinpidon mukaan, milj. euroa1)

    2000 2001 2002
         
1. Toimintakate -13 800 -14 524 -15 049
2. Verotulot 12 914 13 337 13 371
3. Käyttötalouden valtionosuudet 3 365 3 661 3 927
4. Muut rahoituserät, netto -761 -849 -130
5. Vuosikate 1 719 1 625 2 119
6. Satunnaiset erät, netto 0 0 0
7. Investoinnit, netto  1 648 1 850 1 850
8. Ylijäämä (=5.+6.-7.) 71 -225 269
9. Poistot käyttöomaisuudesta 1 413 1 446 1 514
10. Vuosikate - poistot 306 178 606
11. Lainakanta 4 053 4 188 4 020
12. Kassavarat 3 162 3 072 3 179
13. Nettovelka (=11.-12.) 891 1 116 840

1) Tässä kuntatalouden kehitystä tarkastellaan kuntien tilinpidon mukaisin käsittein. Luvussa 3.3 kuntataloutta tarkastellaan kansantalouden tilinpidon mukaisin käsittein.

Julkisen sektorin talouskehitys kansantalouden tilinpidon mukaan

Vuonna 2000 julkisen talouden tulot kasvoivat ennätysvauhtia, noin 12 % edellisestä vuodesta, ja rahoitusylijäämä nousi 6,9 prosenttiin suhteessa kansantuotteeseen. Valtionhallinnon vahvan rahoitusaseman ansiosta valtionvelkaa pystyttiin lyhentämään, ja koko julkinen velka aleni 44 prosenttiin kokonaistuotannosta. Julkisen talouden kehityksen taustalla oli monia tekijöitä. Yritysten hyvä kannattavuus ja osakekurssien kohoaminen johtivat yhteisöverotuoton ja ansiotuloveroprosenttien mukaan verotettavien optiotuloverojen nopeaan kasvuun. Myös työllisyyden yleinen parantuminen kasvatti tuntuvasti välittömän verotuksen tuottoa. Valtio sai pörssikurssien toteutuneen nousun vuoksi aiempaa runsaammin verotuloja luovutusvoitoista, ja myös osinkotulot nousivat tavanomaista suuremmiksi. Veroaste nousi vuonna 2000 verokevennyksistä huolimatta ½ prosenttiyksikköä 46,9 prosenttiin. Julkisyhteisöjen menot eivät juurikaan kasvaneet reaalisesti vuodesta 1999, mihin vaikutti tiukan menolinjan ohella mm. työttömyydestä aiheutuneiden menojen ja korkomenojen väheneminen. Julkiset kulutusmenot kasvoivat reaalisesti ½ prosenttia.

Vuonna 2001 julkisen talouden rahoitusylijäämä supistuu 4,1 prosenttiin suhteessa kansantuotteeseen. Tähän vaikuttavat tulojen kasvuvauhdin jyrkkä hidastuminen, ja toisaalta menojen kasvun nopeutuminen. Julkisen talouden rahoitusylijäämä on kuitenkin kansainvälisesti tarkasteltuna edelleen erinomaisella tasolla. Julkisyhteisöjen velka suhteessa kokonaistuotantoon alentuu vuoden lopulla 42 prosenttiin. Vaalikauden toistaiseksi suurimmat tuloverokevennykset yhdessä inflaatiotarkistuksen ja sosiaalivakuutusmaksualennusten kanssa, yhteensä noin yksi mrd. euroa, osuivat ajoitukseltaan sopivasti suhdannetilanteeseen ja veroaste alenee tänä vuonna noin 44 prosenttiin. Julkiset kokonaismenot lisääntyvät arviolta runsaat 4 %. Kulutusmenot kasvavat viime vuodesta reaalisesti noin 1½ prosenttia.

Taulukko 7. Julkinen talous

  1998 1999 2000 2001 2002
           
Julkiset menot, % BKT:sta 53,2 52,1 48,7 48,5 48,2
Veroaste, % BKT:sta 46,1 46,2 46,9 44,0 42,6
           
Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä, % BKT:sta 1,3 1,9 6,9 4,1 2,6
— valtionhallinto -1,5 -0,7 3,5 1,9 0,5
— paikallishallinto -0,3 -0,3 0,1 -0,6 -0,6
— työeläkelaitokset 3,2 2,8 3,1 2,7 2,6
— muut sosiaaliturvarahastot -0,1 0,1 0,2 0,1 0,0
           
Julkisyhteisöjen velka 1)          
— mrd. euroa 56,6 57,0 58,1 58,0 60,5
— % BKT:sta 48,8 47,3 44,1 42,0 42,3
           
Valtionvelka          
— mrd. euroa 69,8 68,1 63,4 60,2 60,2
— % BKT:sta 60,2 56,5 48,2 43,6 42,1

1) EU:n tilinpitosuositusten mukainen julkinen bruttovelka

Vuonna 2002 talouskasvu hidastuu edelleen, minkä vuoksi julkisen talouden rahoitusylijäämä supistuu tästä vuodesta. Koko julkisen talouden ylijäämä on kansainvälisesti verrattuna edelleen hyvällä tasolla. Julkisen velkaantuneisuuden aleneminen pysähtyy, kun valtion budjettiylijäämä jää niukaksi ja velan lyhennykset supistuvat aiemmista vuosista ja työeläkelaitokset siirtävät sijoituksiaan valtion obligaatioista muihin kohteisiin.

Verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen kevennykset ovat noin ¾ prosenttiyksikköä suhteessa kokonaistuotantoon. Julkisten kokonaismenojen kasvu hidastunee jonkin verran tästä vuodesta.

Valtionhallinto

Kansantalouden tilinpidon käsitteiden mukaan laskettuna valtiontalous kääntyi v. 2000 lähes vuosikymmenen kestäneen alijäämäkauden jälkeen vahvasti rahoitusylijäämäiseksi. Valtionhallinnon rahoitusylijäämä suhteessa kokonaistuotantoon oli 3,5 %. Valtion tulot lisääntyivät kuudenneksen edellisestä vuodesta, mutta kokonaismenojen kasvu jäi puoleen prosenttiin. Valtionvelkaa lyhennettiin 4,5 miljardilla eurolla.

Valtion tulot kääntyvät laskuun tänä vuonna erityisesti yhteisöveron tuoton supistuessa, ja kun viime vuotta koskevat erityistekijät poistuvat (ks. luku 4). Valtion menojen kasvuvauhti nopeutuu 3—4 prosenttiin pääosin tulonsiirtojen kasvun vuoksi. Muun muassa tulonsiirrot kunnille kasvavat valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen ja palvelujen laajentamisen vuoksi selvästi enemmän kuin viime vuosina. Valtion kulutusmenojen arvioidaan kasvavan määrältään vain vähän ja investoinnit jäänevät lähes ennalleen. Korkomenojen alentuminen jatkuu velan käännyttyä pari vuotta sitten laskuun.

Valtionvelan lyhennyksiin on vuodelle 2001 budjetoitu 3,5 mrd. euroa, ja velka suhteessa kokonaistuotantoon alenee arviolta 43½ prosenttiin. Omaisuuden myyntituloilla korjattuna valtionvelka alittaa niukasti 50 prosentin tason suhteessa kokonaistuotantoon.

Valtion tulot jäävät v. 2002 suunnilleen edellisvuotiselle tasolle. Yhteisöveron tuotto vähenee edelleen, ja veropohjan kehitys on muutenkin edellisvuosia heikompi. Vuonna 2002 menot yhteensä lisääntyvät 5 prosenttia, josta puolet aiheutuu budjettiteknisestä muutoksesta2). Muutos nostaa laskennallisesti valtion tulonsiirtoja kunnille 0,8 mrd. euroa. Valtionhallinnon rahoitusylijäämä alenee v. 2002 noin 0,5 prosenttiin kansantuotteesta. Talousarvioesityksen nettokuoletuksilla valtionvelka alenisi vuoden 2002 loppuun mennessä 42 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon.

Paikallishallinto

Kansantalouden tilinpidon käsittein laskettuna kuntien ja kuntayhtymien taloustilanne kohentui vuonna 2000 selvästi ja rahoitusasema kääntyi ylijäämäiseksi kolmen edellisen alijäämävuoden jälkeen. Edellisvuodesta kuntien rahoitusasema kohentui noin 470 milj. eurolla. Kuntien verotulot lisääntyivät lähes 11 prosentilla. Erityisesti yhteisöverojen tuoton kasvu oli ennakoitua suurempaa. Kuntien menot lisääntyivät selvästi edellisvuodesta, joskin reaalikasvu jäi vähäiseksi.

Vuonna 2001 kunnallistalouden rahoitusasema heikkenee viime vuoteen verrattuna veropohjan heikkenemisen vuoksi. Erityisesti yhteisöveron tuotto jää selvästi viime vuotista pienemmäksi. Kuntien menojen kasvu jatkuu nopeana ja kulutusmenojen arvioidaan lisääntyvän reaalisesti noin 2 prosenttia. Kuntien investointien odotetaan pysyvän korkealla tasolla korvausinvestointien suuren tarpeen takia. Kokonaisuutena kuntatalouden tasapaino heikkenee, mutta lainakannassa tai kassavaroissa ei odoteta tapahtuvan oleellisia muutoksia.

