Siirry sisältöön
  Vastaa budjetti.vm.fi-sivuston käyttäjäkyselyyn ja vaikuta uuden budjettiverkkosivuston kehittämiseen. Kyselyyn pääset tästä.

Talousarvioesitys 2012

25. OIKEUSMINISTERIÖN HALLINNONALAPDF-versio

Selvitysosa:

Hallinnonalan toimintaympäristö

Yhteiskunnallinen kehitys heijastuu oikeusministeriön hallinnonalaan oikeusjärjestelmän moninaistumisena ja kansainvälistymisenä. Toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien merkitys kasvaa. Samaan aikaan kuitenkin julkisen talouden niukkuus asettaa rajat oikeusvaltion kehittämiselle.

Oikeuslaitoksen tehtävä yhteiskunnan toimivuuden ja yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä on oikeusvaltion kulmakivi. Laadukas ja tehokas oikeuslaitos lisää turvallisuutta ja hyvinvointia sekä yhteiskunnan kilpailukykyä ja hallinnon toimivuutta. Se myös säästää kustannuksia muilla hallinnonaloilla ja edistää yhteiskunnan taloudellista toimivuutta.

Oikeussääntelyn monimutkaistuminen, oikeuslähteiden perustan laajeneminen ja syvällistä osaamista vaativien asioiden lisääntyminen asettavat entistä korkeampia osaamis- ja laatuvaatimuksia niille, jotka työskentelevät myös oikeusministeriön hallinnonalalla. Kokeneen henkilöstön korvaaminen suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ei tule olemaan helppoa. Yhdenvertaisen oikeusturvan takaaminen ja voimavarojen niukkuus edellyttävät tuomioistuin- ja oikeusapuverkoston kehittämistä edelleen samoin kuin voimavarojen entistä selvempää kohdentamista hallinnonalan ydintehtäviin. Tietotekniikan kehitys antaa mahdollisuuden kehittää sähköisiä oikeuspalveluja.

Koettu taloudellinen taantuma lisää edelleen yleisiin tuomioistuimiin saapuvien velkomus- ja insolvenssiasioiden määrää. Yleisten tuomioistuinten voimavaroja sitoo myös huomattavan laajojen riita- ja rikosasioiden käsittely eri oikeusasteissa.

Hallinto-oikeuksissa taantuma näkyy viiveellä sosiaali-, terveys- ja toimeentuloasioiden määrän kasvuna. Myös ulkomaalaisasioiden ja veroasioiden määrän arvioidaan edelleen kasvavan. Ratkaisujen viipyminen hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa aiheuttaa paitsi haittaa asianosaisille ja välittömiä kustannusvaikutuksia muilla hallinnonaloilla myös välillisiä vaikutuksia kansantalouteen, kuten työllisyyteen ja verotuloihin. Merkittäviä kustannuksia syntyy esimerkiksi julkisia hankintoja, ulkomaalaisasioita, maankäytön suunnittelua, rakentamista ja liikenneyhteyksiä sekä ympäristölupia koskevien ratkaisujen viipymisestä.

Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ylittää edellisen laman tason. Suuri osa kotitalouksien veloista on asuntoluottoja, mutta myös eri lähteistä otettuja kuluttajaluottoja. Velallisten ja ulosottoon saapuvien asioiden sekä konkurssien määrä on edelleen suuri.

Suomen rikollisuustilanne on pysynyt viime vuosina melko vakaana, ja tilastoitujen rikosten kokonaismäärä on 2000-luvun alkuvuosista hieman vähentynyt. Vuonna 2010 selkeää kasvua oli poliisin tietoon tulleessa huumausainerikollisuudessa. Myös törkeät varkaudet lisääntyivät. Kokonaisuudessaan omaisuusrikokset ovat kuitenkin selvästi vähentyneet 2000-luvulla. Vuonna 2010 erityisen voimakkaasti vähentyivät rattijuopumukset. Poliisin tietoon tullut pahoinpitelyrikollisuus on pysynyt kutakuinkin samalla tasolla viime vuosina. Muutokset eri rikoslajien tilastoluvuissa johtuvat sekä rikollisuuden todellisista muutoksista että siitä, miten aktiivisesti rikosten uhrit ilmoittavat rikoksista poliisille. Ilmitulleiden rikosten määrään vaikuttavat myös viranomaisvalvonnan suuntaaminen ja tehokkuus. Hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen mukainen lisäpanostus harmaan talouden torjuntaan kasvattaa syyttäjien ja tuomioistuinten käsiteltäviksi tulevien vaativien talousrikosten määrää ja edellyttää henkilöstölisäyksiä.

