Talousarvioesitys 2006

3. Talousarvioesityksen talouspoliittiset lähtökohdatja tavoitteet

Hallituksen talouspolitiikan keskeinen tavoite on työttömyydenvähentäminen ja työllisyyden lisääminen 100 000 henkilöllähallituskauden aikana. Työllisyyskehityksestä käytettävissä olevattiedot viittaavat työpaikkojen määrän kääntyneen viime vuoden jälkipuoliskollavahvaan kasvuun, ja ensi vuoden lopulla työllisten määrän arvioidaannousevan yli 30 000 suuremmaksi kuin hallituskauden alussa.Asetettujen työllisyystavoitteiden saavuttaminen, etenkin työllisyysasteennostaminen 75 prosenttiin seuraavan vaalikauden loppuun mennessä,on tästä huolimatta edelleen haastavaa ja vaatii nopean talouskasvunohella hyödyke-, pääoma- ja työmarkkinoiden toimivuuden paranemista.

Kuvio 4. Työlliset 15—74-vuotiaat, 12 kkliukuva keskiarvo

3.1. Finanssipolitiikka

Hallituksen tavoitteena on, että valtiontalous on vaalikaudenlopulla kansantalouden tilinpidon käsittein tasapainossa. Suhdanneluonteisettai muutoin tilapäiset poikkeamat valtiontalouden tasapainoon tähtäävältäuralta voidaan sallia, mikäli ne eivät vaaranna valtion velkasuhteen alenemista.Hallitus on sitoutunut menoja vähentäviin ja muihin korjaaviin toimenpiteisiin,mikäli valtiontalouden alijäämä uhkaa nousta yli 2¾ prosentin suhteessakokonaistuotantoon. Jos alijäämä uhkaa ennusteiden valossa muodostuatätä suuremmaksi, hallitus esittää viipymättä tarvittavat menojenvähentämistoimenpiteet ja muut toimenpiteet ylityksen välttämiseksi.Maaliskuiseen kehyspäätökseen liittyvien laskelmien perusteellaarvioiden näin heikko talouskehitys on varsin epätodennäköistä.

Hallitusohjelmassa on asetettu keskeiseksi työvoimapoliittiseksiuudistukseksi työmarkkinatuen painopisteen muuttaminen passiivisestatuesta aktiiviseen. Työttömyysjaksot tulee kyetä katkaisemaan mahdollisimmanaikaisessa vaiheessa, jolloin työttömäksi joutunut ei ajaudu passivoivaanpitkäaikaistyöttömyyteen. Aktivoinnilla pyritään vastaamaan myöstyömarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin, joista selvänä esimerkkinäon viimeaikainen avointen työpaikkojen määrän jyrkkä nousu suhteessatyöttömien työnhakijoiden määrään. Kohtaanto-ongelmien lievittämiseksion työmarkkinatukeen ja työvoimatoimistojen palveluihin jo tehtyuudistuksia, mutta näiden ohella tarvitaan myös muita työmarkkinoidentoimivuutta parantavia uudistuksia sekä mm. toimia kasvukeskustenasuntotilanteen helpottamiseksi.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen on olennaista julkisen taloudenkestävyyden kannalta. Julkisen talouden ylijäämä on jäämässä pelkästääntyöeläkerahastojen varaan, sillä niin valtion kuin kuntienkin rahoitustilannepysyy alijäämäisenä. Julkisen talouden ylijäämän arvioidaan laskevanvajaaseen kahteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseenvuosina 2005 ja 2006. Valtiontaloudessa on alijäämää puolen prosentinverran; aiemmin on arvioitu, että valtiontalouden tulisi kuluvallavuosikymmenellä olla keskimäärin 1½—2 prosentin verranylijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta valtionvelkasaataisiin alenemaan riittävästi julkisen talouden kestävyyden takaamiseksimyöhempinäkin vuosina. Lähtökohtatilanne varauduttaessa väestönikääntymisestä aiheutuviin menopaineisiin on heikentynyt selvästiaiemmin arvioidusta, mikä korostaa menokehityksen hillinnän sekämarkkinoiden toimivuutta ja julkista taloutta vahvistavien rakenteellistentoimien merkitystä.

Kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja tuotannon siirtyessäalhaisten tuotantokustannusten maihin osaamistaso nousee yhä tärkeämmäksitalouskasvun turvaamisen kannalta. Hallitus tukee osaamista lisäämällätutkimuksen ja tuotekehityksen voimavaroja ja parantamalla tutkimuksenja sen taloudellisten sovellutusten yhteensovittamista. Koulutuksenuudistamisella pyritään samaan päämäärään, mutta myös turvaamaantyövoiman tarjontaa varhentamalla työuran alkamista.

Julkisen talouden vakauden turvaamisen, mutta myös koko kansantaloudenkasvumahdollisuuksien kannalta, on välttämätöntä tehostaa julkisensektorin toimintoja ja parantaa sen tuottavuutta. Tällöin on paremmatmahdollisuudet tyydyttää muiden sektoreiden työvoimatarpeet. Hallitusonkin asettanut tavoitteeksi, että seuraavan vaalikauden loppuunmennessä valtion henkilöstömäärä vähenee vuosittain keskimäärinkahdella prosentilla. Ensi vuonna talousarviosuunnitelmien mukaantuottavuuden lisäykseen ei vielä päästä, eikä henkilöstömäärä olennaisestisupistu.

3.2. Veropolitiikka

Verotuksen perustehtävä on julkisten menojen rahoitus. Keskeisiävaikuttimia hallituksen veropolitiikassa ovat talouskasvun ja työllisyydenedistäminen. Kansainvälisesti kilpailukykyisellä ja työntekoa kannustavallaverojärjestelmällä voidaan yhdessä muiden samaan tavoitteeseen tähtäävientoimenpiteiden kanssa turvata korkea työllisyys ja hyvinvointipalvelujenrahoitus myös pitkällä aikavälillä.

Hallituskauden aikana on toteutettu yritys- ja pääomaverouudistus,kevennetty ansiotuloverotusta sekä hyödykeverotusta. Suomen yritysverotuson uudistuksen jälkeen kansainvälisesti kilpailukykyinen sekä verokannantason että veropohjan laajuuden perusteella. Kansainvälisen verokilpailunvuoksi yritysverotuksessa tavoiteltuun laajan veropohjan periaatteeseentehtiin poikkeus säätämällä yhteisöjen käyttöomaisuusosakkeidenluovutusvoitot verovapaaksi tuloksi. Myöskään hyödykeverotuksenpuolella ei ole merkittäviä muutospaineita.

Ansiotulojen verotusta on hallituskaudella kevennetty yhteensä1,4 mrd. eurolla. Tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä hallitussitoutui keventämään työn verotusta vuosina 2005—2007 bruttomääräisestiyhteensä 1,7 mrd. eurolla. Tästä noin 350 milj. euroa sisältyy jototeutettuihin kevennyksiin. Ansiotulojen verotusta kevennetäänvaalikauden loppuun mennessä kaiken kaikkiaan 2,8 mrd. eurolla.Vuonna 2006 ansiotuloverotusta kevennetään bruttomääräisesti 840 milj.eurolla, josta osa on sairausvakuutuksen rahoitusuudistukseen liittyvänvakuutetun sairausvakuutusmaksun nousun kompensaatiota. Kevennyksetkohdistetaan työn verotukseen, ja ne painottuvat pieni- ja keskituloisiin.Varallisuusverosta luovutaan.

Matalapalkkaisen työvoiman kysynnän vahvistamiseksi kotitalousvähennystäkorotetaan kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön osalta. Lisäksi otetaankäyttöön määräaikainen työnantajan matalapalkkatuki vuosiksi 2006—2010.Tuki suunnataan ikääntyneitä matalapalkkaisia työntekijöitä työllistävilletyönantajille, ja se toteutetaan verontilitysjärjestelmän kautta.Tuella ei kuitenkaan ole vaikutusta valtion eikä muiden veronsaajienverotuloihin. Matalapalkkatukea selostetaan tarkemmin luvussa 5.3valtiovarainministeriön hallinnonalan kohdalla.

Työn verorasitusta kuvaava verokiila — tuloverojen,sosiaaliturvamaksujen sekä kulutusverojen osuus työvoimakustannuksista — onviimeisen 10 vuoden aikana kaventunut kaikilla palkkatasoilla lähes6 prosenttiyksiköllä (kuvio 5).

