Siirry sisältöön
  Vastaa budjetti.vm.fi-sivuston käyttäjäkyselyyn ja vaikuta uuden budjettiverkkosivuston kehittämiseen. Kyselyyn pääset tästä.

Talousarvioesitys 2008

3. Talousarvioesityksen talouspoliittiset lähtökohdatja tavoitteetPDF-versio

Suomen talouden voimakas kasvu on jatkunut poikkeuksellisenpitkään. Suurimpana riskinä suotuisan talouskehityksen jatkumisellevoidaan pitää talouden tarjontarajoitteiden, erityisesti työvoimakapeikkojen,yleistymistä. Hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi työllisyydenparantaminen 80 000—100 000 henkilöllävaalikauden loppuun mennessä. Haastavan työllisyystavoitteen toteutuminenja vahvan talouskasvun ylläpitäminen edellyttävät paitsi työvoimantarjontaa tukevia ja tuottavuutta vahvistavia määrätietoisia toimenpiteitämyös suotuisaa kansainvälistä talouskehitystä sekä työvoiman kysynnänturvaavaa maltillista palkkakehitystä. Valtion ja kuntien taloudenkestävyys on ratkaisevasti sidoksissa hyvän työllisyys- ja talouskehityksen jatkumiseen.

3.1. Finanssipolitiikka

Taloudellinen kehitys on pysynyt viime vuodet selvästi parempanakuin euroalueella keskimäärin, ja yleiset edellytykset Suomen talouskehityksellenäyttävät pysyvän suotuisina myös v. 2008.

Vaalikauden loppupuolen näkymiä varjostaa kuitenkin väestönkiihtyvä ikääntyminen. Samalla kun julkiset menot lisääntyvät väestönvanhenemisen myötä, työllisten määrän supistuminen uhkaa hidastaakokonaistuotannon ja verotulojen kasvua. Hallitus pyrkii varautumaan tästäjulkiseen talouteen kohdistuvaan paineeseen vahvistamalla taloudenkantokykyä rakenteellisin uudistuksin sekä harjoittamalla vastuullistameno- ja veropolitiikkaa.

Julkisen talouden kestävyyden kannalta työllisyysasteen kohottaminenon välttämätöntä. Työmarkkinat ovat kuitenkin kiristymässä ja ilmanuusia, työvoiman tarjontaa lisääviä toimenpiteitä rakenteellisentyöttömyyden raja alkaa lähestyä. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia helpottamaantarvitaan suurempaa ammatillista ja alueellista liikkuvuutta.

Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpidemäärärahoja suunnataanhallitusohjelman mukaisesti uudelleen siten, että niillä nykyistäparemmin tuetaan työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoilleja helpotetaan näin työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa. Työllisyysmäärärahojakohdennetaan ammatilliseen työvoimapoliittiseen koulutukseen, erityisestiyritysten kanssa toteuttavaan koulutukseen, sekä yksityisen sektorintukityöllistämiseen. Osaamista edistetään lisäämällä ammatillisenperuskoulutuksen opiskelijapaikkoja 2 000 opiskelijallaja oppisopimuskoulutusta 2 100 opiskelijalla. Nuorten työpajatoimintaatuetaan ja aikuiskoulutuksen kehittämiseen kohdennetaan lisämäärärahaa.Hallitusohjelmassa matalapalkkatuen laajentamiseen varattu 50 milj.euroa kohdennetaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistymisedellytystenparantamiseen, vajaakuntoisten palkkatukeen ja oppisopimuskoulutuksenajärjestettävän lisäkoulutuksen laajentamiseen. Työvoiman liikkuvuuttaedistetään uudella työasuntovähennyksellä. Liikkuvuutta on tuettujo vuoden 2007 alusta harkinnanvaraisella muuttoavustuksella, korottamallaliikkuvuusavustuksen kilometrikorvausta, pidentämällä harkinnanvaraisenmatka-avustuksen enimmäiskestoa sekä korottamalla työmatkakuluvähennyksenenimmäismäärää.

Julkisten menojen kasvua hillitään 25.5.2007 kehyspäätöksessäasetetulla vaalikauden yli ulottuvalla, menojen kasvua rajoittavallamenokehyksellä sekä parantamalla tuottavuutta kunta- ja palvelurakennehankkeensekä valtion tuottavuusohjelman avulla. Tämä tarkoittaa julkisen toiminnantehostamista ja julkisen sektorin työvoiman kohdentamista uudelleenvastaamaan paremmin väestön ikääntymistä aiheutuvia tarpeita. Julkisensektorin työvoimakysyntä ei saisi muodostaa estettä yksityisen sektorinja koko kansantalouden kasvumahdollisuuksille.

