Talousarvioesitys 2010

3. Talousarvioesityksen talouspoliittiset lähtökohdatja tavoitteet

3.1. Finanssipolitiikka

Suomen talouden pitkään jatkunut voimakas kasvu hiipui nopeastikansainvälisen talouskriisin myötä. Kriisi kohdistuu voimakkaastiSuomen kaltaiseen pieneen avotalouteen, jossa viennin ja teollisuustuotannonmerkitys on suuri. Suomen talouden avoimuus on lisääntynyt viime vuosina.Kokonaistuotanto supistuukin tänä vuonna voimakkaasti ja myös ensivuonna talouskasvu on vielä varsin vaatimatonta.

Kansainvälisen talouskriisin seurauksena Suomen julkinen talouson ajautumassa vaikeaan tilanteeseen. Taloudellista aktiviteettiäon pyritty vauhdittamaan julkisen vallan toimenpitein samalla kunjoudutaan kantamaan vielä aiempaa enemmän huolta julkisen taloudenpidemmän aikavälin rahoitusaseman kestävyydestä. Mitä pidempiaikaisemmiksikriisin vaikutukset julkiseen talouteen muodostuvat, sitä enemmänfinanssipoliittisessa päätöksenteossa joudutaan antamaan painoajulkisen talouden rahoitusasemalle muiden tavoitteiden kustannuksella.

Taloustilanteen kehitykseen on reagoitu sekä raha- että finanssipolitiikankeinoin. Korot ovat laskeneet euroalueella tuntuvasti, ja euroalueensisällä korkojen lasku on välittynyt hyvin kotitalouksien ja yritystenuusien luottojen korkoihin. Samalla Euroopan keskuspankki on lisännyt pankkiensaatavilla olevaa likviditeettiä.

Talouskriisin aikana finanssipolitiikan tavoitteen asetannassaja mitoituksessa korostuu huoli työllisyydestä ja taloudellisestatoimeliaisuudesta. Finanssipoliittinen elvytys on ollut tuntuvaa sekäSuomessa että muissa maissa. Suomessa koko julkisen talouden rahoitusasemanheikkenemisestä tänä vuonna karkeasti puolet aiheutuu päätösperäisistä,kasvua tukevista toimista, ts. veronkevennyksistä ja menonlisäyksistä,puolet suhdanneherkkien verotulojen automaattisesta pienenemisestäja työttömyys- yms. suhdanneherkkien julkisten menojen kasvusta.

Hallituksen toimet ovat jakautuneet karkeasti kahteen ryhmään:rahoituksen saatavuuden turvaamiseen ja varsinaisiin elvytystoimiin.Elvytystoimilta on edellytetty, että ne ovat nopeasti täytäntöönpantavissa ja vaikutuksiltaan mahdollisimman tehokkaita työllisyydenkannalta. Rahoituksen saatavuutta on turvattu mm. vientiluototuksellaja -takuilla, Finnveran suhdannelainoilla sekä pankkien varainhankinnantakuilla.

Muiden varsinaisten elvytystoimien kattavuus ja mittaluokkaon suuri. Valtaosa hallitusohjelman veronkevennyksistä on ajoitettuvuodelle 2009. Kansaneläkemaksun poistaminen auttaa työllisyydenylläpitämisessä taantuman aikana. Korjausrakentamisen tuet sekäkotitalousvähennyksen laajentaminen ja korottaminen lisäävät korjausrakentamista.Vuokra-asuntorakentamista on lisätty ja uusia väylähankkeita aloitettu.

Ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyy lukuisia ehdotuksiainvestointien aikaistamisesta ja muista toimenpiteistä, joilla pyritäännopeisiin työllistämisvaikutuksiin kustannustehokkaasti. Tavoitteenaon samalla tukea pidemmän ajan talouskasvua. Talousarvioesityksessälisätään myös työllisyys- ja koulutustoimenpiteitä, ja valtion tukemanansuntotuotannon poikkeuksellisen korkea taso säilytetään myös v.2010. Kokonaisuutena finanssipolitiikka on sekä tänä että ensi vuonnakokonaiskysyntää ja kasvua tukevaa.

