Talousarvioesitys 2002

Valtion omistajapolitiikka ja liiketoiminta

Valtion omistajapolitiikkaa ohjaa 16.9.1999 uudistettu valtioneuvoston periaatepäätös valtion omistajapolitiikasta. Olennaisempia muutoksia aikaisempaan päätökseen verrattuna ovat omistajan sijoituksia ja osinkopolitiikkaa, valtionyhtiöiden hallinnon kehittämistä, palkitsemisjärjestelmien käyttöä sekä omistuspohjan muutoksia ja omistajajärjestelyjä koskevat periaatteet.

Omistajaohjauksen ja osakasvalvonnan kehittämiseksi on kauppa- ja teollisuusministeriö laatinut (13.11.2000) suosituksen “hyvän hallintotavan” (corporate governance) kehittämiseksi valtionyhtiöissä ja valtion osakkuusyrityksissä. Suositus sisältää hallituksen toimintaan, sen riippumattomuuden varmentamiseen, osakkaiden osallistumiseen yhtiökokoukseen ja valtion omistaja-asemaan liittyviä seikkoja. Suosituksen tavoitteena on säilyttää valtionyhtiöiden kiinnostavuus sijoituskohteena sekä valtion omistajaohjauksen ja osakasvalvonnan tehokkuuden lisääminen.

Valtion omistajapolitiikan periaatteet

Valtion omistajapolitiikassa yhtiöiden kannattavuutta pidetään ensisijaisena. Tämän perusteella osinkopolitiikan lähtökohtana on, että yhtiökohtaisesti määriteltävän osingon tulee olla yhtiön toimialalla vertailukelpoinen sekä myös kansainvälisesti riittävän kilpailukykyinen yhtiön arvoa silmälläpitäen. Tavoitteena on saavuttaa vuosittain suhteellisen tasainen osinkovirta, joka osinkosuhteella mitattuna vastaa pörssin keskimääräistä tasoa.

Valtion omistajapolitiikassa on nähty perustelluksi, että valtion omistamissa yhtiöissä otetaan käyttöön johdon ja koko henkilöstön sitouttamis- ja kannustejärjestelmiä. Näillä järjestelyillä turvataan yhtiöiden kilpailukykyä henkilöstön palkkaamisessa sekä tuetaan samalla yhtiön tuloksenteko- ja osingonmaksukykyä ja osakkeen arvon nousua.

Valtionyhtiöiden omistuspohjan muutoksiin ja omistajajärjestelyihin liittyen on periaatepäätöksessä valtionyhtiöt jaettu kolmeen ryhmään valtion osallistumistarpeen perusteella. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yhtiöt, jotka toteuttavat valtion erityistehtävää ja joiden tulee pysyä valtion määräysvallassa. Toiseen ryhmään kuuluvat muut valtiolle strategisesti tärkeät yhtiöt, joissa valtion merkittävä omistus on perusteltu. Kolmanteen ryhmään kuuluvat yhtiöt, joiden strateginen merkitys valtiolle on vähentynyt ja joissa valtiolle riittäisi vähemmistöosakkuus taikka valtio voi luopua omistuksestaan kokonaan. Näiden periaatteiden mukaan omistuspohjan muutoksista ja omistusjärjestelyistä tullaan päättämään yhtiökohtaisesti eduskunnan hyväksymien valtuuksien puitteissa. Järjestelyistä päätettäessä otetaan huomioon markkinaolosuhteet ja näkymät sekä yhtiön taloudellinen tila ja kehitysnäkymät.

Valtion omistajaohjausta ja pääoman käytön tehokkuutta parannetaan myös valtion kiinteistöjen ja toimitilojen hallinnoinnissa eräiden rakennejärjestelyjen avulla. Valtion kiinteistöstrategian toteutusta puolustushallinnon kiinteistöjen osalta jatketaan siirtämällä puolustushallinnon metsäalueet Metsähallitukselle. Senaatti-kiinteistöille suunniteltu kiinteistöomaisuuden siirto valmistellaan siten, että uudistus voidaan toteuttaa 1.1.2003.

Liiketoimintaa harjoittavat valtion virastot ja laitokset

Valtion liikelaitosten toiminta perustuu valtion liikelaitoksista annettuun lakiin (627/1987) sekä laitoskohtaisiin lakeihin. Valtion liikelaitoksilla on oma talous ja niiden toimintaa ohjataan talousarvion lukuperusteluissa. Taulukkoon 17 on koottu viiden valtion liikelaitoksen keskeiset toimintatiedot. Valtion liikelaitosten voiton tuloutuksista vuodelta 2001 arvioidaan kertyvän tuloja valtion vuoden 2002 talousarvioon 60,1 milj. euroa.

Taulukko 17. Valtion liikelaitostoiminta v. 2002