Siirry sisältöön
  Vastaa budjetti.vm.fi-sivuston käyttäjäkyselyyn ja vaikuta uuden budjettiverkkosivuston kehittämiseen. Kyselyyn pääset tästä.
Sisällysluettelo
   Numerotaulu
   Tuloarviot
     22. Eduskunta
       04. Tarkastuslautakunta
       07. Työterveyslaitos
       08. Kansanterveyslaitos
       10. Säteilyturvakeskus
       12. Valtion koulukodit
       17. Työttömyysturva
       18. Sairausvakuutus
       19. Eläkevakuutus
       20. Tapaturmavakuutus
       57. Lomatoiminta

Talousarvioesitys 2003

33. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN HALLINNONALAPDF-versio

Selvitysosa:Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tehtävänä on edistää väestön hyvää terveyttä ja toimintakykyä sekä terveellistä työ- ja elinympäristöä ja turvata riittävä toimeentulo ja sosiaali- ja terveyspalvelut.

Valtion talousarvion kautta rahoitetaan kaikista sosiaalimenoista noin kolmannes. Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osuus sosiaalimenoista on runsas viidennes, koska sosiaalimenoihin kuuluvia eriä rahoitetaan muidenkin pääluokkien kautta. Pääluokan suurimmat menoerät ovat siirtomenot kotitalouksille, kunnille ja kuntayhtymille.

Eläketurvan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvusta huolimatta sosiaalimenojen kehitys on ollut maltillista. Sosiaalimenojen bruttokansantuotteeseen suhteutettu osuus sekä henkeä kohden lasketut ostovoimakorjatut sosiaalimenot ovat Suomessa alle EU-maiden keskitason; vuonna 2003 osuuden odotetaan hieman kasvavan ja olevan 26,2 %.

Sosiaaliturvan lähivuosien kysyntään ja kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat väestön ikääntyminen ja toimintakyky, kansantalouden yleinen kehitys, Euroopan integraatio, työllisyysaste ja pitkäaikaistyöttömyyden taso, köyhyys ja syrjäytyminen, uuden teknologian käyttöönotto, maan alueellinen kehitys ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön muutokset. Sosiaaliturvan kestävän rahoituksen kannalta työssä jatkaminen sekä väestön työ- ja toimintakyvyn ylläpito korostuvat lähivuosina. Euroopan unionin maita yhdistävät samantyyppiset sosiaaliturvan haasteet. Yhteisötason toiminta, kuten tavoitteiden asettelu, eri alueiden toimintaohjelmat sekä politiikan tuloksia kuvaavat vertailuindikaattorit, on tiivistynyt sosiaaliturvan alueella.

Sosiaaliturvan avaintehtävänä on hidastaa elatussuhteen — työllisten ja ei-työllisten välisen suhdeluvun — heikkenemistä. Keinona on väestön työ- ja toimintakyvyn ylläpito. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen on myös lähivuosien suuria kysymyksiä. Mikäli tässä onnistutaan, voidaan köyhyyden ja syrjäytymisen riskiä vähentää merkittävästi. Väestön ikääntyessä palvelujärjestelmän toimivuus, hyvä kattavuus ja kestävä rahoitus korostuvat. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaaminen kaikille väestöryhmille edellyttää kuntatalouden tasapainoista kehittämistä, vaikeuksissa olevien ryhmien palvelujen saatavuudesta huolehtimista, kuntien yhteistyötä ja uusien toimintamallien käyttöönottoa sekä palvelutuotannon taloudellisten kannustimien lisäämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö määritteli sosiaali- ja terveyspolitiikan lähivuosien kehittämisen strategiset linjaukset vuonna 2001 julkaistussa raportissaan "Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 - kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa". Raportin mukaan sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämisen asiakokonaisuudet voidaan tiivistää seuraaviin neljään päälinjaukseen:

  • Väestön terveyden ja toimintakyvyn edistäminen
  • Työelämän vetovoiman lisääminen
  • Syrjäytymisen ehkäisy ja hoito
  • Toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentuloturva.

