Talousarvioesitys 2002

30. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALA

Selvitysosa:

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala kattaa maa-, puutarha- ja metsätalouden, kala-, riista- ja porotalouden, maaseudun kehittämisen, eläinlääkintähuollon sekä siihen liittyvän eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonnan, vesivarojen käytön ja maanmittauksen.

Hallinnonalan toiminnalla on seuraavat strategiset yleistavoitteet:

• luodaan ja ylläpidetään edellytyksiä uusiutuvien luonnonvarojen kestävälle ja monipuoliselle käytölle
• luodaan ja ylläpidetään edellytyksiä maaseudun elinkeinojen ja vapaa-ajan toimintojen kehittymiselle
• turvataan elintarvikkeiden laatu sekä eläinten ja kasvien terveys

Hallinnonalan toimintaan vaikuttavat vuonna 2002 seuraavat keskeiset muutokset:

• WTO:n kauppaneuvottelut ja EU:n laajentumisen sekä yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen ja Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkamisen valmistelu
• elintarvikeketjun laatukysymykset
• maatalous- ja maaseutupolitiikan keskushallinnon uudelleenorganisointi.

Hallinnonalan alustavat tulostavoitteet vuodelle 2002 tehtäväalueittain:

Maa- ja puutarhatalous sekä maaseutu

Maa- ja elintarviketalouden keskeinen tavoite tulevina vuosina on kuluttajien tarpeiden ja odotusten täyttäminen. Erityisesti huolehditaan laadukkaiden ja turvallisten elintarvikkeiden tarjonnasta erilaisille kuluttajaryhmille. Tavoitetta tuetaan mm. maa- ja metsätalousministeriön käynnistämän kansallisen elintarviketuotannon laatustrategian toimenpiteiden avulla. Erityistä huomiota vuonna 2002 kiinnitetään laatutietopankin valmisteluun ja viljelijöiden laatukoulutukseen. Maatalouden strategiatyössä kansallisen laatustrategian rakentaminen yhdistetään osaksi tuote- ja sektorikohtaista toimenpidesuunnittelua.

Keskeinen tavoite on turvata viljelijäväestölle oikeudenmukainen tulotaso muihin väestöryhmiin verrattuna ottaen huomioon maatalouden vaatima työ- ja pääomapanos sekä ympäristöön liittyvät vaatimukset. Tähän liittyen vuonna 2002 aloitetaan valmistautuminen neuvotteluihin, jotka koskevat liittymissopimuksen 141-artiklaan perustuvia tukia, joilla turvataan Etelä-Suomen kotieläintalouden ja puutarhatalouden jatkuminen vuoden 2003 jälkeen. Lisäksi valmistellaan ratkaisuja horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman rahoituksen turvaamiseksi ohjelmakauden loppuun saakka. Kansallisten tukijärjestelmien ja EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen valmistaudutaan kartoittamalla vaihtoehtoisia korkealaatuista tuotantoa tukevia kannustinjärjestelmiä ottaen erityisesti huomioon, että kannustimet myös kotieläintuotantoon säilyvät.

Maatalouden tuotantokustannusten alentamiseksi maatalouden rakennetta parannetaan sukupolvenvaihdoksia lisäämällä ja tuotannosta luopumista helpottamalla. Vuoden 2002 alkuun mennessä selvitetään ko. vuoden lopulla päättyvän kokonaan kansallisesti rahoitettavan maatalousyrittäjien luopumistukijärjestelmän jatkaminen siten, että mahdollinen uusi järjestelmä voidaan ottaa käyttöön vuoden 2003 alusta. Rakennemuutokseen suunnattavan tuen osalta selvitetään, onko tuen kohdentumista tarvetta muuttaa esim. tukemaan paremmin laatutuotteiden tuotantoa.

Maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisessa otetaan huomioon maataloustuotannon ja toimivan yhdyskuntarakenteen tärkeys maaseutualueiden elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Keskeisenä tavoitteena on kaventaa syrjäisen ja ydinmaaseudun suuria kehityseroja keskusalueisiin nähden. Tavoitteisiin pyritään EU:n osaksi rahoittamien alueellisten ohjelmien ja kansallisen rahoituksen avulla; mm. toimintayhteistyö ulotetaan koko maahan. Erityisenä tavoitteena on työllisyyden, yrittäjyyden, osaamisen ja yhteistyön tukeminen maaseudulla. Lisäksi seurataan ja käytettävissä olevin keinoin tuetaan hallituksen maaseutupoliittisen ohjelman toteutumista myös muilta osin. Vuosien 1995—1999 ohjelmakauden EU-osarahoitteisten tavoite 6-, 5b- ja Leader -ohjelmien maksatusmenettelyt saatetaan loppuun Suomelle kuuluvien tulojen turvaamiseksi. Lisäksi käynnistetään selvityksiä siitä, miten julkishyödykkeiden tuottaminen voitaisiin ottaa huomioon tukipolitiikassa.

Tutkimus ja neuvonta

Maa- ja puutarhatalouden, niihin liittyvän elintarviketuotannon ja maaseudun muiden elinkeinojen kehitystä tuetaan suuntaamalla tutkimusta maa- ja metsätalousministeriön tehtävien ja uusittujen strategioiden kannalta tärkeille alueille tavoitteellisten tutkimusohjelmien avulla. Tutkimusta suunnataan maa- ja elintarviketalouden kilpailukyvyn strategisen ja taloudellisen perustan ja sitä tukevan politiikan kysymyksiin, kestävän raaka-ainetuotannon järjestelmien ja teknologioiden kehittämiseen sekä elintarvikkeiden markkinoiden, laadun, uusien tuotteiden ja valmistusprosessien ongelmien selvittämiseen.

Neuvontaa ohjataan maa- ja metsätalousministeriön strategisista linjauksista johdettujen tavoitteiden mukaisesti erityisesti maaseutuyritysten tuotteiden, palveluiden ja toiminnan laadun sekä yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.

Metsätalous

Valtioneuvosto päätti 18.11.1999 hallitusohjelmaan sisältyvän Kansallinen metsäohjelma 2010:n toteuttamisesta metsien taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden suhteen tasapainoisena kokonaisuutena.

Kansallisen metsäohjelman tarkoituksena on vastata Suomen kansallisiin ja kansainvälisiin tarpeisiin kehittämällä metsien hoitoa, käyttöä ja suojelua siten, että metsät antavat suomalaisille mahdollisimman paljon työtä ja toimeentuloa, kehittyvät elinvoimaisina ja monimuotoisina sekä antavat henkistä ja fyysistä virkistystä kaikille suomalaisille.

Kansallisen metsäohjelman tavoitteena on:

1. Säilyttää metsäteollisuuden toimintaedellytykset Suomessa kilpailukykyisinä niin, että metsäteollisuus lisää vuoteen 2010 mennessä kotimaisen ainespuun vuotuista käyttöä 5—10 miljoonalla kuutiometrillä.

2. Kaksinkertaistaa vuoteen 2010 mennessä puuteollisuuden viennin arvo 25 miljardiin markkaan vuodessa ja lisätä vuotuista energiapuun käyttöä 5 miljoonalla kuutiometrillä.

3. Huolehtia metsänhoidosta ja metsänparannustöistä siten, että kohoava vuotuinen ainespuun hakkuukertymä on kestävällä pohjalla.

4. Metsien eliölajien ja elinympäristöjen suotuisan suojelutason saavuttaminen ja ylläpitäminen riittävällä suojelualueiden ja monimuotoisesti käsiteltävien talousmetsien yhdistelmällä.

5. Huolehtia siitä, että metsien käytössä ja suojelussa otetaan huomioon metsien perinteiset käyttömuodot ja edistetään metsistä saatavaa monipuolista aineellista ja henkistä hyvinvointia.

6. Parantaa metsäosaamista vahvistamalla edelleen tutkimukseen, koulutukseen ja kansainvälistymiseen perustuvaa metsäalan innovaatiotoimintaa.

7. Edistää kestävää metsätaloutta aktiivisella kansainvälisellä metsäpolitiikalla, tutkimus- ja koulutusyhteistyöllä sekä metsä- ja ympäristöviestinnällä.

Ohjelman toimenpiteet parantavat julkisen talouden rahoitustasapainoa sekä tukevat työllisyyttä ja maaseudun kehitystä.

Hallinnonalalla toteutetaan kansallista metsäohjelmaa, johon tarkoitetut määrärahat ovat luvuissa 30.31 (Metsätalouden edistäminen ja valvonta) ja 30.32 (Metsäntutkimuslaitos).