Elvytyksen rinnalla finanssipolitiikassa on katsottava kauemmaksitulevaisuuteen. Ensi vuonna valtiontalouden rahoitusasema uhkaapainua 6 prosenttia alijäämäiseksi suhteessa kokonaistuotantoonja koko julkinen talouskin 4½ prosenttia alijäämäiseksi. Tilannettapahentaa se, että väestön ikääntymisen seurauksena eläkemenot kasvavatvoimakkaasti ensi vuosikymmenellä, ja myöhemmin myös terveydenhoito-ja hoivamenojen kasvu alkaa rasittaa julkista taloutta. Finanssipolitiikassatarvitaankin strategiaa ja toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaajulkisen talouden pitkän ajan kestävyyttä. Kestävyyttä voidaan parantaaperiaatteessa kolmella tavalla: rakenteellisilla uudistuksilla,veroja korottamalla tai menoja leikkaamalla. Näistä vaihtoehdoista hallituson painottanut julkisen talouden kestävyyttä kohentavia rakenteellisiauudistuksia, joista keskeisin on työurien pidentäminen.

Julkisten menojen kasvun hillitsemiseksi hallitus on sitoutunutvaalikauden yli ulottuviin menojen kasvua rajoittaviin menokehyksiin.Tuottavuutta pyritään parantamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksensekä valtion tuottavuusohjelman avulla. Tämä tarkoittaa julkisentoiminnan tehostamista ja julkisen sektorin työvoiman kohdentamistauudelleen vastaamaan paremmin väestön ikääntymisestä aiheutuviintarpeisiin.

3.2. Veropolitiikka

Hallituksen veropolitiikan keskeiset tavoitteet ovat

• työllisyyden edistäminen työnverotusta keventämällä
• työvoiman liikkuvuuden ja kohtaannon parantaminen
• verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen
• yrittäjyyden, osaamisen, kotimaisen omistajuuden ja säästämisenedistäminen
• ympäristönäkökohtien painottaminen ja
• harmaan talouden torjuminen.

Vuonna 2010 hallituksen veropolitiikan liikkumavaraa rajoittaamaailmanlaajuinen taantuma. Heikosta taloustilanteesta johtuen valtionverotulojen arvioidaan alenevan v. 2009 vajaalla 5,8 mrd.eurolla vuoden 2008 tilinpäätökseen nähden ja edelleen vajaallapuolella mrd. eurolla v. 2010. Kuviossa 4. on esitettyvaltion verotulot verolajeittain vuosina 2000—2010**. Kuviostakäy ilmi valtion verotulojen huomattava aleneminen vuoden 2008 jälkeen.Siitä näkyy myös tuloverojen suhteellisen osuuden pieneneminen,mihin vaikuttaa pääomatulo- ja yhteisöverojen tuoton aleneminenja toteutetut tuloveronkevennykset, ja välillisten verojen suhteellisenosuuden nousu.

Kuvio 4. Valtion verotulot verolajeittain vuosina2000—2010, milj. euroa

Ansiotulojen verotus

Hallituksen veropolitiikan painopiste on työn verotuksen keventämisessä.Koko hallituskaudella työn verotuksen keventämiseen varattiin hallitusohjelmassayhteensä 1,11 mrd. euroa. Vuosina 2008 ja 2009 verotusta kevennettiinansiotason nousun verotusta kiristävän vaikutuksen kompensoinninlisäksi yhteensä 870 milj. eurolla. Hallitusohjelman verokevennysvarasta onjäljellä 240 milj. euroa. Tätä jäljellä olevaa veronkevennysvaraaei esitetä käytettäväksi v. 2010.

Työn verotus uhkaa kiristyä v. 2010 palkansaajamaksujennousun seurauksena. Työeläkevakuutusmaksun arvioidaan nousevan 0,2 %-yksikköä,sairausvakuutuksen päivärahamaksun 0,27 %-yksikköä, sairaanhoitomaksun0,2 %-yksikköä ja työttömyysvakuutusmaksun 0,2 %-yksikköä.Työn verotuksen kokonaistasoon vaikuttaa valtionverotuksen ja maksujenlisäksi kunnallisverotuksen taso.