Hallituksen tavoitteena on valtiontalouden yhtä prosenttia bruttokansantuotteestavastaava rakenteellinen eli suhdannevaiheesta riippumaton ylijäämävaalikauden lopussa v. 2011. Valtiontalouden ylijäämätavoitteensaavuttaminen edellyttää meno- ja verolinjauksiin pitäytymisen lisäksivoimakkaita talouden kasvupotentiaalia vahvistavia toimia ja työllisyyspolitiikanonnistumista. Veropoliittisten toimien mitoituksen suhteen hallituson sitoutunut siihen, etteivät ne vaaranna julkisen talouden pitkänajan kestävyyttä eivätkä Suomen vakausohjelmaan sisältyviä sitoumuksia.Hallitusohjelmassa lisäksi todetaan, että valtiontalouden alijäämäei edes poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa saa ylittää2½ % bruttokansantuotteesta.

Suhdannekuvaa leimaa korkeasuhdanteen pitkittymisestä ja taloudenniukkuustekijöistä johtuvat hinta- ja kustannuspaineet. Suhdannekorjattuvaltiontalouden ylijäämä pienenee v. 2008 kuluvaan vuoteen verrattuna,mikä viittaa siihen, että hallituksen finanssipolitiikka on kasvua tukevaa.Korkeasuhdanteen pitäminen hallittuna edellyttää kuitenkin finanssipolitiikaltapidättyväisyyttä. Tästä näkökulmasta on perusteltua toteuttaa hallitusohjelmanmukaiset veronkorotukset jo v. 2008 ja ajoittaa merkittävimmät veronkevennyksetvaalikauden myöhemmille vuosille niin, ettei vakaa suhdannekehitysvaarannu. Tämä myös jättää finanssipolitiikkaan reagointivaraa,jota voidaan tarvita, mikäli talouden suhdannekehitys heikentyisiennakoitua voimakkaammin.

3.2. Veropolitiikka

Hallituksen veropolitiikan keskeiset tavoitteet ovat

  • työllisyyden edistäminen työnverotusta keventämällä,
  • työvoiman liikkuvuuden ja kohtaannon parantaminen,
  • verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen,
  • yrittäjyyden, osaamisen, kotimaisen omistajuuden ja säästämisenedistäminen,
  • ympäristönäkökohtien painottaminen ja
  • harmaan talouden torjuminen.

Ansiotulojen verotus

Veropolitiikan painopiste on työn verotuksen keventämisessä.Hallitusohjelman mukaisesti koko hallituskaudella työn verotustakevennetään työllisyyden edistämiseksi yhteensä 1,6 mrd. eurolla.Hallitus tulee puolivälitarkastelussa arvioimaan hallituskaudentuloverokevennysten mitoituksen myös palkkaratkaisut huomioon ottaen.

Vuonna 2008 työn verotusta kevennetään maltillisesti 330 milj.eurolla, johon sisältyy myös kompensaatio työntekijän työeläkemaksun0,1 prosenttiyksikön korotuksesta. Työn verotuksen kevennykset kohdistetaantasaisesti kaikkiin tuloluokkiin. Kevennyksen lisäksi tuloveroasteikkoontehdään 2 prosentin inflaatiotarkistus. Ansiotason arvioidaan nousevan5 prosentilla v. 2008 ja palkankorotusten turvatessa palkansaajienostovoiman kasvun veronkevennysvaraa voidaan säästää tuleville vuosille.Samalla pyritään hillitsemään talouden ylikuumenemisriskiä. Hallituskaudenloppupuolella talouskasvun hidastuminen sekä väestön ikääntymisestäseuraava työn tarjonnan väheneminen saattavat antaa aihetta työllisyydenja kotimaisen kysynnän tukemiseen myös verotusta keventämällä.

Työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi otetaan käyttöön uusi työasuntovähennys.Vähennys myönnettäisiin vuokra-asumisen perusteella niille työntekijöille,jotka joutuvat työpaikkansa sijainnin vuoksi ylläpitämään asuntoamyös työskentelypaikkakunnallaan.