Vuonna 2002 kuntien menojen kasvu jatkuu lähes yhtä nopeana kuin kuluvana vuonna. Kuntien investointien arvioidaan pysyvän edelleen korkealla tasolla, vaikka muuttoliikkeestä aiheutuvat investointipaineet hellittävät. Kuntien kulutusmenojen arvioidaan kasvavan reaalisesti noin 1½ prosenttia lisääntyneiden palveluvelvoitteiden ja kuntien omaehtoisten menolisäysten vuoksi. Kuntien verotulojen kasvu hidastuu edelleen. Kaiken kaikkiaan paikallishallinnon rahoitusasema pysyy vakaana, mikä vähentää kuntien lainanottotarvetta ja ylläpitää hyvää kassatilannetta.

Työeläkelaitokset

Vuonna 2000 työeläkelaitokset maksoivat eläkkeitä yhteensä 8,7 mrd. euroa. Nopeimmin lisääntyivät osa-aika- ja työttömyyseläkkeet. Työeläkelaitosten rahoitusylijäämä oli 4,1 mrd. euroa, 3,1 % BKT:sta, ja sijoitusten markkina-arvo vuoden lopussa 71 mrd. euroa, 54 % BKT:sta. Työeläkelaitokset lisäsivät merkittävästi sijoituksiaan ulkomaille, pääosin euromääräisiin joukkovelkakirjoihin.

Vuonna 2001 työeläkemenot kasvavat 7 prosentilla. Työeläkkeiden indeksikorotus oli keskimäärin 4,1 %. Nopeimmin, noin viidenneksen, lisääntyy osa-aikaeläkeläisten määrä. Vanhuuseläkettä saavien määrä kasvaa parin prosentin vauhdilla. Työttömyyseläkkeiden pitkään jatkunut kasvu näyttäisi vähitellen laantuvan. Myös 55—59-vuotiaiden virtaus työttömyysturvan lisäpäiville on hidastumassa, virtausta ovat vähentäneet hyvä työllisyystilanne, osa-aikaeläkkeiden yleistyminen sekä vuoden 2000 varhaiseläkeuudistus. Työeläkelaitosten rahoitusylijäämä supistuu edellisvuosia suurempien indeksikorotusten ja TEL-maksuperusteiden alennusten takia 3,7 mrd. euroon, 2,7 prosenttiin kokonaistuotannosta.

Vuonna 2002 työeläkemenojen kasvuvauhti hieman hidastuu edellisvuotta pienempien indeksikorotusten takia. Työkyvyttömyyseläkeläisten määrä kääntynee kasvuun supistuttuaan yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lähtien; työkyvyttömien määrää lisää väestön ikärakenteen muutos. Vuonna 2002 työeläkelaitosten rahoitusylijäämä on 3,8 mrd. euroa, 2,6 % BKT:sta. Nyt kerättävillä ylijäämillä varaudutaan eläkemenojen nopeaan kasvuun, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle. Rahastoinnin ansiosta eläkemaksut nousevat tulevaisuudessa merkittävästi vähemmän kuin eläkemenot.

Kansaneläkelaitos ja työttömyysturvarahastot

Vuonna 2000 kansaneläkelaitos ja työttömyysturvarahastot (sotu-rahastot) maksoivat kotitalouksille sosiaaliturvaetuuksia 9,5 mrd. euroa, mikä oli 0,3 mrd. euroa vähemmän kuin vuotta aiemmin. Sotu-rahastojen ylijäämä oli 0,2 mrd. euroa, 0,2 % BKT:sta. Ylijäämä kerättiin työttömyysvakuutusrahaston suhdannepuskuriin.

Vuonna 2001 sotu-rahastojen kotitalouksille maksamien avustusten ja etuuksien yhteismäärä pysyy lähes edellisen vuoden tasolla. Työttömyysvakuutusrahastoon kerättävä suhdannepuskuri täyttyi etuajassa.

Vuonna 2002 sotu-rahastojen maksamat etuudet ja avustukset kotitalouksille lisääntyvät 0,2 mrd. euroa. Sotu-rahastojen merkittävimmät rahoituslähteet ovat sosiaaliturvamaksut ja valtion budjettirahoitus. Vakuutusmaksutuloja arvioidaan kertyvän 4,9 mrd. euroa, eli lähes 6 % vähemmän kuin vuotta aiemmin. Valtion talousarviosta rahoitetaan menoja 5,7 mrd. eurolla ja arvonlisäveron tuotolla 0,7 mrd. eurolla. Kunnat rahoittavat Kansaneläkelaitoksen hallinnoiman kotihoidon tuen 0,4 mrd. euroa vuodessa. Sotu-rahastojen talous on tasapainossa vuonna 2002.

Vuonna 2002 sosiaaliturvarahastot — työeläkelaitokset, kansaneläkelaitos ja työttömyysturvarahastot — maksavat etuuksia ja avustuksia kotitalouksille yhteensä 20,9 mrd. euroa, mikä kansantuloon suhteutettuna on 18 %. Vastaava suhdeluku oli laman syvimmässä vaiheessa vuonna 1993 runsas 10 prosenttiyksikköä korkeampi.