Kuvio 5. Keskipalkkaisen työntekijän (1 APW) kokonaisverokiilavuosina 1990—2006, prosenttia

Osana toimenpidekokonaisuutta, jolla lisätään ja nopeutetaanasuntotonttien saatavuutta ja kohtuullistetaan asuntojen hintatasoa,otetaan käyttöön korotettu kiinteistövero rakentamattomalle rakennusmaalleHelsingin seudulla 14 kunnassa. Lisäksi kuntatalouden vahvistamiseksi voimalaitostenja ydinvoimalaitosten kiinteistöveroa korotetaan.

3.3. Julkisen palvelutuotannon ja hallinnon tuottavuudenkehittäminen

Tuottavuuden lisääminen on yksi keino julkisen talouden tasapainonturvaamiseen. Voimavaroja tulee kyetä siirtämään tehtäväalueeltatoiselle väestön ikärakenteen ja aluerakenteen muutosten ja palvelutarpeidenuusien priorisointien mukaisesti.

Suomen julkisen palvelutuotannon laatu, tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuuson arvioitu sekä kansainvälisissä vertailuissa että palveluidenkäyttäjien mielipiteiden perusteella hyviksi. Julkisen palvelutuotannontuottavuus kuitenkin laskee jatkuvasti tai pysyy enintään ennallaan. Lisäksikuntien selvästi ennakoitua nopeammin kasvavat menot uhkaavat julkisentalouden tasapainoa.

Erityisen nopeaa on kuntien järjestämien peruspalvelujen tuottavuudenlasku, yhteensä keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa vuosina 2000—2003.Lisäpanostukset eivät ole johtaneet palvelujen määrän vastaavaankasvuun. Muutossuunta on selvä, vaikka palvelujen laadun muutostaei tuottavuusmittauksessa kaikilta osin ole kyettykään vielä ottamaanhuomioon. Kuntien ja niiden palvelutuotantoyksiköiden väliset suuretja pysyvät tuottavuus- ja tehokkuuserot ovat osoitus siitä, ettätehokkaimpien rakenteiden ja toimintamallien käyttöön ottamisellavoidaan tuottavuutta lisätä paljonkin palvelujen laatua ja vaikuttavuuttavaarantamatta. Kuntien peruspalvelujen tuottavuutta tarkastellaankohdassa 6.3.

Työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat eläkkeelle poistuviapienempiä ja työvoiman kokonaismäärä kääntyy laskuun samaan aikaan,kun suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa rekrytointitarvettakaikilla aloilla. Jos nykyiset palvelut ja ikärakenteen muutoksentakia tarvittava palvelujen lisäys tuotetaan tulevaisuudessakinnykyisen organisaatiorakenteen puitteissa eikä tuottavuus lainkaanparane, julkinen sektori tarvitsisi palvelukseensa jo lähivuosina lähesjoka toisen työmarkkinoille tulevan nuoren. Tällainen kehityskuvaon koko kansantalouden kehityksen kannalta vaarallinen. Julkistenpalvelujen ja hallinnon tuottavuuden parantaminen on tämän takiavälttämätöntä.

Tuottavuutta lisätään uudistamalla palvelutuotannon rakenteitaja toimintatapoja sekä käyttämällä tehokkaammin tieto- ja viestintätekniikkaa.Terveydenhuollon, sairaanhoidon, sosiaalitoimen ja opetuksen palvelujatuottavien laitosten keskinäiset tuottavuus- ja tehokkuuserot ovat jatkuvastisuuria. Jo käytössä olevat tehokkaimmat palvelujen järjestämistavattulee ottaa kattavasti käyttöön. Varsinkin muiden kuin ydinpalvelujentuottamista tulee siirtää yksityisille palvelutuottajille. Hallitustehostaa käynnistämäänsä tuottavuusohjelmaa ja on käynnistänyt kunta- japalvelurakenteen uudistamishankkeen, jonka tavoitteena on muun ohellaparantaa kuntien vastuulla nyt olevan palvelutuotannon tuottavuuttaja tehokkuutta.