Suomessa kaikkien rikosten väkilukuun suhteutettu määrä on kansainvälisesti vertaillen alhainen. Henkirikollisuuden taso on Suomessa sen sijaan Euroopan unionin kuudenneksi korkein ja myös kaikkien Euroopan maiden keskiarvoa korkeampi. Trendi on kuitenkin ollut laskeva viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kansallisten uhritutkimusten mukaan väkivaltaa kokeneiden osuus väestöstä on pysynyt melko vakaana viimeiset parikymmentä vuotta. Uusimman tutkimuksen mukaan noin kaksitoista sadasta suomalaisesta joutui väkivallan tai uhkailun kohteeksi vuonna 2009. Eri väkivallan tyypeistä ainoastaan työpaikkaväkivalta lisääntyi vuosina 1993—2009. Tämä koskee etenkin palveluammateissa sekä terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa työskenteleviä naisia. Sen sijaan sekä miesten että naisten kokemukset katuväkivallasta ovat vuonna 2009 tehdyn uhritutkimuksen mukaan puolittuneet 1980-luvun alkuun verrattuna. Uusimmat kyselytutkimukset osoittavat, että miehet kokivat nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa yhtä usein kuin naiset, mutta entisen kumppanin tekemää väkivaltaa naiset kokivat kaksi kertaa useammin kuin miehet. Naisiin kohdistuva väkivalta on myös vakavampaa, sillä naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta fyysisiä vammoja ja psyykkisiä seurauksia useammin kuin miehille.

Väkivallasta ilmoitetaan entistä useammin poliisille. Tässä suhteessa kasvu on ollut melko tasaista viimeisten 25 vuoden aikana lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin väkivallasta ilmoitettiin kuitenkin harvemmin kuin edellisenä mittausajankohtana vuonna 2006. Eniten väkivaltaa kokevat nuoret, ja suuri osa uhrikokemuksista kasautuu pienelle osalle nuorista. Lasten kokema kuritusväkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat vuonna 2008 tehdyn lapsiuhrikyselyn mukaan vähentyneet vuonna 1988 tehdyn kyselyn tasosta. Asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet selvästi kielteisemmiksi.

Demokratian toimivuutta heikentää se, että äänestysaktiivisuus on pitkällä aikavälillä laskenut ja erot osallistumisessa esimerkiksi ikäryhmien välillä ovat kasvaneet. Vastaavia haasteita on nähtävissä myös kansalaisyhteiskunnan toiminnassa.

Oikeussääntelyn moninaistuminen edellyttää entistä korostetummin paremman sääntelyn kehittämistä. Lisäksi on pyrittävä aktiivisesti vaikuttamaan Euroopan unionin lainsäädännön sisältöön ja laatuun, koska unionilla on suuri rooli säädösvalmistelun käynnistäjänä. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano puolestaan merkitsee sitä, että unionin yhteistyö tehostuu ja erityisesti rikos- ja prosessioikeuden alalla lainsäädäntöhankkeiden määrä kasvaa. Tästä seuraa, että puhtaasti kotimaisista tarpeista lähteville hankkeille on yhä vaikeampi löytää voimavaroja.

Yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet

Perusoikeudet, valtiollinen järjestelmä ja demokratia

Säädösvalmistelun kehittämisen vaikuttavuustavoitteena on, että lainsäädäntö on selkeää ja ymmärrettävää. Tämä parantaa kansalaisten ja yritysten oikeusturvaa sekä vähentää hallinnon ja oikeuslaitoksen työtä täytäntöönpanossa ja lainkäytössä. Tavoitteena on tehtyjen selvitysten ja arviointien pohjalta tehostaa ja kehittää valtioneuvoston yhteistä lähestymistapaa ja menetelmiä hyvin toimivan lainsäädännön toteuttamiseksi.

Vaikuttavuustavoitteena on vahvistaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa valmisteluun ja päätöksentekoon sekä edistää kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä.

Tavoitteena on parempi ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen seuranta.

Euroopan unionissa on tavoitteena avoin, perusoikeuksia kunnioittava ja hyvän hallinnon periaatteita noudattava unioni.