Hallitus haluaa tukea työllisyyttä, kotitalouksien ostovoimankehitystä ja kotimaista kysyntää tuloverotuksen keinoin. Ansiotasonnousun sekä palkansaajamaksujen nousun verotusta kiristävää vaikutustalievennetään keventämällä valtion tuloveroasteikkoa sekä kasvattamallatyötulovähennystä. Lisäksi verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksikaikkein pienituloisimpien verotusta kevennetään korottamalla kunnallisverotuksenperusvähennyksen enimmäismäärää 1 480 eurosta 2 200euroon. Eläkkeensaajien verotusta kevennetään hallitusohjelman mukaisestisiten, että eläketulon verotus ei muodostu vastaavan palkkatulonverotusta kireämmäksi.

Joukkoliikenteen käytön edistämiseksi työsuhdematkalipun verovapaatamäärää kasvatetaan.

Hallitusohjelman mukaisesti muutokset kuntien veropohjassa kompensoidaankunnille täysimääräisesti.

Maksuvaikeuksiin joutuneiden yritysten asemanhelpottaminen

Yritysten maksuvaikeuksien helpottamiseksi verotuksen viivästyskorkoaalennetaan 7 prosenttiin vuodeksi 2010. Näin tilapäisissä maksuvaikeuksissaolevat yritykset voivat hakea maksujärjestelyllä lisäaikaa verojensamaksamiseen nykyistä kohtuullisemmalla korolla. Vuonna 2009 verotuksenviivästyskorko on 11,5 % ja ilman ehdotettua muutosta senodotettaisiin laskevaan 8 prosenttiin.

Yrittäjyyden, osaamisen, kotimaisen omistajuudenja säästämisen edistäminen

Pitkäaikaissäästämistä tuetaan laajentamalla vapaaehtoisiinyksilöllisiin eläkevakuutuksiin kohdistuva verotuki koskemaan myösmuuta pitkäaikaissäästämistä.

Maatalouden rakennekehitystä edistetään pellon väliaikaisellamyyntivoittoverovapaudella. Pellon luovuttamisesta ammattimaistamaataloutta harjoittaville maatalousyrittäjille syntyvät luovutusvoitotovat verovapaita vuosina 2009 ja 2010.

Pienituloisimpien elinkeinonharjoittajien asemaa parannetaanmuuttamalla yksityisten elinkeinonharjoittajien ja maataloudenharjoittajiensekä verotusyhtymien ansio- ja pääomatulojakoa koskevia säännöksiäsiten, että jaettava yritystulo voidaan verovelvollisen vaatimuksesta verottaakokonaan ansiotulona.

Välillinen verotus

Elintarvikkeiden arvonlisävero alennetaan 17 prosentista 12prosenttiin lokakuussa 2009. Vuonna 2010 heinäkuun alusta lukienkaikkia arvonlisäverokantoja korotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä.Samalla alennetaan ravintolaruoan arvonlisäveroa 22 prosentistaelintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle, 13 prosenttiin.

Tupakoinnin aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseksi savukkeidenja muiden tupakkatuotteiden veroa korotetaan noin 5 % jairtotupakan veroa 15 % vuoden 2010 alusta.

Hallituksen tarkoituksena on antaa keväällä 2010 hallituksenesitys makeisveron käyttöönotosta ja virvoitusjuomaveron korottamisesta,joiden arvioidaan lisäävän verotuottoa vuositasolla 100 milj. eurolla.Tätä ei ole voitu vielä sisällyttää talousarvioesitykseen, koskatalousarvion verotuottoarvion on perustuttava voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Arvonlisäverolainsäädäntöön tehdään palvelujen verotuspaikkaasekä toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajienhankintoihin sisältyvien arvonlisäverojen palautuksia koskevat Euroopanyhteisön lainsäädännön edellyttämät muutokset. Tarkoituksena onnykyaikaistaa ja yksinkertaistaa palvelujen verotuspaikkaa koskeviasääntöjä ja varmistaa, että palvelujen verotus tapahtuu mahdollisimmanusein kulutusmaassa. Palautusmenettelyn tarkoituksena on helpottaaarvonlisäverosäännösten noudattamista verovelvollisille, jotka eivätole sijoittautuneet jäsenvaltioon, jossa heillä on liiketoimintaa.Muutosten vaikutusten arvonlisäveron tuottoon v. 2010 arvioidaanolevan vähäiset.