Eläketulojen verotuksen keventämiseen kohdistetaan n. 200milj. euroa. Tietyllä tuloalueella eläketulojen verotus on ollutkireämpää kuin vastaavansuuruisten työtulojen verotus. Tämä ero poistetaankorottamalla valtionverotuksen eläketulovähennystä.

Hallitusohjelman mukaisesti muutokset kuntien veropohjassa kompensoidaankunnille täysimääräisesti.


Kuvio 4. Palkkatulon veroaste, % keskituloinen palkansaaja

Kuvio 4. Palkkatulon veroaste, % keskituloinen palkansaaja Taulukko 5. Väestön ikärakenne Suomessa 2007—20401)

Yrittäjyyden, osaamisen, kotimaisen omistajuudenja säästämisen edistäminen

Hallituksen verolinjaan kuuluu kotimaista yritystoimintaa jaomistusta tukevia toimenpiteitä. Yritysverotus pidetään kansainvälisestikilpailukykyisenä, yritysverotuksen pohja pidetään tiiviinä ja pidättäydytäänsuomalaisten yritysten kilpailukykyä vaarantavista muutoksista.Perheyrittäjyyttä tuetaan ja pitkäaikaissäästämisen verotusta kehitetään.

Yritysverotuksen säännöksiä sopeutetaan kansainvälisiin tilinpäätösperiaatteisiinja uuteen osakeyhtiölakiin v. 2008. Tämä toteutetaan pääosinv. 2006 mietintönsä jättäneen yritysverotuksen kehittämistyöryhmänehdotusten mukaisesti, poistouudistusta lukuun ottamatta. Vuonna 2008verotuksen ja kirjanpidon yhteensovittamisessa on tarkoitus säätäämuun muassa kirjanpitoon merkittyjen realisoitumattomien arvonmuutostenverokohtelusta.

Perintöverotusta kevennetään vuoden 2008 alusta nostamalla verotettavanperinnön alarajaa sekä helpottamalla puolison ja alaikäisten lastenasemaa. Perheyrittäjyyden edistämiseksi perintö- ja lahjaverotuson tarkoitus poistaa kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojensukupolvenvaihdoksilta tuotannolliseen toimintaan liittyvän omaisuudenosalta vuoden 2008 aikana. Myöhemmin selvitetään perheyritystensukupolvenvaihdosten erityisongelmat.

Energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan sekäterveyspolitiikkaan liittyvät veromuutokset

Veropoliittisin toimenpitein tuetaan osaltaan hallituksen energia-,ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Energian säästämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksienergiaveroja korotetaan 300 milj. eurolla v. 2008 painotuksenollessa päästökaupan ulkopuolisella sektorilla. Energiaveroja onedellisen kerran korotettu vuoden 2003 alussa, joten ensivuodelle ehdotettavassa korotuksessa on osittain kyse inflaatiotarkistuksesta.

Alkoholijuomien valmisteveroa korotetaan v. 2008 runsaalla10 prosentilla siten, että korotus painottuu väkeviin alkoholijuomiin.Tavoitteena on turvata alkoholijuomaveron veropohja ja hillitä alkoholinkulutuksen kasvua. Korotus on mitoitettu niin, ettei se aiheutamatkustajatuonnin hallitsematonta kasvua. Vuonna 2008 alkavan tupakkaverodirektiivinmuutosehdotuksen käsittelyn yhteydessä ratkaistaan tarvittavat muutoksettupakkaverotukseen.

Elintarvikkeiden arvonlisäverokantaa alennetaan 1.10.2009 lukien.

3.3. Julkisen palvelutuotannon ja hallinnon tuottavuudenkehittäminen

Tuottavuuden lisääminen on keskeisin keino pitkällä aikavälillähillitä ikärakenteen muutoksesta aiheutuvia julkiseen talouteenkohdistuvia menopaineita ja turvata yksityisen sektorin työvoimatarvettatyöikäisen väestön määrän alkaessa vähentyä. Hallitus jatkaa valtionhallinnon tuottavuusohjelmanja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamista.

Suomen julkisen palvelutuotannon laatu, tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuuson arvioitu sekä kansainvälisissä vertailuissa että palveluidenkäyttäjien mielipiteiden perusteella hyviksi. Julkisen palvelutuotannontuottavuus on kuitenkin laskenut 2000-luvulla. Muutossuunta on selvä,vaikka palvelujen laadun muutosta ei tuottavuusmittauksessa kaikiltaosin ole kyettykään vielä ottamaan huomioon. Erityisen nopeaa tuottavuudenlasku on ollut kuntien järjestämissä peruspalveluissa, keskimäärinn. 2 % vuodessa ajalla 2000—2004. Vuodesta2004 vuoteen 2005 tuottavuus tosin kasvoi prosentilla.