Hallinnonalan vuotta 2003 koskevan tavoitteenasettelun muita tausta-asiakirjoja ovat valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta, Sosiaalimenojen rahoitusta selvittäneen toimikunnan (Somera) toimenpidelinjaukset sekä valtioneuvoston periaatepäätös terveydenhuollon turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta on vielä voimassa hallituksen vuonna 1999 hyväksymä sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma vuosille 2000—2003. Työsuojelun tausta-asiakirjana on vuonna 1998 hyväksytty Työsuojelustrategia.

Edellä mainituissa linjausasiakirjoissa kirjattujen tavoitteiden edellyttämät konkreetit toimenpiteet sisältyvät pääluokan luku- ja momenttiperusteluihin. Hallinnonalan virastojen ja laitosten kanssa laadittavissa tulossopimuksissa sovitaan tavoitteiden toteuttamista koskevista laitosten vastuista.

Hallinnonalan tulossopimusmenettelyä uudistetaan vuodesta 2003 lähtien siten, että käyttöön otetaan Balanced Scorecard -viitekehikon mukainen neljä näkökulmaa sisältävä tulossopimusten rakenne. Näkökulmat ovat yhteiskunnallinen vaikuttavuus, prosessit ja rakenteet, henkilöstön uudistuminen ja työkyky sekä resurssit ja talous. Tulossopimusten yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet johdetaan edellä mainituista strategisista asiakirjoista. Tulossopimusten tavoitteenasettelun aikajännettä muutetaan siten, että sovitaan pitkän aikavälin, enimmillään neljä vuotta, tavoitteista ja vuositason tavoitteista. Tavoitteiden toteutumista seurataan erikseen sovittavien kriteerien avulla.

Hallinnonalan määrärahat luvuittain vuosina 2001—2003



v. 2001
tilinpäätös
1000 €
v. 2002
varsinainen
talousarvio
1000 €
v. 2003
varsinainen
talousarvio
1000 €

Muutos 2002—2003
    1000 € %







01.
Sosiaali- ja terveysministeriö
45 716
50 905
65 290
14 385
28
02.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
19 838
22 980
20 610
- 2 370
- 10
03.
Työttömyysturvalautakunta
1 648
1 697
1 725
28
2
04.
Tarkastuslautakunta
1 458
1 552
1 556
4
0
06.
Terveydenhuollon oikeusturva-
keskus
3 825
3 860
4 300
440
11
07.
Työterveyslaitos
33 334
34 320
35 210
890
3
08.
Kansanterveyslaitos
30 274
33 929
34 584
655
2
09.
Sosiaali- ja terveydenhuollon
tuotevalvontakeskus
4 242
4 377
4 570
193
4
10.
Säteilyturvakeskus
9 593
10 417
11 109
692
7
11.
Lääkelaitos ja Lääkehoidon
kehittämiskeskus
1 246
1 333
2 549
1 216
91
12.
Valtion koulukodit
588
588
588


13.
Työsuojelun piirihallinto
19 995
20 730
21 506
776
4
14.
Valtion mielisairaalat
265
607
607


15.
Perhekustannusten tasaus
1 377 538
1 368 000
1 362 900
- 5 100
- 0
16.
Yleinen perhe-eläke
41 104
42 000
41 000
- 1 000
- 2
17.
Työttömyysturva
538 358
663 200
686 200
23 000
3
18.
Sairausvakuutus
529 060
695 500
699 000
3 500
1
19.
Eläkevakuutus
1 430 171
1 483 575
1 503 500
19 925
1
20.
Tapaturmavakuutus
12 769
12 500
13 800
1 300
10
21.
Rintamaveteraanieläkkeet
122 957
118 000
107 000
- 11 000
- 9
22.
Sotilasvammakorvaukset ja eräät kuntoutustoiminnan menot
268 585
263 293
261 950
- 1 343
- 1
23.
Muu sodista kärsineiden turva
3 114
3 280
3 030
- 250
- 8
28.
Muu toimeentuloturva
11 067
12 100
18 196
6 096
50
32.
Kuntien järjestämä sosiaali- ja
terveydenhuolto
2 560 989
2 719 656
2 987 249
267 593
10
33.
Eräät sosiaali- ja terveydenhuollon menot

5 900
21 000
15 100
256
53.
Terveyden edistäminen ja terveysvalvonta
9 210
9 345
9 500
155
2
57.
Lomatoiminta
182 631
186 000
197 600
11 600
6
92.
Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käyttö
346 299
377 285
400 585
23 300
6

Yhteensä
7 605 874
8 146 929
8 516 714
369 785
5

  Henkilöstön kokonaismäärä 3 440 3 520 3 5301)    

1) Tästä maksullisen toiminnan osuus on 1 415 henkilötyövuotta.