Kala-, riista- ja porotalous

Keskeisenä lähtökohtana on luonnonvarojen hyödyntäminen kestävän käytön sallimissa rajoissa. Tämä merkitsee ennen muuta sitä, että kalastus ja metsästys on mitoitettava kala- ja riistakantojen mukaan ja porokanta laidunten mukaan. Toiminnan kannalta avainasemassa ovat oikeat tiedot kala- ja riistakannoista sekä porolaitumista.

Kalataloutta hoidetaan elinkeinokalatalouden osalta EU:n yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti. Kalavarojen suojelun lisäksi on tällöin otettava huomioon kuluttajien ja kalatalouteen liittyvien elinkeinojen harjoittajien tarpeet. EU:n yhteinen kalastuspolitiikka koskee kalalajista ja vesialueesta riippuen kalataloutta eri tavoin. Elinkeinokalatalous kokonaisuudessaan kuuluu rakennepolitiikan piiriin, mutta resurssipolitiikka, markkinapolitiikka ja valvontajärjestelmät koskevat käytännössä vain merialueen kiintiöityjä kalalajeja.

Elinkeinokalatalouden ohella myös vapaa-ajankalataloudella on suuri merkitys kalavarojen hyödyntämisessä. Vapaa-ajan kalataloutta kehitetään kansallisin toimenpitein valmistuneen kehittämisstrategian mukaisesti. Kestävän käytön sallimissa rajoissa lisätään niin vapaa-ajan kalastajien kuin kalastusmatkailijoidenkin kalastusmahdollisuuksia.

Kalavesien ylläpidon osalta panostetaan kalakantojen hoitotoiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseen sekä kalanviljelymenetelmien kehittämiseen.

Riistataloudessa kiinnitetään huomiota erityisesti riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen estämistoimenpiteiden kehittämiseen sekä vahinkoa aiheuttavien riistaeläinten kantojen kasvun rajoittamiseen. Tarve näiden kantojen säätelyyn kasvaa jatkuvasti. Metsäkanalintukantoja pyritään elvyttämään.

Porotaloudessa tärkeimpänä tehtävänä on porotalouden rakenteen kehittäminen ja poromäärien suhteuttaminen laidunten kestokykyyn.

Elintarvikkeet ja terveys

Tavoitteena on edistää elintarviketurvallisuutta ja tuotteiden laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvinterveyttä sekä viljely-ympäristön laatua ja samalla luoda edellytykset taloudelliselle tuotannolle ja elintarviketuotannon kilpailukyvyn kehittämiselle.

Ihmisten terveyden suojelemiseksi elintarviketurvallisuutta valvotaan elintarvikeketjun kaikilla osa-alueilla.

Toimenpiteitä kansallisen elintarvikkeiden laatustrategian ja koko elintarvikeketjun kattavan laatujärjestelmän toteuttamiseksi ja kehittämiseksi tehtäväalueella jatketaan. Osana tätä strategiaa kehitetään edelleen eläinten terveydenhuoltojärjestelmää, hallittua lääkkeiden käyttöä eläinlääkinnässä ja mikrobilääkeresistenssin ehkäisyä, elintarvikevalvonnan vahvistamista paikallistasolla, zoonoosivalvontaa sekä jatketaan tuote- ja tehtäväkohtaisten toimenpideohjelmien kehittämistä.

BSE-valvontaohjelman toteuttamista jatketaan sekä kiinnitetään erityistä huomiota teurastuksessa syntyvien sivutuotteiden käsittelyyn ja käytön turvallisuuteen.

Eläintautien vastustamisen strategista suunnittelua jatketaan määrittelemällä lakisääteisesti vastustettavien eläintautien ja muiden eläintautien kansallinen tehtäväjako ja kustannusvastuu.

Maatalouden tuotantopanosten hyvä turvallisuus-, hygienia- ja laatutaso sekä luonnonmukaisen tuotannon pitkäjänteinen kehittäminen ja kasvisten laadunvalvonnan toimivuus pyritään turvaamaan kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla valvontajärjestelmiä.

Eläinsuojelun keskeisenä tavoitteena on eläinten hyvinvointiin tähtäävien toimenpiteiden lisäksi koe-eläintoiminnan ja eläinten kuljetusten kehittäminen.