Kuntien taloustilanteen helpottamiseen liittyviätoimenpiteitä

Kiinteistöveron vaihteluvälin ala- ja ylärajoja korotetaan kuntienverotuottojen lisäämiseksi. Alarajojen korotus kasvattaa kuntienkiinteistöverotuloja automaattisesti arviolta vajaalla 50 milj.eurolla. Lisäksi kiinteistöveroprosenttien ylärajojen korottaminentarjoaa kunnille mahdollisuuden kasvattaa kiinteistöverotuottojaenimmillään noin 900 milj. eurolla, mikäli kaikki kunnat nostaisivatkiinteistöveroprosenttinsa vaihteluvälin ylärajoille.

Yhteisöveron tuoton arvioidaan alenevan heikon taloustilanteenseurauksena v. 2009 yli 30 %. Kuntien yhteisöverokertymänpitämiseksi ennallaan kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korotetaanväliaikaisesti 10 %-yksiköllä 32,03 prosenttiin. Muutoksenarvioidaan lisäävän kuntien yhteisöverotuloja vajaalla 400 milj.eurolla v. 2010. Korotus on voimassa vuosina 2009—2011.

3.3. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä

Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nopeamminkuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa. Työikäinen väestö alkaa supistuajo v. 2010, kun ensimmäinen suuri ikäluokka, v. 1945syntyneet, täyttää 65 vuotta. Tilastokeskuksen väestöennusteen (2007)mukaan työikäinen väestö (15—64-vuotiaat) supistuu vuoteen2050 mennessä n. 280 000 hengellä.

Työvoiman supistumista voidaan aktiivisin toimin hidastaa pidentämällätyöuria sekä alku- että loppupäästä. Lisäksi vähenemistä voidaanyrittää kompensoida aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla, jollanykyarvioiden mukaan ongelmaa ei kuitenkaan pystytä poistamaan,ainoastaan lieventämään. Työikäisen väestön supistuminen tulee hidastamaanmerkittävästi tulevaa talouskasvua. Kun viime vuosisadalla totuimmerunsaan kolmen prosentin vuosikasvuun, joudumme jatkossa tyytymäänrunsaaseen 1½ prosentin vuosikasvuun, kun talouskasvu on yksistääntuottavuuden kasvun varassa.

Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, seniori-ikäistenlukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2050 mennessä 65 vuotta täyttäneidenmäärä lisääntyy n. 700 000 hengellä ja vanhushuoltosuhdekaksinkertaistuu. Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohdenon neljä työikäistä, v. 2050 heitä on enää kaksi. Seniori-ikäistenlukumäärän kasvu ei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestäeläkeikään, vaan taustalla on myös eliniän jatkuva piteneminen.Tämän seurauksena yli 85-vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin.Vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan jo 390 000, kun heitäon nyt runsas 100 000.

Väestöennusteen mukaan 65-vuotiaan miehen elinajanodote kasvaakuudella vuodella ja vastaavan ikäisen naisen viidellä vuodellavuoteen 2050 mennessä. Eliniän piteneminen on myönteinen asia jaheijastaa hyvinvoinnin kasvua mutta lisää samalla vanhusten hoidontarvetta. Hoito- ja hoivamenojen rahoitusongelmia lieventäisi, josvanhusten toimintakykyisten vuosien määrää pystyttäisiin kasvattamaanlikimain yhtä paljon kuin elinikä pitenee. Elinajan piteneminenei ole pitkällä aikavälillä merkittävä uhka eläkkeiden kestävällerahoitukselle v. 2010 käyttöön otettavan elinaikakertoimen takia,joka sopeuttaa eläkemenot elinajan odotteen muutoksiin. Suurtenikäluokkien siirtyminen eläkkeelle tulee kuitenkin kasvattamaaneläkemenoja merkittävästi 2010-luvulla.