Valtiovarainvaliokunta:

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoihin esitetään yli 340 miljoonan euron korotusta vuoteen 2002 verrattuna. Merkittäviä määrärahojen lisäyksiä aiheutuu mm. terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämisestä, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta sekä sairaus- ja vanhempainpäivärahan vähimmäismäärän korottamisesta. Suhteessa eniten korotetaan kuntien valtionosuuksia. Valtionosuusprosentin korottaminen lisää sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta yhteensä noin 175 miljoonalla eurolla. Korotus on tarkoitettu kohdennettavaksi mm. hyvinvointipalveluiden parantamiseen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen sekä sosiaalityön ja lastensuojelun voimavarojen lisäämiseen. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimasta 104 miljoonan euron lisäyksestä käytetään valtionosuusprosentin korotukseen 97,7 miljoona euroa ja loppuosa käytetään mm. päivähoitojärjestelmän uudistukseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan valtionosuuksiin esitetään tehtäväksi vain puolet kustannustason edellyttämästä indeksitarkistuksesta. Täysimääräinen korotus lisäisi kuntien valtionosuuksia noin 40 miljoonalla eurolla.

Hyvinvointipalveluiden turvaamisen kannalta on erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on selvästi lisätty. Määrärahojen kasvusta huolimatta useilla kunnilla on kuitenkin vaikeuksia palvelujen järjestämisessä. Kunnille on viime vuosina osoitettu useita uusia tehtäviä ilman, että niiden aiheuttamia kustannuksia olisi korvattu täysimääräisesti. Lisäksi kasvukeskusten ja pienten kuntien ongelmat ovat hyvin erilaisia ja ne edellyttävät myös erilaisia ratkaisumalleja.

Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa entisestään. Samalla henkilöstön riittävyyteen liittyvät kysymykset asettavat huomattavia haasteita palvelujen järjestämiselle. Tilanne on erityisen vaikea, jos henkilöstö eläköityy ennenaikaisesti ja jos uutta henkilökuntaa ei enää saada näihin tehtäviin. Viime aikoina on jo ollut merkkejä siitä, että työntekijöitä siirtyy pois raskaista, henkilöstöltään alimitoitetuista palveluammateista.

Kuntataloutta on käsitelty yksityiskohtaisemmin edellä luvun 26.97 perusteluissa. Valiokunta viittaa myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 41/2002 vp sekä valtiovarainvaliokunnan mietintöön VaVM 36/2002 vp, joissa on käsitelty mm. valtion ja kuntien välisiä rahoitussuhteita ja kuntien mahdollisuuksia suoriutua tehtävistään.

Valiokunta katsoo, että kuntien taloudelliset mahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen on turvattava nykyistä paremmin ja rahoitus on kaiken kaikkiaan saatava nykyistä kestävämmälle pohjalle. Lähtökohtana tulee jatkossa olla myös se, että kustannustason nousu korvataan kunnille täysimääräisesti.

Kansallinen terveydenhuoltoprojekti. Terveydenhuoltoprojektin tavoitteena on muun muassa väestön terveystarpeista lähtevän hoidon saatavuuden, laadun ja riittävän määrän turvaaminen maan eri osissa asukkaan maksukyvystä riippumatta. Myös järjestöjen ja yksityisen sektorin toiminta otetaan huomioon. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan hankkeen rahoituksesta muun muassa, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisätään vuodesta 2003 alkaen hallituksen kehysneuvotteluissa sopimien päätösten mukaisesti 104 miljoonalla eurolla vuodessa.

Ensi vuoden talousarviossa terveydenhuoltoprojektiin ehdotetaan kaikkiaan n. 68 miljoonaa euroa. Valtionosuusmäärärahaa lisätään 57 miljoonalla eurolla ja lisäksi hankerahoitukseen, elektronisen sairauskertomuksen kehittämiseen ja eräisiin projekteihin osoitetaan noin 11 miljoonaa euroa.