Kun henkilöstön vaihtuvuus ikärakenteen takia kasvaa, on erinomainentilaisuus toteuttaa suuriakin rakenne- ja toimintatapauudistuksiahyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen ja kehittää työtehtäviä jaosaamista. Ministeriöiden edellytetään laativan hallituksen kehyspäätöksessä asettamanvaltion henkilöstön vähentämistavoitteen (tarkemmin luvussa 7.1)mukaiset tarkistetut tuottavuusohjelmat, jotka kootaan hallituksenkäsiteltäväksi ennen seuraavien kehysehdotusten viimeistelyä. Varsinaisentoiminnan palvelu- ja toimintaprosesseja tulee uudistaa ja siirtyäentistä kattavammin sähköiseen toimintaan. Keskeiset hallinnonaloittaisettoimenpiteet ja kehysvaikutukset sisällytetään vuosia 2007—2010koskevaan kehyspäätökseen.

Kaikkien hallinnonalojen ja virastojen odotetaan tehostavanyleishallintoa, hankintatointa, tietotekniikan käyttöä ja tukipalveluja.Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon ensimmäiset palvelukeskukseton perustettu tai perustetaan v. 2006 oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriönja ympäristöministeriön hallinnonaloille. Näiden tehtävien tuottavuudenkasvutavoitteeksi on asetettu keskimäärin 40 % vuoteen2009 mennessä asiakas- ja työtyytyväisyyden pysyessä vähintään nykyisenä.Muutokset sopeutetaan henkilöstön luonnolliseen poistumaan. Säästyneitävoimavaroja suunnataan ydintehtäviin. Hallituksen strategia-asiakirjan (2005)mukaisesti kaikkien hallinnonalojen palvelukeskukset on perustettavaviimeistään v. 2007 tai hallinnonalojen on hankittava palvelut joolemassa olevilta keskuksilta. Talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksetmuodostavat valtion palvelukeskusverkoston, jonka toimintatapoja,toimialaa, prosesseja ja tietojärjestelmiä kehitetään koordinoidustiyhtenäisten, yhteisten ja yhteensopivien määrittelyjen mukaisesti.

3.4. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomen väestö ikääntyy seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikananopeammin kuin missään muussa EU-maassa. Työikäinen väestö alkaasupistua v. 2010, kun ensimmäinen suuri ikäluokka — v.1945 syntyneet — täyttää 65 vuotta. Työvoiman määrä kääntyylaskuun jo tätä ennen, jos vanhimpien työntekijäikäryhmien työhönosallistuminen ei nouse merkittävästi. Tilastokeskuksen uusimmanväestöennusteen (2004) mukaan työikäinen väestö (20—64v.) supistuu vuoteen 2030 mennessä noin 315 000 hengellä.

Väestön ikärakenne Suomessa vuosina 2005—2030, 1 000henkeä

Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, seniori-ikäistenlukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2030 mennessä 65 vuotta täyttäneidenmäärä lisääntyy n. 590 000 hengellä ja vanhushuoltosuhde,eli 65 vuotta täyttäneet suhteessa työikäiseen väestöön, kaksinkertaistuu.Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohden on neljä työikäistä,v. 2030 heitä on enää kaksi. Vanhushuoltosuhde on EU-maiden korkeinv. 2025.

Suomen väestö ikääntyy nopeinta vauhtia EU-alueella, mutta tähänon varauduttu useimpia maita paremmin, sillä:

• Valtion velkaantuneisuus ja korkomenotovat supistuneet. Tällä tavoin on luotu tilaa väestön ikääntymisestäaiheutuvalle menojen kasvulle.
• Työeläkkeitä on rahastoitu sekä yksityisellä että julkisellasektorilla, minkä vuoksi nousupaine eläkemaksuissa jää olennaisestipienemmäksi kuin eläkemenoissa.
• Julkisen talouden rahoituspohjaa on vahvistettu kasvuaja työllisyyttä tukevalla talouspolitiikalla.
• Lisäksi on tehty eläkeuudistuksia, jotka vahvistavat eläkejärjestelmänrahoituksen kestävyyttä.

Väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuva työpanoksen supistuminennäyttäisivät johtavan pysyvästi totuttua hitaampaan talouskasvuun.Samanaikaisesti julkiset menopaineet lisääntyvät tuntuvasti. Suurinhaaste kohdistuu eläkkeiden sekä vanhusten hoito- ja hoivapalvelujenrahoitukseen.