Kuntien ja niiden palvelutuotantoyksiköiden väliset suuret japysyvät tuottavuus- ja tehokkuuserot ovat osoitus siitä, että tehokkaimpienrakenteiden ja toimintamallien kattavalla käyttöön ottamisella voidaantuottavuutta lisätä paljonkin palvelujen laadusta ja vaikuttavuudestatinkimättä. Lisäpanostukset eivät ole johtaneet palvelujen määränvastaavaan kasvuun.

Työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat eläkkeelle poistuviapienempiä ja työvoiman kokonaismäärä kääntyy laskuun samaan aikaan,kun suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa rekrytointitarvettakaikilla aloilla. Jos nykyiset palvelut ja ikärakenteen muutoksentakia tarvittava palvelujen lisäys tuotetaan tulevaisuudessakinnykyisessä laajuudessa julkisten organisaatioiden itsensä toimestaeikä tuottavuus lainkaan parane, julkinen sektori tarvitsisi palvelukseensajo lähivuosina vähintään joka toisen työmarkkinoille tulevan nuoren.Tällainen kehityskuva on koko kansantalouden kasvuedellytysten turvaamisenkannalta vaarallinen. Julkisten palvelujen ja hallinnon tuottavuudenparantaminen on tämän takia välttämätöntä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on muun ohellaparantaa kuntien vastuulla nyt olevan palvelutuotannon tuottavuuttaja tehokkuutta. Tätä sekä muita peruspalvelujen kehittämis- ja tehostamistoimenpiteitäon selostettu luvussa 6.

Hallitus on päättänyt toteuttaa 23.3.2006 valtiontalouden kehyspäätöksenmukaiset toimeenpanovaiheessa olevat tuottavuutta lisäävät toimenpiteet.Näiden toimenpiteiden tulee vähentää valtionhallinnon työvoimatarvettan. 9 600 henkilötyövuodella vuoteen 2011 mennessä.Lisäksi hallitus käynnistää uusien tuottavuutta lisäävien toimenpiteidensuunnittelun. Niistä hallitus päättää kevään 2008 kehyspäätöksessä.Tältä osin asiaa tarkastellaan luvussa 7.3.

3.4. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomen väestö ikääntyy nopeammin kuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa.Työikäinen väestö alkaa supistua jo v. 2010, kun ensimmäinensuuri ikäluokka, vuonna 1945 syntyneet, täyttää 65 vuotta. Tilastokeskuksenuusimman väestöennusteen (2007) mukaan työikäinen väestö (15—64-vuotiaat)supistuu vuoteen 2040 mennessä n. 230 000 hengellä.

Työvoiman tarjonnan supistumista voidaan aktiivisin toimin hidastaapidentämällä työuria sekä alku- että loppupäästä ja muutoinkin nostamallatyöllisyysastetta. Lisäksi vähenemistä voidaan yrittää kompensoidaaktiivisella maahanmuuttopolitiikalla. Ongelmaa sillä ei kuitenkaan pystytäpoistamaan, ainoastaan lieventämään. Työikäisen väestön supistuminentulee hidastamaan merkittävästi tulevaa talouskasvua. Kun viimevuosisadalla talouden vuosikasvu oli runsaat kolme prosenttia, jatkossajoudutaan tyytymään n.1 ½ prosentin vuosikasvuun, kun talouskasvuon yksistään tuottavuuden kasvun varassa.

Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, seniori-ikäistenlukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2040 mennessä 65 vuotta täyttäneidenmäärä lisääntyy yli 670 000 hengellä, ja vanhushuoltosuhdekaksinkertaistuu. Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohdenon neljä työikäistä, v. 2040 heitä on enää kaksi. Tämäei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkeikään,vaan taustalla on myös eliniän piteneminen. Tämän seurauksena yli85-vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin. Vuonna 2040 heitäarvioidaan olevan jo 350 000, kun heitä nyt on 100 000.

Suhteessa aiempaan, vuoden 2004 väestöennusteeseen, huollettavieneli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa vuoteen2040 mennessä 190 000 hengellä.

