Siirry sisältöön
  Vastaa budjetti.vm.fi-sivuston käyttäjäkyselyyn ja vaikuta uuden budjettiverkkosivuston kehittämiseen. Kyselyyn pääset tästä.

Talousarvioesitys 2002

32. KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN HALLINNONALAPDF-versio

Luottolaitosten varoista myönnettävien eräistä korkotukilainoista annetun lain (1015/1977) 4 §:n mukainen turvavarastointilainojen korkohyvityksen enimmäismäärä on 5 prosenttia. Uusia turvavarastointilainoja saa hyväksyä vuonna 2002 enintään 8 409 000 euroa.

Turvavarastolain (970/1982) 7 §:n mukaisia varastointiavustuksia saa myöntää vuonna 2002 enintään 34 000 euroa.

Selvitysosa:Kauppa- ja teollisuusministeriön sekä hallinnonalan kaikkien yksiköiden tehtävänä on toteuttaa hallituksen elinkeinopoliittisia tavoitteita. Päämääränä on vahvistaa talouskasvua, parantaa työllisyyttä ja monipuolistaa elinkeinorakennetta sekä myötävaikuttaa siihen, että Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö koti- ja ulkomaisille investoinneille. Menestys perustuu huippuosaamiseen, toimiviin markkinoihin ja kansainvälisyyteen.

Hallitus antoi maaliskuussa 2001 eduskunnalle selonteon kansallisesta ilmastostrategiasta. Strategian tavoitteena on täyttää Suomelle asetetut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteet. Eräänä keskeisenä lähtökohtana on, että energian käyttöä tehostetaan merkittävästi ja että uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämistä lisätään tuntuvasti. Sähkönhankintaa koskevilla ratkaisuilla on myös suuri merkitys päästöjen vähentämisessä.

Valtion omistajapolitiikka kytkeytyy osaksi elinkeinopolitiikkaa. Omistajapolitiikkaa kehitetään hallitusohjelman ja valtioneuvoston syksyllä 1999 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti. Lisäksi noudatetaan valtioneuvoston hyväksymiä menettelytapoja, jotka koskevat valtionyhtiöiden ja soveltaen valtion osakkuusyhtiöiden omistus- ja toimialajärjestelyitä. Valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden corporate governancen eli hyvän hallintotavan kehittäminen on keskeisessä asemassa ministeriön omistajapolitiikan toteuttamisessa.

Teknologiapolitiikan päämääränä on kehittää innovaatioympäristöä siten, että elinkeinotoiminnan kilpailukyky paranee ja edellytykset uuden liiketoiminnan syntymiselle ovat hyvät. Hallitusohjelman mukaisesti teknologiapolitiikan erityisiä kehittämiskohteita ovat alueiden kehittäminen teknologian keinoin ja tutkimuspanoksen hyödyntäminen. Innovaatioympäristön toimivuuteen ja teknologiapanostuksesta saatavan hyödyn arviointiin kiinnitetäänkin kasvavaa huomiota. Riittävällä julkisella tutkimus- ja kehityspanostuksella varmistetaan elinkeinotoiminnan ja muun yhteiskunnan tarvitsema teknologinen perustietämys.

Yrityspolitiikalla parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä siten, että yritysten perustamis- ja kasvumahdollisuudet ovat kansainvälisesti hyvät. Toiminnassa keskitytään sellaisiin palveluihin ja rahoitukseen, joita ei muutoin olisi tarjolla.

Kansainvälistymispolitiikalla luodaan kasvukykyisille yrityksille hyvät edellytykset vientiin ja maailmanlaajuiseen kilpailuun.

Kuluttaja- ja kilpailupolitiikalla lisätään kuluttajien hyvinvointia ja edistetään tehokkaasti toimivien ja terveiden tuote- ja palvelumarkkinoiden muotoutumista. Elinkeinotoiminnan harjoittamisen keskeinen edellytys on esteetön ja tasapuolinen markkinoille pääsy.