Ikäsidonnaiset ja työttömyysmenot, prosenttia kokonaistuotannosta ¹⁾

¹⁾ Laskentaoletukset: työn tuottavuus kasvaa2,0 % / vuosi vuoteen 2010 ja sen jälkeen 1,75 prosenttia;työllisyysaste nousee 72 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja pysyyennallaan sen jälkeen.

Väestön ikääntymisestä aiheutuva menojen kasvu voidaankin rahoittaakohtuullisella veroasteella vain, mikäli verotuksen pohja on nykyistälaajempi. Tämä edellyttää työllisyyden ripeää paranemista ja vahvaatuottavuuden kasvua. Julkisen talouden kestävä rahoitus edellyttäälisäksi hyvinvointipalveluiden tuotannolta kustannustehokkuutta.

3.5. EU:n talouspoliittinen koordinaatio

Finanssipoliittinen koordinaatio

Euroalueen julkisen talouden tilanteen ei odoteta kohentuvanvuoden 2005 aikana, sillä talouskehitys on jäämässä heikommaksikuin budjetteja laadittaessa arvioitiin. Julkisen talouden alijäämäksiarvioidaan 2,6 % BKT:sta, mikä on lähes sama kuin edellisenävuonna. Euroalueen maista liiallinen alijäämä on Saksassa, Ranskassa,Italiassa ja Kreikassa. Heinäkuussa 2005 komissio esitti myös Portugaliakoskevan alijäämämenettelyn käynnistämistä, koska Portugalin vakausohjelmanmukaan alijäämän odotetaan kohoavan tänä vuonna 6,2 prosenttiinBKT:sta. Italian tilanne on ongelmallinen erityisesti sen vuoksi,että julkisen talouden velkaantuminen säilyy edelleen korkeana.Tämä tekee maan taloudesta haavoittuvan. Neuvosto päätti helmikuussa2005, että Kreikkaa koskevassa alijäämämenettelyssä siirrytään uuteenvaiheeseen perustamissopimuksen artiklan 104(9) perusteella. Uusiaskel lisää menettelyn velvoittavuutta. Samalla liiallisen alijäämänpoistamisen takarajaa kuitenkin pidennettiin vuodella siten, että Kreikanedellytetään saavuttavan 3 prosentin viitearvon vasta v. 2006. Alankomaidenosalta neuvosto päätti toukokuussa 2005 alijäämämenettelyn purkamisesta,kun oli osoittautunut, että julkisen talouden tilanne oli kohentunutodotettua nopeammin ja 3 prosentin raja alitettiin jo v. 2004.

Liialliset alijäämät ja kansantuotteen hidas nimellinen kasvuovat vaikuttaneet siihen, että euroalueen julkinen velka suhteessaBKT:hen ei ole alentunut. Velkasuhteen odotetaan säilyvän nykytasollaan,joka selvästi ylittää 70 % BKT:sta. Neuvoston arvion mukaanuseassa jäsenvaltiossa julkinen talous ei ole kestävällä pohjallajoko korkean velkaantumisen tai väestön ikääntymisestä aiheutuvienmenojen nopean kasvun seurauksena.

Euroalueen ulkopuolisista maista liiallinen alijäämä on myöskuudessa uudessa jäsenvaltiossa. Niiden tilanteiden odotetaan kuitenkinparantuvan lähentymisohjelmien mukaisesti ajan myötä.

Vakaussopimus

Syyskuussa 2004 komissio antoi tiedonannon vakaus- ja kasvusopimuksenuudistamisesta hallitusten ja valtioiden päämiesten suositustenmukaisesti. Uudistusta käsiteltiin tämän jälkeen useita kertojaneuvostossa. Maaliskuussa 2005 neuvosto antoi sen päälinjoista raportinEurooppa-neuvostolle. Tarvittavat muutokset sekundaarilainsäädäntöönon sen jälkeen toteutettu ja uudistettua sopimusta on ryhdytty josoveltamaan mm. päätettäessä Italian ja Portugalin liiallisista alijäämistä.Uudistetussa vakaussopimuksessa on pyritty hakemaan parempaa tasapainoapitemmän aikavälin kestävyyden ja lyhyen ajan joustavuuden välillä.Keskeinen osa uutta kehikkoa ovat jäsenvaltioita velvoittavat maakohtaisetkeskipitkän aikavälin tavoitteet, joiden tulee olla pitkän aikavälinkestävyystavoitteiden mukaisia. Joustavuutta sopimuskehikkoon tuose, että alijäämämaille voidaan antaa hieman aiempaa pitempiä sopeutusjaksoja.Näin voidaan välttää se, että jäsenvaltion on ryhdyttävä kiristäviintoimiin taantumavaiheessa. Uudessa sopimuskehikossa tavoitteenasetteluon muuttunut vaativammaksi myös siinä suhteessa, että jäsenvaltioiltavaadittuja korjaustoimia arvioitaessa otetaan huomioon vain rakenteellisettoimet, ei kertaluontoisia ja väliaikaisia toimenpiteitä, joihinmonet maat ovat viime aikoina turvautuneet julkisen talouden tunnuslukujakaunistaakseen.

