Talousarvioesitys 2009

3.3. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomen väestö ikääntyy nopeammin kuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa. Työikäinen väestö alkaa supistua jo vuonna 2010, kun ensimmäinen suuri ikäluokka, vuonna 1945 syntyneet, täyttää 65 vuotta. Tilastokeskuksen väestöennusteen (2007) mukaan työikäinen väestö (15—64 vuotta) supistuu vuoteen 2050 mennessä n. 270 000 hengellä.

Työvoiman supistumista voidaan aktiivisin toimin hidastaa pidentämällä työuria sekä alku- että loppupäästä. Lisäksi vähenemistä voidaan yrittää kompensoida aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla. Ongelmaa sillä ei kuitenkaan pystytä poistamaan, ainoastaan lieventämään. Työikäisen väestön supistuminen tulee hidastamaan merkittävästi tulevaa talouskasvua. Kun viime vuosisadalla totuimme runsaan kolmen prosentin vuosikasvuun, joudumme jatkossa tyytymään n. 1½ prosentin vuosikasvuun, kun talouskasvu on yksinään tuottavuuden kasvun varassa.

Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, seniori-ikäisten lukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2050 mennessä 65 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy n. 700 000 hengellä ja vanhushuoltosuhde kaksinkertaistuu. Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohden on neljä työikäistä, v. 2050 heitä on enää kaksi. Väestön nopea ikääntyminen ei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkeikään, vaan taustalla on myös jatkuva eliniän piteneminen. Tämän seurauksena yli 85-vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin. Vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan jo 390 000, kun heitä on nyt 100 000.

Väestöennusteen mukaan 65-vuotiaan miehen elinajanodote kasvaa kuudella vuodella ja vastaavan ikäisen naisen viidellä vuodella vuoteen 2050 mennessä. Eliniän piteneminen on myönteinen asia ja heijastaa hyvinvoinnin kasvua, mutta lisää samalla vanhusten hoidon tarvetta. Hoito- ja hoivamenojen rahoitusongelmia lieventäisi, jos vanhusten toimintakykyisten vuosien määrää pystyttäisiin kasvattamaan likimain yhtä paljon kuin elinikä pitenee. Eläkejärjestelmässä elinajan piteneminen ei ole merkittävä uhka eläkkeiden kestävälle rahoitukselle.

Väestöennusteen mukainen kehitys merkitsee erittäin suurta haastetta vanhusten hoivapalvelujen järjestämiselle ja rahoitukselle. Tällä on seurauksia myös työmarkkinoille. Jos hyvinvointipalvelut tuotettaisiin nykyisillä rakenteilla niin 2020- ja 2030-luvuilla, jolloin hoivan tarve kasvaa eniten, runsaat puolet työikään siirtyvistä nuorista ikäluokista pitäisi palkata julkiselle sektorille. Tällainen kehitys johtaisi siihen, että työpaikkojen määrä kasvaisi tuntuvasti kuntien järjestämisvastuulla olevissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta vähenisi merkittävästi yksityisellä sektorilla. Työvoimapula ja samanaikainen palvelutarpeen kasvu uhkaavat voimistaa palvelujen kallistumista ja lisätä kustannuksia. Siksi mm. Paras-hankkeessa ja valtion tuottavuusohjelmassa tuottavuuden parantaminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi kustannusten kasvun hillinnässä.

Julkisen talouden kestävä rahoitus joutuu koetukselle tilanteessa, jossa eläke- ja hoivapalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisesti työvoiman vähentyessä ja kansantuotteen sekä sen myötä veropohjan kasvun hidastuessa. EU:n piirissä tehtyjen laskelmien mukaan ikäsidonnaiset menot, eli eläke- ja terveydenhuollon sekä pitkäaikaishoidon menot, kasvavat Suomessa runsaat 5 % suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2050 mennessä. Eläkemenojen kovin nousupaine ajoittuu 2010-luvulle, kun taas hoivapalvelujen menot kasvavat voimakkaimmin vasta tämän jälkeen.

Suomessa on varauduttu väestön nopean ikääntymisen aiheuttamiin menopaineisiin paremmin kuin monessa muussa EU-jäsenmaassa:

• Valtio on kurinalaisella finanssipolitiikallaan vähentänyt velkaantuneisuuttaan ja siten korkomenojaan. Tällä tavoin on luotu tilaa väestön ikääntymisestä aiheutuvalle menojen kasvulle.
• Työeläkkeitä on rahastoitu, minkä vuoksi nousupaine eläkemaksuissa jää olennaisesti pienemmäksi kuin eläkemenoissa. Lisäksi on sovittu lisärahastoinnista vuoteen 2013 saakka.
• Tämän lisäksi on tehty useita eläkeuudistuksia, jotka vahvistavat merkittävästi eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä mm. kannustamalla pitempiin työuriin.
• Julkisen talouden rahoituspohjaa vahvistetaan kasvua ja työllisyyttä tukevalla talouspolitiikalla. Hallitus tavoittelee tällä vaalikaudella 80 000—100 000 uutta työpaikkaa. Pitemmällä aikavälillä tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin.

On arvioitu, että v. 2005 voimaan tullut eläkeuudistus yhdessä aiemmin toteutettujen uudistusten kanssa myöhentää eläkkeelle siirtymistä noin kolmella vuodella. Ikääntyneiden työntekijöiden (55—64 -vuotiaat) työllisyys onkin merkittävästi parantunut viime vuosina. Tässä ikäryhmässä työllisyysaste on noussut EU-maiden nopeinta vauhtia, 37 prosentista v. 1998 lähes 55 prosenttiin v. 2007.

Taulukko 5. Väestön ikärakenne Suomessa 2007—2050¹⁾

¹⁾ Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2007.