Väestöennusteen mukainen kehitys merkitsee erittäin suurta haastettavanhusten hoivapalvelujen järjestämiselle ja rahoitukselle. Tälläon seurauksia myös työmarkkinoille. Jos hyvinvointipalvelut tuotettaisiinnykyisillä rakenteilla, niin 2020- ja 2030-luvuilla, jolloin hoivantarve kasvaa eniten, runsas puolet työikään siirtyvistä nuoristaikäluokista pitäisi palkata julkiselle sektorille. Työpaikkoja syntyisikinsuhteellisesti ja määrällisesti eniten sosiaali- ja terveyspalveluihin.Rahoitusongelma lieventäisi, jos vanhusten toimintakykyisten vuosienmäärää pystyttäisiin kasvattamaan likimain yhtä paljon kuin elinikäpitenee.

Julkisen talouden kestävä rahoitus joutuu koetukselle tilanteessa,jossa eläke- ja hoivapalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisesti,kun työvoima vähentyy ja kansantuotteen sekä veropohjan kasvuvauhtihidastuu. EU:n piirissä tehtyjen laskelmien mukaan ikäsidonnaisetmenot, eli eläke- ja terveydenhuollon sekä pitkäaikaishoidon menot,kasvavat Suomessa runsas 5 % suhteessa kokonaistuotantoonvuoteen 2040 mennessä. Tuorein väestöennuste nostaa menopaineentätäkin suuremmaksi.

Suomessa kunnat vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä,ja ikärakenteen muutos aiheuttaa näin ollen suuria menopaineitakuntatalouteen. Ikärakenteen muutos vaihtelee kuitenkin kunnittainmerkittävästi, mistä johtuen palveluiden kysynnän lisäys ja tästäaiheutuvat menopaineet kohdistuvat yksittäisiin kuntiin eri tavalla.Vaikeimmassa asemassa ovat jo tällä hetkellä monet Itä- ja Pohjois-Suomenmuuttotappiokunnat, joiden kantokyky on valmiiksi kaikkein heikoin.

Hyvinvointipalvelujen menokehitys ei kuitenkaan riipu pelkästäänväestön ikärakenteen muutoksesta vaan myös siitä, kuinka kustannustehokkaastikoulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluja pystytään tuottamaan. Hallituspyrkii hidastamaan hyvinvointipalvelujen menojen kasvua mm. palvelurakenneuudistuksellaja tuottavuusohjelmalla.

Taulukko 5. Väestön ikärakenne Suomessa 2007—20401)

1 000henkeä          
  Yhteensä 0—14-vuotiaat 15—64-vuotiaat yli 65-v. yli 85-v.
2007 5 297 895 3 528 875 98
2010 5 357 884 3 532 941 113
2020 5 547 918 3 352 1 276 154
2030 5 683 910 3 279 1 494 221
2040 5 730 887 3 295 1 548 349

1) Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2007.

Suomessa on kuitenkin varauduttu väestön nopean ikääntymisenaiheuttamiin menopaineisiin paremmin kuin monessa muussa EU-jäsenmaassa:

  • Valtio on kurinalaisella finanssipolitiikallaanvähentänyt velkaantuneisuuttaan ja siten korkomenojaan. Tällä tavoinon luotu tilaa väestön ikääntymisestä aiheutuvalle menojen kasvulle. Hallituson sitoutunut jatkamaan samalla linjalla. Hallitusohjelman mukaanvaltiontaloudessa tavoitellaan yhden prosentin rakenteellista ylijäämääsuhteessa kokonaistuotantoon.
  • Työeläkkeitä on rahastoitu, minkä vuoksi nousupaine eläkemaksuissajää olennaisesti pienemmäksi kuin eläkemenoissa. Lisäksi on sovittulisärahastoinnista vuoteen 2013 saakka.
  • Tämän lisäksi on tehty useita eläkeuudistuksia, jotkavahvistavat merkittävästi eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttämm. kannustamalla pitempiin työuriin.
  • Julkisen talouden rahoituspohjaa vahvistetaan kasvua jatyöllisyyttä tukevalla talouspolitiikalla.