Vastuu vakaus- ja kasvusopimuksen toimeenpanosta on siirtynytjäsenvaltioiden hallituksille. Tämä heijastaa kesällä 2004 tehtyäEuroopan tuomioistuimen päätöstä, jonka mukaan neuvostolla on huomattavaliikkumavara liiallisen alijäämän menettelyn täytäntöönpanossa.Kun vastuu sopimuksesta on yhä enemmän jäsenvaltioiden hallituksilla,voidaan arvioida, että myös rahoitusmarkkinoiden kautta tulevatpaineet julkisen talouden kurinalaisuuden ja kestävyyden ylläpitämiseksikasvavat. Uudistus lisää paineita vahvistaa EU-tason talouspolitiikan koordinaatiota.

Toinen talouspolitiikan koordinaation kannalta merkittävä EU-tasonuudistus on Lissabonin strategian välitarkistus, josta sovittiinmaaliskuun Eurooppa-neuvostossa. Strategian uudistaminen oli välttämätöntä,koska oli käynyt ilmeiseksi, ettei viisi vuotta aikaisemmin asetettujakasvu- ja työllisyystavoitteita tulla saavuttamaan vuoteen 2010mennessä. Uudistus kohdistaa strategian huomion ennen muuta kasvuunja työllisyyteen. Sen mukaisesti jäsenvaltiot laativat kolmivuotisetkansalliset Lissabon-ohjelmansa, jotka rakentuvat yhdennettyjensuuntaviivojen varaan. Yhdennetyt suuntaviivat muodostavat kokonaisuuden,joka koostuu kahdesta osiosta. Talouspolitiikan laajat suuntaviivatkattavat makro- ja mikrotalouden ja työllisyyssuuntaviivat työllisyyspolitiikan.Tarkoituksena on se, että jäsenvaltiot sitoutuvat omista lähtökohdistaan keskeisiinuudistuksiin näillä kolmella alueella. Talouspolitiikan tehokkuudenkannalta on tärkeää, että makrotalous, rakenneuudistukset ja työllisyyspolitiikkaovat kiinteässä vuorovaikutuksessa ja tukevat kasvua ja kasvupotentiaalinsekä kilpailukyvyn vahvistamista. Väestön ikääntyessä ja globaalinkilpailun kiristyessä kestävyyttä ei EU-alueella voida turvata yksinomaanpanostamalla julkisen talouden vakauteen, vaan tämän lisäksi tarvitaanmyös rakenteellisia uudistuksia erityisesti eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmissämutta myös laaja-alaisemmin.

Euroopan tulevaisuus riippuu viime kädessä talouden kasvupotentiaalista.Lissabonin strategia ei ole tähän mennessä kyennyt lunastamaan siihenliitettyjä odotuksia. Uudistuksen myötä vastuu strategian täytäntöönpanostasiirtyy yhä enemmän jäsenvaltioille, joiden odotetaan sen yhteydessäsitoutuvan välttämättömien uudistusten täytäntöönpanoon. Samallaon nähty tärkeäksi se, että myös Euroopan unionin alueella jatketaanuudistuksia markkinaintegraation nopeuttamiseksi. Erityisen keskeiselläsijalla ovat rahoitusmarkkinaintegraatio ja palveluiden sisämarkkinat.Myös innovaatiotoiminnan ja talouden dynamiikan vahvistaminen ovatstrategiassa keskeisellä sijalla. Tältä kannalta on tärkeää, ettäunionialueen avoimuus — myös ulkoinen avoimuus — lisääntyy.