Julkisen talouden kestävä rahoitus joutuu koetukselle tilanteessa,jossa eläke- ja hoivapalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisestityövoiman vähentyessä ja kansantuotteen sekä veropohjan kasvun hidastuessa.EU:n piirissä tehtyjen laskelmien mukaan ikäsidonnaiset menot, elieläke- ja terveydenhuollon sekä pitkäaikaishoidon menot, kasvavatSuomessa runsaat 6 %-yksikköä suhteessa kokonaistuotantoonvuoteen 2035 mennessä. Eläkemenojen kovin nousupaine ajoittuu 2010-luvulle,kun taas hoivapalvelujen menot kasvavat voimakkaimmin tämän jälkeen.

Suomessa on jo pitkään varauduttu väestön nopean ikääntymisenaiheuttamiin menopaineisiin:

• Valtio on kurinalaisella finanssipolitiikallaanvähentänyt velkaantuneisuuttaan ja siten korkomenojaan vuoteen 2008asti. Tällä tavoin on luotu tilaa väestön ikääntymisestä aiheutuvalle menojenkasvulle.
• Työeläkkeitä on rahastoitu, minkä vuoksi nousupaine eläkemaksuissajää olennaisesti pienemmäksi kuin eläkemenoissa. Lisäksi on sovittulisärahastoinnista vuoteen 2013 saakka.
• On tehty useita eläkeuudistuksia, jotka vahvistavat merkittävästieläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä mm. kannustamalla pitempiintyöuriin.
• Julkisen talouden rahoituspohjaa vahvistetaan kasvua jatyöllisyyttä tukevalla talouspolitiikalla.

Meneillään olevan syvän taantuman aikana kuitenkin valtion velkaantuneisuuskasvaa nopeasti ja julkisen talouden rahoituspohja heikentyy voimakkaastityöllisyysasteen laskun myötä. Tämä varjostaa myös julkisen taloudenpidemmän aikavälin näkymiä. On arvioitu, että pitkän aikavälin kestävyydenturvaava julkisen talouden ylijäämä olisi n. 4½ % suhteessakokonaistuotantoon. Julkisen talouden kestävyyttä koskevaan haasteeseenvastaamisessa työurien pidentämiseen tähtäävät rakenteelliset uudistukseteivät välttämättä ole riittäviä toimenpiteitä, vaan voidaan tarvitamyös verojen korotuksia ja menojen leikkauksia.

Taulukko 5. Väestön ikärakenne Suomessa 2008—2050¹⁾

¹⁾ Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2007,vuoden 2008 osalta toteutunut kehitys.

3.4. EU:n talouspoliittinen koordinaatio

EU-tason koordinaation merkitys on kasvanut taantuman myötä.Vaikka valtaosa elvytystoimista on kansallisia, on tärkeä, ettänäitä toimia pannaan täytäntöön yhteisten periaatteiden mukaisesti,jotta sisämarkkinoiden toimintaan ei kohdistu häiriöitä. Tämä koskeesekä reaalitalouteen että rahoitusmarkkinoihin kohdistuvia elvytys-ja pelastustoimia. Koska Eurooppa on hyvin avoin talous, ei olesyytä väheksyä niitä myönteisiä rajat ylittäviä vaikutuksia, joita yksittäistenmaiden tai yhteisöbudjetin elvytystoimilla on koko alueen taloudenkannalta. Koordinaatio on koskenut myös rahoitusavun myöntämistäniille maille, jotka ovat kriisin vuoksi suurissa vaikeuksissa (Unkari,Latvia, Romania).

Euroopan taloudellinen elvytyssuunnitelma (EERP), jonka komissiokäynnisti Eurooppa-neuvoston kehotuksesta syksyllä 2008, koostuukahdesta pilarista, joista toinen (1,2 % suhteessa bruttokansantuotteeseen)muodostuu jäsenvaltioiden elvytystoimista ja toinen (0,3 %suhteessa bruttokansantuotteeseen) yhteisötason toimista. Suunnitelmanäyttää pääosin toteutuvan, joskaan kaikki maat eivät ole kyenneetosallistumaan sen täytäntöönpanoon yhtä suurella panoksella mm.korkean velkasuhteensa vuoksi. Komission arvion mukaan vuonna 2009jäsenvaltioiden elvytystoimenpiteet olisivat yhteensä 1,1 %suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomessa jokseenkin vertailukelpoisellatavalla arvioitu elvytyksen määrä on tänä vuonna 1,8 % suhteessabruttokansantuotteeseen v. 2009 ja 1,4 % v. 2010.Julkisen talouden heikentyessä tuntuvasti lisääntyy myös velkaantuminenmonissa maissa nopeasti. Euroalueen velkasuhteen odotetaan kohoavanvuosina 2007—2010 lähes 18 %-yksiköllä suhteessabruttokansantuotteeseen, mikä vaikeuttaa jäsenvaltioiden asemiaväestön ikääntymiseen liittyvien kestävyyshaasteiden kasaantuessa.