Hallinnonalan keskeiset tulostavoitteet vuodelle 2002 ovat seuraavat:

  • Yritykset ovat kilpailukykyisiä ja kansainvälisesti suuntautuneita.
  • Elinkeinopolitiikka on alueellisesti tehokasta.
  • Teknologiapolitiikka tukee innovaatioympäristön kehittymistä.
  • Kansallista ilmastostrategiaa toteutetaan eduskunnalle annetun selonteon mukaisesti.
  • Kuluttajien asema yhteiskunnassa ja hyödykemarkkinoilla vahvistuu.
  • Markkinoiden kilpailu on tervettä ja toimivaa.

Tulostavoitteita seurataan asetettujen arviointikriteerien mukaisesti.

Hallinnonalan menot luvuittain vuosina 2000—2002



v. 2000
tilinpäätös
1000 €
v. 2001
varsinainen
talousarvio
1000 €
v. 2002
varsinainen
talousarvio
1000 €

Muutos 2001—2002
    1000 € %







10.
Hallinto
110 691
107 028
111 791
4 763
4
20.
Teknologiapolitiikka
524 792
486 100
499 175
13 075
3
30.
Yrityspolitiikka
162 143
183 526
168 563
- 14 963
- 8
40.
Kuluttaja- ja kilpailupolitiikka
14 245
16 166
17 463
1 297
8
50.
Kansainvälistymispolitiikka
60 706
57 758
57 127
- 631
- 1
60.
Energiapolitiikka
17 334
24 099
19 864
- 4 235
- 18
70.
Omistajapolitiikka
42 047
1 682
1 382
- 300
- 18

Yhteensä
931 958
876 359
875 365
- 994
- 0

  Henkilöstön kokonaismäärä 6 600 6 700 6 740    

Valtiovarainvaliokunta:

Suomen kilpailukyky ja hyvä asema kansainvälisillä markkinoilla perustuu merkittävältä osin niihin elinkeinopoliittisiin linjauksiin, joiden kulmakiviä ovat osaamisen kehittäminen, suotuisa toimintaympäristö ja kansainvälisyys. Valiokunnan mielestä näitä menestymisen kansallisia tekijöitä on vaalittava tietoisesti ja erityisesti vallitsevan hidastuneen talouskasvun aikana.

Elinkeinopoliittisten valintojen tuleekin olla sellaisia, että niiden avulla kyetään ylläpitämään edelleen myönteistä ja innovatiivista yritysilmapiiriä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin arvioituna ja että niillä vahvistetaan myös tasapainoista ja toimivaa alueellista rakennetta. Tällainen kehitys ylläpitää myös Suomen mainetta tavoiteltavana yritystoiminnan sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan toimintaympäristönä, joka sekin on kansalliseen menestykseen osaltaan vaikuttava tekijä.

Valiokunnan mielestä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaan sisältyvät luvut ja politiikan lohkot tulisi nähdä mahdollisimman limittäisinä eikä toisistaan erillisinä toiminta-alueina; esimerkiksi TE-keskuksia voidaan kehittää paitsi aluehallinnon yksikköinä myös yritysten kansainvälistymistä edesauttavina toimijoina ja siten kansainvälistymispolitiikan edistäjinä. Samoin uusilla teknisillä innovaatioilla voidaan ratkaista energiapolitiikan haasteita ja samalla kehittää kansainväliseen vientiin perustuvaa yritystoimintaa.

Tällainen kokonaisvaltainen näkemys edellyttää sitä, että elinkeinopolitiikan eri toimijat näkevät yhteiset tavoitteet ja yhteisen intressin, joka motivoi uudenlaiseen ja joustavaan yhteistyöhön. Valiokunta katsookin, että elinkeinopolitiikan tavoitteita voidaan edistää, paitsi riittävillä ja oikein kohdennetuilla määrärahoilla, merkittävästi myös parantamalla julkisen sektorin yhteistyötä ja kirkastamalla sen toimintastrategioita. Ilman tällaista kokonaisnäkemystä ja sitä tukevaa yhteistyötä voimavarat hukkaantuvat helposti eri suuntiin, eikä tarvittavaa tehokkuutta saada aikaan.