Oikeusturva

Vaikuttavuustavoitteena on, että tuomioistuimet ja oikeusapu palvelukyvyltään, osapuolille aiheutuvilta kustannuksiltaan sekä käsittelyajoiltaan turvaavat oikeusturvan tosiasiallisen toteutumisen kansallisen lainsäädännön ja Suomea koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Vuonna 2010 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 25 oikeudenkäynnin kestoa koskevaa ratkaisua. Näistä 7 oli langettavia tuomioita, 11 tapauksessa osapuolet pääsivät sovintoon ja 7 tapauksessa hallitus myönsi rikkomuksen antamalla Suomen puolesta yksipuolisen julistuksen.

Keskimääräiset käsittelyajat ovat tuomioistuimissa kohtuulliset, mutta osa oikeudenkäynneistä kestää liian pitkään. Asianosaisen kannalta on ratkaisevaa käsittelyn kokonaiskesto ja siihen kiinnittää huomiota myös ihmisoikeustuomioistuin arvioidessaan oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta. Kokonaiskäsittelyajasta tulee siten ottaa vastuu asian käsittelyn kaikissa vaiheissa muun muassa seuraamalla erityisesti kussakin tuomioistuinasteessa yli vuoden viipyneitä asioita ja edistämällä niiden nopeaa käsittelyä.

Tuomioistuinten keskimääräisissä käsittelyajoissa on alueellisia eroja. Jotta oikeusturva toteutuisi yhdenvertaisesti, käsittelyaikaeroja pyritään supistamaan siten, että hovi- ja hallinto-oikeuksissa alueelliset käsittelyaikaerot ovat enintään kolme kuukautta vuonna 2012. Käräjäoikeuksien rikosasioissa tavoitteena on, ettei missään käräjäoikeudessa keskimääräinen käsittelyaika ole yli kolmea kuukautta maan keskiarvoa pidempi.

Oikeusavun ja yleisen edunvalvonnan tavoitteena on, että asiakkaat saavat tarvitsemansa avun asiantuntevasti, oikea-aikaisesti ja kohtuullisin kustannuksin.

Maksuhäiriöpolitiikan yhteiskunnallisina vaikuttavuustavoitteina on ehkäistä ennalta maksuhäiriöitä, torjua luottotappioita sekä edistää velkaongelmista ja ylivelkaantumisesta selviämistä. Luottotappioiden torjunnassa tavoitteena on saada aikaan hyvä perintätulos ja käsitellä asiat joutuisasti. Velallisen taloudellisen tilanteen nopealla selvittämisellä ja oikeiden toimenpiteiden valinnalla ehkäistään velkaongelmien syvenemistä ja turvataan velkojan saatavia.

Osa luottotappioiden vähentämiseen tähtäävää toimintaa on talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuminen. Valtakunnalliseksi laajentuneen ulosoton erikoisperinnän arvioidaan parantavan perintätulosta niissä tapauksissa, joita ei olisi normaalein ulosoton keinoin tunnistettu eikä kyetty hoitamaan.

Oikeusturvan vaikuttavuustavoitteita toteuttavat toimenpiteet ja toiminnalliset tavoitteet esitetään lainsäädännön osalta luvussa 25.01, tuomioistuinten, oikeusavun ja yleisen edunvalvonnan osalta luvussa 25.10 ja maksuhäiriöpolitiikan osalta luvussa 25.20.

Kriminaalipolitiikka

Kriminaalipolitiikan vaikuttavuustavoitteina on vähentää rikollisuutta ja rikollisuuden haittoja sekä parantaa turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Tämä edellyttää useiden hallinnonalojen yhteistä tavoitteenasettelua ja yhteisiä toimintalinjoja. Oikeusministeriön hallinnonalalla erityisinä tavoitteina ovat uusintarikollisuuden ja väkivallan vähentäminen. Rikoksen uhrin aseman kehittämisessä painotetaan uusiutuvan uhriksi joutumisen ehkäisyä sekä uhrin tarpeiden huomioon ottamista käytännön oikeusprosessissa ja tukitoimissa.

Syyttäjälaitoksen vaikuttavuustavoitteena on huolehtia rikosvastuun toteutumisesta osana rikosasioiden käsittelyketjua tehokkaasti ja laadukkaasti asianosaisten oikeusturva huomioon ottaen.

Kriminaalipolitiikan vaikuttavuustavoitteita toteuttavat toimenpiteet ja toiminnalliset tavoitteet esitetään rikoksentorjunnan ja lainsäädännön osalta luvussa 25.01, syyttäjäntoimen osalta luvussa 25.30 ja rangaistusten täytäntöönpanon osalta luvussa 25.40.