Vesivaratehtävät

Ministeriön vuonna 1999 hyväksymän vesivarastrategian mukaisesti tavoitteena on turvata terveydellisesti moitteettoman talousveden saanti sekä asianmukainen viemäröinti ja jätevesien puhdistus erityisesti maaseudulla ja haja-asutusalueilla. Tavoitteena on myös huolehtia vesistöjen kestävästä käytöstä, maatalouden ja asutuksen tulvahaittojen ehkäisemisestä ja peruskuivatuksesta sekä valtion vesistörakenteiden ylläpidosta. Vesivarojen käytön ja hoidon toimenpitein toteutetaan myös EY:n rakennerahasto-ohjelmien ja maaseutuohjelmien tavoitteita.

Maanmittaustehtävät

Tavoitteena on osana valtion peruspalvelutehtävää ylläpitää toimivaa kiinteistöjärjestelmää, huolehtia yleisten karttojen valmistamisesta ja kansallisten perusmaastotietojen keräämisestä, edistää paikkatietojen yhteiskäyttöä sekä tyydyttää kartastoalan tutkimustarpeet.

Hallinnon kehittäminen

Hallituksen hyväksymien hallintopolitiikan periaatteiden mukaisesti maa- ja metsätalousministeriöstä siirretään pois tehtäviä, jotka eivät välittömästi palvele hallituksen esikuntaroolia, alaisen hallinnon tulosohjausta, kansainvälistä yhteistyötä tai EU-koordinaatiota. Toisaalta maatalous- ja maaseutupolitiikan toimeenpanotehtävien tuloksellinen hoitaminen edellyttää niiden kokoamista keskushallintotasolla yhteen organisaatioon. Osa mainituista toimeenpanotehtävistä on ollut ja myös nyt toteutettavan tehtävien uudelleenjärjestelyn jälkeen jäävät valtion aluehallinnon (TE-keskusten) ja kuntien hoidettaviksi.

Maatalous- ja maaseutupolitiikan keskushallintotason toimeenpanotehtävät eriytetään 1.4.2002 lukien maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle perustettavaan Maaseutuvirastoon, johon tehtäviä ja voimavaroja siirtyy sekä maa- ja metsätalousministeriöstä että ministeriön tietopalvelukeskuksesta. Maa- ja metsätalousministeriöön jäävät tehtävät järjestetään uudelleen. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen toiminta loppuu 31.3.2002. Tarkemmin organisaatiouudistusta perustellaan luvussa 30.01.

Yhteenveto tuloista ja EU:n rahoittamasta toiminnasta maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla

Hallinnonalan virastojen ja laitosten toiminnan perusteella arvioidaan vuonna 2002 tuloutuvan talousarvioon (luku 12.30) yhteensä 890,309 milj. euroa. Näistä 95 % eli 843,229 milj. euroa tuloutuu Euroopan unionilta (momentit 12.30.01—04). Lisäksi talousarvion ulkopuolisiin rahastoihin (Maatalouden interventiorahasto ja Maatilatalouden kehittämisrahasto) arvioidaan tuloutuvan vuonna 2002 Euroopan unionilta 121,250 milj. euroa.

Vuonna 2002 hallinnonalalle budjetoiduista menoista EU:n tuloja vastaavia menoja on 811,7 milj. euroa ja vastaavia kansallisia menoja 534,5 milj. euroa. Kun otetaan lisäksi huomioon EU:n jäsenyyteen liittyvä maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki 588,5 milj. euroa, hallinnonalan menoista 1 934,7 milj. euroa eli 78 % aiheutuu suoraan EU:n jäsenyydestä.

Hallinnonalan menot luvuittain vuosina 2000—2002

¹⁾ Henkilötyövuosiin ei ole luettu Siemenperunakeskuksen henkilöstöä. Lisäksi hallinnonalan tehtäviä hoitaa toisten pääluokkien henkilöstömäärissä: KTM, TE-keskukset n. 620 EU:n maatalous-, maaseutu- ja kalastuspolitiikan toimeenpanotehtävissä, YM: 254 vesivarojen käyttö- ja hoitotehtävissä, SM: 23 läänineläinlääkäreitä, UM: 6 erityisasiantuntijaa, VM: noin 100 tullilaitoksessa EMOTR-T tarkastustehtävissä.