Terveydenhuoltoprojektin toteuttaminen edellyttää lähivuosina selkeää voimavarojen lisäämistä julkiseen terveydenhuoltoon ja huomattavia lisäpanostuksia niin valtiolta kuin kunnilta. Hoitoon pääsyn enimmäisaikoja koskevat säännökset edellyttävät lisärahoitusta sekä perusterveydenhuoltoon että myös erikoissairaanhoitoon. Myös henkilöstön täydennyskoulutuksen lisääminen aiheuttaa kustannuksia työnantajalle. Valiokunta korostaa sitä, että hankkeen toteuttamiseen tulee jatkossa osoittaa riittävä rahoitus, jotta hanke voi edistyä tehokkaasti suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Terveydenhuoltoprojektin eräänä haasteena on kehittää terveydenhuollon työolosuhteita ja terveydenhuollon rakenteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että koko terveydenhuollon toimintamalleja ja yhteistyötapoja parannetaan ja että työtehtävien jakamista lääkäreiden ja hoitajien kesken kehitetään.

Terveydenhuollon palveluita tuottavien ja työvoimaa vuokraavien yritysten määrä ja toiminta ovat lisääntyneet viime aikoina. Lääkäripalveluita ostavat sekä pääkaupunkiseudun kunnat että pohjoisen pienet kunnat.

Valiokunta katsoo, että lääkäripalveluiden ostamiseen liittyy useita epäkohtia. Toiminta on kunnan kannalta erittäin kallista, se on ongelmallista mm. hoidon jatkuvuuden ja potilasturvallisuuden kannalta. Kunnan järjestämisvastuulla olevien palveluiden tuottaminen merkittävässä määrin ostopalveluina ei myöskään ota riittävästi huomioon mm. onnettomuus -ja hätätilanteissa tarvittavaa osaamista.

Lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja on jo päätetty lisätä 550:stä 600:aan, mutta valiokunta on edelleen huolissaan terveydenhuoltohenkilökunnan riittävyydestä. On myös erittäin tärkeää, että lääkäreiden halukkuus sitoutua terveyskeskuksissa tehtävään työhön lisääntyy nykyisestään. Valiokunta korostaa sitä, että terveydenhuoltoprojektin yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota työvoiman tarvetta koskeviin kysymyksiin. Myös työolosuhteiden ja rakenteiden kehittämisellä tulee pyrkiä puuttumaan niihin tekijöihin ja epäkohtiin, jotka vaikuttavat terveyskeskusten halukkuuteen ja tarpeeseen käyttää ostopalveluita.

Valiokunta korostaa vielä sosiaalitoimen kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. Lokakuussa 2002 käynnistettiin sosiaalialan kansallinen kehittämisohjelma. Hanke on tärkeä ja sen toteutuksessa on myös otettava huomioon yhteistoiminta terveydenhuoltosektorin kanssa.

Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi. Pohjoismaiden ministerineuvosto on Suomen tekemän aloitteen pohjalta käynnistänyt talousarvion sukupuolivaikutusten arviointia koskevan hankkeen. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on aloittanut kokeilunomaisesti ministeriön omien lakiesitysten sukupuolivaikutusten arvioinnin. Tarkoitus on, että ensimmäisenä selvitetään yksityisen sektorin eläkelainsäädännön uudistusta koskevan hallituksen esityksen sukupuolivaikutukset.

On erittäin myönteistä, että lakiesitysten sukupuolivaikutusten arviointi saadaan käyntiin. Suomessa valtaosa talousarvion menoista on lakisääteisiä, joten arviointi sopisi hyvin esim. merkittävien lainsäädäntöhankkeiden valmisteluvaiheeseen. Myös valtiontalouden tarkastusta voitaisiin kehittää siten, että sukupuolivaikutukset otettaisiin huomioon arvioitaessa talousarvion toteutumista. Arvioinnin liittäminen osaksi päätöksentekoa edellyttää jatkossa monien tahojen yhteistyötä sekä myös riittäviä voimavaroja.