Arjen oikeussuhteet

Vaikuttavuustavoitteena on turvata kansalaisten toiminnan ja valinnan vapaus ja siten lisätä yhteiskunnan, talouden ja kansalaisten toimeliaisuutta ja hyvinvointia. Vaikuttavuustavoitteena on myös lainsäädännössä huolehtia heikomman osapuolen suojaamisesta, erityisesti kuluttajansuojassa ja perheoikeudessa.

Vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon

Toiminnassa noudatetaan sukupuolten välisen tasa-arvon periaatteita. Tavoitteena on, että vuosittain valitaan 1—2 säädöshanketta tarkasteltavaksi erityisesti tasa-arvonäkökulmasta. Pyrkimyksenä on ottaa tasa-arvosuunnitelma huomioon hankkeiden ja asioiden valmistelussa sekä muussa toiminnassa. Erityistavoitteena on, että eri työtehtäviin valitaan tasapuolisesti naisia ja miehiä, ja että naisia kannustetaan hakemaan johtotehtäviin.

Tuottavuuden parantaminen

Julkisen sektorin tuottavuuden lisääminen on osa hallitusohjelmaan kirjattua hallituksen talouspoliittista strategiaa. Nykyinen valtionhallinnon tuottavuusohjelma korvataan uudella vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmalla. Hallitusohjelman mukaan mittaluokaltaan toimintojen tehokkuuden lisäämiselle asetetut tavoitteet säilytetään taloudelliselta kokonaisvaikutukseltaan ennallaan.

Hallinnonalan määrärahat vuosina 2010—2012

    v. 2010
tilinpäätös
1000 €
v. 2011
varsinainen
talousarvio
1000 €
v. 2012
esitys
1000 €

Muutos 2011—2012
    1000 € %
             
01. Ministeriö ja hallinto 109 708 111 438 113 392 1 954 2
01. Oikeusministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 25 765 25 704 26 305 601 2
02. Oikeushallinnon tietotekniikkakeskuksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 1 1 1
03. Eräiden virastojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 6 549 7 129 7 117 - 12 - 0
04. Tutkimus ja kehittäminen (siirtomääräraha 2 v) 1 990 1 854 1 890 36 2
20. Erityismenot (arviomääräraha) 9 783 8 860 9 500 640 7
21. Oikeusministeriön hallinnonalan tuottavuusmääräraha (siirtomääräraha 2 v) 119 163 44 37
29. Oikeusministeriön hallinnonalan arvonlisäveromenot (arviomääräraha) 49 329 51 000 51 000
50. Avustukset (kiinteä määräraha) 2 302 2 621 3 266 645 25
51. Eräät valtion maksamat korvaukset (arviomääräraha) 13 990 14 150 14 150
10. Tuomioistuimet ja oikeusapu 334 355 338 325 339 248 923 0
01. Korkeimman oikeuden toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 8 233 8 474 8 709 235 3
02. Korkeimman hallinto-oikeuden toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 10 183 10 340 10 499 159 2
03. Muiden tuomioistuinten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 233 270 235 579 236 808 1 229 1
04. Oikeusaputoimistojen ja kuluttajariitalautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 26 578 27 481 28 037 556 2
05. Yleisen edunvalvonnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 14 811 14 451 13 195 - 1 256 - 9
50. Yksityisille oikeusavustajille maksettavat korvaukset (arviomääräraha) 41 280 42 000 42 000
20. Maksuhäiriöt, ulosotto ja konkurssivalvonta 97 831 98 806 99 009 203 0
01. Ulosottolaitoksen ja konkurssivalvonnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 97 831 98 806 99 009 203 0
30. Syyttäjät 42 937 43 835 42 540 - 1 295 - 3
01. Syyttäjälaitoksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 42 937 43 835 42 540 - 1 295 - 3
40. Rangaistusten täytäntöönpano 225 884 225 524 227 345 1 821 1
01. Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 219 859 219 499 221 320 1 821 1
74. Avolaitostyöt (siirtomääräraha 3 v) 6 025 6 025 6 025
50. Vaalimenot 2 272 18 422 29 341 10 919 59
20. Vaalimenot (arviomääräraha) 2 272 18 422 29 341 10 919 59
  Yhteensä 812 988 836 350 850 875 14 525 2

  Henkilöstön kokonaismäärä 9 502 9 340 9 440