Eläketurvakeskuksen arvion mukaan v. 2005 voimaan tulluteläkeuudistus yhdessä aiemmin toteutettujen uudistusten kanssa myöhentääeläkkeelle siirtymistä noin kolmella vuodella vuoteen 2030 mennessä.Ikääntyneiden työntekijöiden (55—64-vuotiaat) työllisyysonkin merkittävästi parantunut viime aikoina. Tämän ikäryhmän työllisyysasteon noussut nopeinta vauhtia EU-jäsenmaissa vuoden 1998 37 prosentistalähes 55 prosenttiin v. 2007.

3.5. EU:n talouspoliittinen koordinaatio

EU-alueen viime vuosien myönteinen talouskehitys on suonut monillejäsenvaltioille mahdollisuuden kohentaa julkisen talouden vakauttaja kestävyyttä. Vuonna 2005 uudistettu vakaus- ja kasvusopimus edellyttää,että jäsenvaltiot asettavat keskipitkää aikaväliä koskevat budjettitavoitteet.Lisäksi ne maat, joilla on edelleen kolmen prosentin rajan ylittäväliiallinen julkisen talouden alijäämä, ovat saaneet neuvoston antamansuosituksen aikataulusta, jonka puitteissa tilanne on korjattava.Myönteinen taloustilanne on vähentänyt alijäämiä mutta helpostipeittää sen, että rakenteelliset, päätösperäistä finanssipolitiikkaakuvaavat korjaukset julkisen talouden tilaan ovat olleet vähäisempiä.

Liiallisen alijäämän poistaminen ei ole riittävä toimenpidepitemmän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi, vaan uudistetunvakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden tulisi jatkaaponnisteluja budjettitilanteiden korjaamiseksi siihen saakka, kunnesasetetut keskipitkän aikavälin tavoitteet on saavutettu. Monillamailla on tähän vielä matkaa. Julkisen talouden sopeutukselle onasetettu normi, jonka mukaan euroalueeseen tai ERM II -valuuttajärjestelmään kuuluvienjäsenvaltioiden tulisi korjata rakenteellista budjettitasapainoaanvuosittain vähintään 0,5 prosenttiyksiköllä bruttokansantuotteesta.Toisin kuin kolmen prosentin suuruisen nimellisen alijäämäkriteerinkohdalla kyseessä on rakenteellisen tasapainon korjaus, joka onsuhdannetilanteesta riippumaton. Euroalueen maiden kesken on päästyyhteisymmärrykseen siitä, että kaikissa jäsenvaltioissa keskipitkänaikavälin budjettitavoitteet on saavutettava vuoteen 2010 mennessä.

Suomi ja eräät muut jäsenvaltiot ovat jo saavuttaneet keskipitkänaikavälin tavoitteensa. On riski, että budjettipolitiikka muodostuunäissä maissa myötäsykliseksi, kun korkeasuhdanne on kasvattanutjulkisen talouden ylijäämiä ja vaikeuttanut riittävän tiukan finanssipolitiikanylläpitämistä. Neuvoston hyväksymien suositusten mukaan jäsenvaltioidentulisi välttää myötäsyklistä politiikkaa erityisesti korkeasuhdanteenaikana ja käyttää hyviä aikoja julkisen talouden tervehdyttämiseen.Suositus on varteenotettava myös Suomen tapauksessa.

Monissa maissa on otettu käyttöön erilaisia menokattoja taibudjettisääntöjä julkisen talouden vahvistamiseksi ja menokehityksenhillitsemiseksi. Näistä kysymyksistä käytiin keskustelua erityisestiSuomen EU-puheenjohtajuuden aikana. Keskustelu onkin painottunutyhä enemmän julkisen sektorin toiminnan tehostamiseen, menorakenteisiinsekä talouskasvun ja julkisen talouden väliseen yhteyteen.

Kuluneen vuoden aikana on erityisesti monissa uusissa jäsenvaltioissatörmätty makrovakautta kuten hintakehitystä tai ulkoista tasapainoakoskeviin ongelmiin. Nämä vaikeudet heijastavat osin niitä vaikutuksiaja odotuksia, joita EU-jäsenyys ja mahdollisesti näköpiirissä olevaeuroalueen jäsenyys tuovat tullessaan. Talouspolitiikan keinovalikoimanollessa rajattu vakausongelmia on usein vaikea ratkaista. Lähivuosinalaajenevalle euroalueelle nämä vaikutukset eivät ole välittyneet,koska uudet jäsenmaat ovat pieniä talouksia. Slovenia otti euronkäyttöön vuoden 2007 alusta, ja ensi vuoden alusta mukaan tulevatKypros ja Malta.