Keskeinen elvytystoimille asetettu kriteeri suunnitelmassa onollut niiden väliaikaisuus. Elvytystoimet ovatkin pääosin määräaikaisia,mutta avainkysymys on, kuinka julkista taloutta rasittavista tukitoimistapäästään eroon ja kuinka nopeasti julkista taloutta voidaan ryhtyätervehdyttämään, kun kasvu jälleen vauhdittuu. Komission arvionmukaan tämän vuoden loppuun mennessä jo kahtakymmentä unionin jäsenvaltioitakoskee päätös liiallisesta julkisen talouden alijäämästä. Samallaon käynyt ilmi, että kestää useita vuosia ennen kuin julkisen taloudentila korjaantuu riittävästi, jotta eri maat yltävät julkisen taloudenpitkän aikavälin kestävyyden varmistaviin keskipitkän aikavälintavoitteisiinsa.

Päätösperäinen elvytys näyttää EU-alueella helposti vaatimattomalta,kun se rinnastetaan Yhdysvalloissa toimeenpantuihin massiivisiinelvytystoimiin. Vertailu ei ole oikeudenmukainen, koska toisin kuinYhdysvalloissa Euroopan maissa automaattisilla vakauttajilla onkeskeinen suhdanteita tasaava ja elvyttävä merkitys. Elvytyspolitiikkaaverrattaessa olisi myös tarpeellista arvioida toimien tehokkuutta.Kriisin globaalin luonteen ja rahoitusmarkkinoiden keskeisen merkityksenvuoksi on vaikea nähdä, että mikään maa tai alue voisi auttaa itsensäulos taantumasta pelkästään julkisen talouden panostusten avulla.Lähinnä on kysymys ollut siitä, että mahdollisuuksien mukaan onvahvistettu rahoitusmarkkinoiden ja pankkien toimintakykyä ja ylläpidettytyöllisyyttä niin kauan, että rahoituskanavat aukeavat ja reaalitaloudenkasvu käynnistyy.

Koska talouskriisi on maailmanlaajuinen, sen syihin on pyrittyvaikuttamaan globaalisti, ei vain yksittäisten maiden tai alueidentasolla. Kun kysymys on perimmältään markkinoiden luottamuksesta,elvytyspanostukset voivat vaikuttaa vain, jos rahoitusmarkkinoiltalähtenyt luottamuspula purkautuu ja luottokanavat lopulta aukenevat.Kriisi on kohdistunut erityisen voimakkaasti maailmankauppaan, jotenvaatimus rahoituskanavien avautumisesta koskee myös kaupan rahoitusta.Protektionismin laajeneminen kansallisten tukitoimien ja rahoitusmarkkinoidenvääristymisen seurauksena on todellinen uhka, joka voi johtaa itseäänvahvistavaan negatiiviseen kierteeseen. Koordinaatio ei olekaanrajoittunut vain EU-tasolle, vaan kansainvälisten järjestöjen jayhteistyöelinten — kuten G20 -ryhmän — merkitysratkaisujen etsimisessä on ollut suuri. EU:lla on vuorostaan ollutolennainen merkitys Euroopan yhteisen kannan välittämisessä näillä areenoilla.Yksi keskeinen syy siihen, että kriisistä on muodostunut poikkeuksellisensyvä ja pitkäkestoinen on se, että ensi kertaa laskusuhdanne toteutuumaailmanlaajuisesti synkronoituneena eli se kohdistuu kaikkiin alueisiinsamanaikaisesti.